Itselleni avoimessa yliopistossa suoritetuista teologian opinnoista oli hyötyä ja apua tämän kysymyksen, jos ei ratkaisuun niin antamaan ymmärrystä. Se oli myös todella kivaa, mutta tuo tietty riippuu ryhmästä johon osuu. Vapaan keskustelun ns kahvihuoneen puolella käytiin antoisia keskusteluja. Oli valitettavaa, ettei sitä tehty niin tiiviinä enää perusopintojen jälkeen. Suosittelen.
.................
En ole suuresti mainostanut ortodoksista entisyyttäni, koska se oli ainoa hengellinen etsintäni ja päättyi perehdyttyäni sen teologiaan, maallikoille annettavaan opetukseen sun muuhun. En ole kertonut siitä siksikään, etten halunnut täällä arvostella toisia liikkeitä enkä varsinkaan toista kirkkokuntaa. Ehkä sen voin kertoa, että sama körttipappi jolla oli niin ikäviä kokemuksia kotiseutuni seurakunnan nuorista ettei aivan alkuun jaksanut oikein kuulla mitä kysyn, kiskoi minut kuiville siitä kokemuksesta. Olin aivan itse päättänyt palata luterilaiseen kirkkoon juuri opin tähden. Valitan, mutta se on lähinnä alkuperäistä kirkkoa evl kirkossa.
Keskustelimme aika paljon siitä mitä ortodoksisesta kirkosta opin. Ekumeenisilla matkoilla ja perehdyttyäni ekumeniikkkaan jouduin sen toteamaan, että ortodoksiset kirkkokunnat ovat irrottautuneet pisimmälle ja myös vaikeimmin kirkkojen yhteistyöhön saavutettavia. Pääasiassa hätäännyin kuullessani, ettei Kristus suorittanut meistä kuin pohjarahan, loppu pelastuksen hinnasta on maksettava itse.
Ortodoksisen kirkon oppi etenee joka tapauksessa niin, että Kirkko ja piispainkokoukset ovat se hevonen ja raamattu ,vankkurit. Eksegetiikkaa ei oikeastaan osata, koska sitä ei opiskella, yliopisto-opinnot suoritetaan lähinnä kirkkomusiikkipuolelta. Gradu on hyväksytettävä arkkipiispan kansliassa jos joskus tahtoo pappisviran tai kanttoriksi siihen kirkkoon.
Kirkkomoottorin muodostavat pääasiassa kirkolliskokousta päätökset, ja johtavassa asemassa vanhimpien kokousten jälkeen joista luterilainen kirkko otti vaikutteita muun muassa Raamatun kaanonin kokoamiseen, ovat kolme seuraavaa, joilla evl kirkolla on lähinnä historiallinen mielenkiinto.
..................
Raamatun kaanon eli kirjakokoelma oli nykyisen kaltainen noin sataluvulla. Evankeliumikirjallisuus oli laajempaa, niitä kirjoitettiin hyvin runsaasti vielä 300-luvulla. Tuomaan evankeliumin nimellä tunnetaan kaksi kirjaa, toinen on myöhäinen lapsievankeliumi ja toinen kai tässä tarkoitettu Nag Hammadin löytö. Se muistuttaa Luukkaan ja Markuksen evankeliumeja mutta on hankalalukuinen, koska sisältää vain peräkkäin ladeltuja opetuspuheita. Sen avulla on kuitenkin voitu jäljittää. oletettuja historiallisen Jeesuksen puheita, vertauksia ja muuta. Joskus toivottiin, että se olisi Luukkaan ja Markuksen yhteislähde mutta siiitä ajatuksesta on luovuttu.
Johanneksen evankeliumi jäi kaivertamaan mieltäni. Se on muita nuorempi ja löytyi Vähästä Aasiasta. Ehkä kiinnostavin linkki siihen kulkisi, ei Raamatun Johannes-opetuslapsen, se on mahdotonta, vaan ns. Kastajaliikkeen kautta. Se saattaa sisältää lopulta varhaisinta perimätietoa mutta älkäätten tähän suin päin uskoko koska en muista minkä linkin takaa tämän löysin. Seurasin sitä joka tapauksessa koska se oli jännittävä. Samoin erään papin ja eksegetiikan tohtorin tuumailu, että Matteus olisi vanhinta perää. En voi enää kysyä tarkemmin mikä on vahinko. Hän hukkui luolasukelluksella ilmeisimmin yrittäessään pelastaa toista sukeltajaa joka jäi nalkkiin sinne.
.......................
Apokryfikirjat kuuluvat juutalaiseen profaaniin kirjallisuuteen jotka alun perin suomalaisista Raamatuista poisti brittiläinen raamattuseura, joka kustansi Raamattuja sotien jälkeen köyhtyneisiin maihin sillä ehdolla, että niitä ei oteta mukaan.
Mitään drastista muutosta käännöksissä tai puuttuvia kirjoja tms ei UTn puolella kylläkään ole. English itäblokin maista löytyy kirkkokuntia, jotka eivät käytä Raamatuissaan kaikkia meille tuttuja kirjoja, muistaakseni joku Romanian vanha ort. kko käyttää vain Markuksen evank ja Roomal. kirjettä, mutta näistä varmaan ihan kuukeloimalla löytää listaa. Käännösvaikeuksia tuottaa se apostoli joka siis kieliopillisesti on nainen mutta kirkko-opillisesti mies yhä vain.
Vanhinta osaa edustavat Paavalin kirjeet, joilla on alkeellisen opinhahmotelman arvo, tosin vain Roomalaiskirjeellä jonk a kirjoittamiseen Paavalilla oli aikaa, ja jossa hän paneutui siihen, mitä yleisesti kuvitellaan kaikkiin kirjeisiin eli kristillisen opin perusteisiin. Se siis oli ensimmäinen dogmatiikan opas. Toiset on kirjoitettu kunkin seurakunnan tarpeita varten. Niissä on naisten opettamista koskeva ristiriita, hän lähettää terveisiä yhdelle henkilölle jonka nimeä en tietenkään muista, mutta joka ei kieliopillisesti vain voi olla mies. Se siitä Novumin lukemisesta omin päin, mutta se kuului siihen koineen kreikan kurssiin kuriositeettina kyllä.