Aamuhartaus 24

[Pena]

Tänä päivänä on nyt tehty selvää, minkä verran ihmiset osaavat kirjoitettua sanaa. Tämä on katsottu tarpeelliseksi niiden puolelta, joiden on valvottava ihmisten iankaikkista autuutta. Olisi siis välttämätöntä kristityille ottaa selvää sanasta, kun se ei ole kellekään mahdotonta.

Juho Malkamäki

[Pena]

Sitä samaa Jumalan sanaa, jota nyt on tarkastettu, sanotaan niin kalliiksi, että se on sielun ruokaa iankaikkiseen elämään. Ja jos nyt kysyttäisiin, mikä on aiheuttanut sen, että te olette tulleet tänne yhdessä joukossa sitä vielä viljelemään, niin olisi vastattava, että te ette ole ainoastaan osanneet tuota sanaa jotakuinkin lukea ja käyttää, mutta se on saanut tehdä teihin elävän vaikutuksen. Sillä sana on juuri sellaista, ettei se ole koskaan vaikuttamatta, kun se on elävää sanaa. Se puhuu tunnolle ja hyvin tarkkaan puhuukin ja sanoo, mikä on syntiä ja mistä ihmisraukat joutuvat kadotukseen. Ja kun ihminen sitä käyttää, niin hän joutuu vertaamaan itseänsä siihen. Ja se sana löytää pian jonkin kohdan, niin että ihminen joutuu sanomaan, jos sana saa ensin avata omantunnon, että kyllä minussa raukassa on sitä ja sitä vikaa vielä liika paljon. Mutta jos ihminen on jo niin kivettynyt, ettei sana pääse ollenkaan puhumaan tunnolle, niin se kyllä menee häneltä aivan ilman edestä.

Juho Malkamäki

[Pena]

Mutta mistä sen nyt tietää, että se jotain on meissä vaikuttanut? Siitäkin sen huomaa, että me emme olisi kehdanneet nytkään tulla, ellei se sana olisi vaikuttanut meidän tuntoihimme. Mutta se on puhunut meille synnistä ja me olemme joutuneet murheeseen sen kautta. Mutta sitäkin se on puhunut nytkin taas, sitä, mitä tuossa viimeisessä virressä veisattiin synnin poisottajasta ja synnin hävittäjästä.

Juho Malkamäki

[Riitta-mummi]

Synti.  Suruttomalla ei ole siitä huolta. Sitä ei ajatella .
Heränneelle sielulle se on jokapäiväinen mittapuu. Synti opettaa katsomaan ympärilleen, mutta sillä ei osoitella muita kuin itseään.

Synnin tehtävä on ohjata hyvään. Siksi sillä on tärkeä osa elämässä, mutta ei tekoina. Sen tunnistaminen on ohjaavaa.

[Pena]

Ellei Jumalan sana saa vaikuttaa ihmiseen, niin hänen täytyy ehdottomasti mennä kadotukseen, ei häntä mikään sieltä vältä. Hän ei tule särjetyksi eikä murheelliseksi. Ja kun ei näin käy, ei sillon ole liioin Armahtajaa. Jotka sana saa tehdä murheellisiksi, joita se saa haavoittaa, niitä on aina silloin hyvin lähellä Hän, joka sanoo olevansa murheellisia läsnä ja haavoitettuja sitomassa. Mutta johon Jumalan sana ei ole käynyt, elävä Jumalan sana, ja jonka tilaa se ei ole päässyt kirkastamaan, niin hänessä on mahdotonta syntyä mitään isoomista ja janoomista vanhurskauden perään. Sellaiselle se sana ei myöskään anna ravintoa.

