En tiedä, minusta tästä aiheesta on todella puhuttu ja sitä käsitelty viime vuosikymmenet läpeensä. Aina Paavolaisesta ja Linnasta lähtien. Itse asiassa tämä teema siitä, mitä punaiset olisivat voittaessaan tehneet on jäänyt ehkä eniten huomioimatta - heille on jäänyt viattomien uhrien leima, jotka kärsivät vääryyttä. Vääryttä, suurta vääryttä kärsivätkin, mutta jos olisivat saaneet ase kädessä voiton sodassa niin on aika todennäköistä, historiallisen kokemuksen valossa, että siinä tapauksessa verivirrat olisivat olleet vielä vuolaammat. Tämä ei tosiaankaan minään poliittisena tai historiallisena syytöksenä, näen itseni lähinnä vasemmisto-liberaaliksi: kansakunta joutui historialliseen murhenäytelmään, historian valtaviin pyörteisiin eikä ihmisten maltti riittänyt luopumaan väkivallasta ja vihasta. Isoisäni olivat valkoisten puolella, isäni oli sosiaalidemokraatti, itse olen suomalainen liberaali - en tunne mitään vastuuta valkoisten töistä, tai punaisten, vain suurta myötätuntoa vaikeina aikoina eläneitä heikkoja ihmisiä kohtaan. Mutta yhtä heikkoja olemme edelleenkin, vain olosuhteet ovat paremmat: sama kyky vihaan ja ennakkoluuloon elää meissä kaikissa, politiikasta, uskonnosta tai syntyperästä riippumatta. Siksi tarvitsemme niin epätoivoisesti armoa, kun emme sitä itsestämme löydä. Tälläistä saarnaa olisin kyllä mieluummin kuullut kuin anteeksipyyntöjä valkoisten näkökulmasta - en näe itseäni valkoiseksi, en punaiseksi.