Ei täällä alhaisempaa, kurjempaa
kuin minä, onneton, kun olet poissa,
väsynyt sielu pahan sokkeloissa
anteeksi pyytää, kärsii sairastaa.
Pudota, Herra, ketju jossa saan
taivaiset lahjat, uskoon tarttuessa
saan uuden voiman, uskon rohkaistessa
pakenen järkeä, en päädy kuolemaan.
Lahjojen lahjan arvon korottaa
sen harvinaisuus, yhä kohoaa:
ei ilman sitä rauha tule poveen.
Veresi puolestamme annoithan,
tuon lahjan muita paljon suuremman:
ainoa avain on se taivaan oveen.
Michelangelo Buonarroti 1555 tai 1556, suomentanut Yrjö Kaijärvi