llwyd kirjoitti: 15.04.2008 08:14 Viestin aihe: Oliko ennen kaikki paremmin?
Herännäisyyden suhteen on varmasti paljon menetettykin kun on saatettu nuo körttipukua kantaneet sukupolvet hautaan. Sitä tummaa väkeä on suuri ikävä, mutta sellainen tämä ihmisen maailma on: ruohoa olemme täällä, eikä mikään pysy - eikä varmasti olisi täysin hyvä jos pysyisi. Nuo menneet sukupolvet tekivät myös paljon virheitä ja sulkivat pois paljon arvokasta, mutta jokin viisaus liikkeessä asui, kun elävä ja lämmittävä liekki on itsepäisesti säilynyt vaikka paljon onkin muuttunut…
Sen sijaan näkee hyvin paljon etenkin konservatiivisemman kirkkoväen piirissä (ei tarvitse kuin lukea kristillisten lehtien yleisönosastoja) tietynlainen refleksinomainen menneisyyden ihailu, kun oppi oli vielä "puhdas" ja kiveen lyöty, eikä julkista epäilyä ollut tai se ei ollut sallittu. Nykyajan epäkohdat, yletön materialismi ja hedonismi yhdistetään kirkon liberalisoitumiseen ja maallistumiseen…
Se on kuitenkin sanottava että nykyinen hyvinvointivaltiomme on tässä syvässä epätäydellisyydessäänkin arvoiltaan paljon kristillisempi kuin oli puhdasoppisuuden ajan armoton säätyvaltio. Mutta kumpikaan yhteiskunta ei ole kyennyt poistamaan ihmisen syvää epätäydellisyyttä ja syntisyyttä - enkä oikein jaksa uskoa, että mikään yhteiskuntamuoto siihen pystyy.
Mene sinne missä sinun on hyvä olla, sanoi ystäväni, Jumalan mies, kun olin elämäni tien risteyksessä missä piti valita suunta, oikealle tai vasemmalle. Minä valitsin sydämeni ja Herrani ohjauksella, vaikka en olisi itse tahtonut, oikean. Tänään, kumminkin on niin, kuin olisin kävelemässä susien raadeltavaksi. Sillä kun itse työskentelen yhteisössä. Missä kristilliset arvot ovat esillä hyvinkin voimakkaasti, varsinkin suvaitsevaisuus ja lähimmäisen rakkaus. Herää kysymys, kiillottaako, jotkut ihmiset vain omaa kilpeensä ja kilven takana onkin aivan muuta, olisiko mahdollista että meidän evankelinen kirkko on myös alkanut, kiillottelemaan.
Ukko – Paavo. Paavo Ruotsalainen ja 1800-luvun heräävä Suomi. Kirjoittanut Tapani Ruokonen. Sivulla 210. Lars Jakob Stenbäck 1811-1870 pappi ja runoilija. Hän esitti Suomen sivistyneistölle korusanoin Paavon opin:
"Kerran kaikki on sortuva ja me seisomme yksin ilman tukea, ilman lempeitä ja kalliita epäjumaliamme, ilman tuhansia rakkaita siteitämme, jotka vangitsevat sydämemme, yksin elävän Jumalan edessä."
Niin ,ettei tässä turhia huolia kannata reppuunsa ottaa, eiköhän Herra potki pahimmat susi-hukat syrjään.