Juho Malkamäki

[Pena]

Pyhä Henki vaikuttaa ehdottomasti sen sanan kautta, jossa Kristus on päähenkilönä. Eikö se niin ole? Jos me huomaamme vähäkin liian kauan aikaa olleemme aivan tämän elämän asioissa kiinni, muistamatta sitä, mikä meitä odottaa iankaikkisuudessa, eikö siitä jo tule vaivaa? Ja jollei semmoista sanaa meillä olisi, niin me emme kokoontuisi yhteen. Kyllä me noista sanomalehdistä saisimme silloin lian kovan kuorman. Mutta Jeesus on saanut meille puhua sanassa parannuksesta ja iankaikkisen elämän toivosta. Ja jos näin on, niin me olemme matkalla siihen elämään. Sanassa on se ravinto, josta saa, jos makua on. Ja jokainen saa omalla kohdallaan ihmetellä, että Herra on minuakin tullut kuljettamaan ja johtamaan iankaikkista elämää kohti.

Juho Malkamäki

[Pena]

Ja tuo Jumalan laki tulee ikäänkuin kirjoitetuksi omaantuntoon, niinkuin Raamatussa sanotaan: Minun lakini olen minä kirjoittanut teidän sydämeenne. Niin että tuntuisi aivan kauhealta, jos meiltä ja meidän lapsiltamme joutuisi se sana pois. Ja kun sitä sanaa hyljeksitään, niin se koskee kipeästi kaikkiin niihin, jotka siitä makua ovat saaneet.

Juho Malkamäki

[Pena]

Kun minä käyn näissä seuroissa sanaa viljelemässä, niin ehdottomasti saan aina tuntea, - harvoin käy muuten - että elämän Herra itse taas laupeutensa mukaan on tullut seuraamme, niinkuin lupasi opetuslapsillensa: "Minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti." Ja kun tätä saa tuntea pitkin elämäänsä, niin ajattelee sitten sitä, että kun Herra on niin ääretöntä armoansa osoittanut, niin jos rupeaisi yrittämään pois siitä, mtä sen sanan viittaus on, niin kadotus olisi vielä paljon kauheampi. Ja tämä panee vapisemaan väkiselläkin, kun kerran sydän on petollinen, eikä siihen voi luottaa.

Juho Malkamäki

[Pena]

Mutta niin se on, ystävät, ja te tiedätte sen muutkin, kuinka rakkaaksi se Herra on tullut sanansa kautta keskellämme, kun Hän on nuhdellut silloin kun on sitä tarvinnut, on lohduttanut silloin kun on ahdingossa oltu. Sitä Hän on tehnyt. Mssä muualla hyvänsä on kansan kokouksia, mutta ei ole sitä eävää sanaa, siellä on kylmää ja kuivaa. Ja se se on, joka aina uudestansa vetää yhteen, kun on se toivo, että Hän taaskin sinne tulee ja Hänellä on nytkin jotain sanomista.

Juho Malkamäki

[Pena]

Voi kun teki hyvää äsken tuolla kirkon vierellä, kun sai todistusta siitä, että Jeesus Kristus vielä jaksaa tulla juhlaan. Kyllä Hän niin kauan tuleekin, kun on ahdistettuja ja murheellisia sydämiä. Hänen on mahdoton silloin jäädä ulkopuolelle. Hän ei sano hylkäävänsä ahdistettua ja särjettyä sydäntä, ja psalmista sanoo: "Se uhri, joka Jumalalle kelpaa, on murheellinen henki." Äsken juuri puhuttiin tältä paikalta sitä, mitkä ne syyt ovat, jotka pääasiassa johtavat tätä kansaa yhteen ja ovat johtaneet siitä asti kuin sitä on Suomessa ollut olemassa. Muistuu mieleen rovasti Malmivaaran viimeiset sanat, mitä han lausui Ylstaron herättäjäjuhlilla; hän pani heränneelle kansalle painoksi sen, että se ei saa unohtaa niitä, jotka herättäjäjuhlille tulevat, niin ettei se kanna niitä Herran eteen. Ei Kristus herätä ketään jättääkseen hänet joutilaaksi, vaan Hänellä on jokaiselle annettavana jotakin tehtävää aivan sen mukaan, mitä Hän itse hyväksi näkee.

