20.11.2016
Tuomiosunnuntai (Kristuksen kuninkuuden sunnuntai)
Enkeli ihan tietämättään
”Onko täällä kilttejä lapsia?”, huusi joulupukki ovella. Pieni Tiina pillahti itkuun. ”En ole ollut yhtään kiltti!” Joulupukki ja Tiinan vanhemmat joutuivat kertaamaan pitkän listan asioita, miten Tiina oli auttanut kavereita, ollut isoäidin seurana, siivonnut huoneensa, kutsunut leikkimään muiden hyljeksimän kaverin, antanut naapurin pojan ajella Tiinan pyörällä… Lista oli niin pitkä, että Tiinan pelonsekainen itku alkoi talttua. Hän oli oikeasti pelännyt, ettei saisi yhtään lahjaa. Lopulta joulupukki katsoi Pikku-Tiinaa ja sanoi: ”Sinä se taidat olla lapsista hienoimpia, sinä taidat olla enkeli ihan tietämättäsi!”
Kun Jeesus puhuu viimeisestä tuomiosta, hän kertoo kahdenlaisista ihmisistä. On heitä, jotka eivät ole huomanneet antaa ruokaa nälkäiselle, vaatteita alastomalle, kotia kodittomalle. Nämä ihmiset yllättyvät: ”Milloin me jätimme tuon tekemättä?”, he kysyvät hämillään.
On myös heitä, jotka antoivat ruokaa nälkäiselle, vaatteita alastomalle ja kodin kodittomille. Hekin yllättyvät. He kysyvät ihmetellen, milloin olivat kaiken tuon tehneet?
Pikku-Tiina ei huomannut tekevänsä hyvää, vaikka hän oli lapsista hienoimpia. Hän halusi hyvää lähellään oleville lapsille, hän oli heikomman puolella. Se oli hänelle itsestäänselvyys. Se oli tapa elää ja toimia.
Jumalan valtakunnassa ei pärjää hyvistä teoista kalastetuilla irtopisteillä. Se ei silti tarkoita, etteikö kristittyjen hyvät teot muuttaisi maailmaa. Jumala on rakkaus ja Jeesus on antanut meille suurimman rakkauden, kun on sovittanut meidän pahat tekomme ristin puulla. Uskon saa aikaan Pyhä Henki, meissä vaikuttava Jumalan voima. Ja tuo rakkaus ei jää paikalleen meissä. Rakkaus kulkee kauttamme eteenpäin. Ja kerran Taivaan portilla meille selviää, missä kaikissa hetkissä me olimme enkeleitä ihan tietämättämme.
Kalle Virta
Kirjoittaja on Kansan Raamattuseuran varatoiminnanjohtaja