Juho Malkamäki

[Pena]

Muistuu tässä mieleeni eräs tilaisuus Palestiinassa, missä Kristus itse piti seuroja. Siellä johtui  muutamien mieleen ajatus, että erästä halvattua ystävää on kannettava Hänen pariinsa. Ja ne ottivat tuon ystävänsä saadakseen sen Kristuksen eteen siinä uskossa, että Hän on ainut, joka voi sen parantaa. Heille oli vaikeaa saada viedyksi häntä Kristuksen eteen, mutta hätä keinon keksi. He veivät hänet katon kautta.
Kyllä Herra on kauan jaksanut tulla heränneen kansan seuroihin, siitä täytyy meillä olle aivan elävä kokemus. Kyllä Hän on jaksanut tulla. Ja minä luulen, että ne ovat heränneet tätäkin työtä ehkä koettaneet tehdä Herran käskystä, kantaa Hänen eteensä halvattuja. Kuinka voisi olla Herraa pelkäävä isä ja äiti kantamatta Herran eteen perhettänsä. Eihän yksikään ihminen elä muulla kuin Herran armohengellä. On minuakin kannettu ehkä hyvinkin halvattuna Kristuksen eteen, vaan vähän olen minä raukka jaksanut sitä itse tehdä muihin nähden.

Juho Malkamäki

[Pena]

Enemmän olisi pitänyt tehdä. Miksei nytkin sopisi sanoa, niinkuin äsken oli puhetta tältä paikalta, että tulisi noudattaa sitä, mitä opettajat ovat neuvoneet ja noudattaneet. Onhan mahdollista, että täällä meidän joukossamme on monta halvattua, jotka yrittävät kävellä, mutta eivät jäsenet kestä. Ei ole jaksanut tehdä täyttä ratkaisua Jumalan ja maailman välillä. Niiden pitäisi olla meille kaikkein läheisimpiä ja siinä riittäisi meille hyvin kunnollista työtä. Apostoli Paavalilla oli tavattoman paljon rukouksen henkeä seurakuntalaistensa puolesta, hän kantoi niitä niinkuin lapsukaisia sylissänsä, ajatuksissansa ja mielessänsä ja pyysi muitakin sitä tekemään. Se on vielä ihmeellistä, että emme me tahdo jatkaa niin äärettömän kallista työtä tehdä, vaikka Jeesus lupaa joka-ainoan rukouksen kuulla, joka Hänen nimessään huoataan. Siellä otetaan kaikki talteen.

Juho Malkamäki

[Pena]

Ja sitten, jos tunnemme siinä väsymystä, niinkuin tunnemme liiankin paljon, niin Hän sanoo, että Pyhä Henki huokaa silloin sanomattomilla huokauksilla niiden edestä, jotka tämän väsymyksen tuntevat ja tunnustavat. Voi ihmeellistä, kuinka meillä on korkea koulumestari, kolmiyhteinen Jumala ja Hänen rakkautensa! Voi, voi, kun meiltä jää silloin liika paljon laimin, kun me jaksamme Jumalan armohengen hyljätä ja jäädä vain tätä maailmaa ahertamaan - se on kyllä tarpeellista sekin, mutta sen täytyisi aina olla toisessa sijassa. - Tottapa me nyt lähdemme näiltäkin juhlilta pois siinä mielessä, että kyllä pitäisi päästä Pyhän Hengen kouluun kokonansa. Sitäkään pyyntöä ei Kristus ole kuulematta. Meillä ei ole, kun Kristus on pois mennyt, muuta kuin Hänen jättämänsä sana ja Pyhä Henki.

Juho Malkamäki

[Pena]

Sitä kai me jäämmekin toivomaan, että saisimme olla tuon Hengen koulussa, jotta uudistuisimme ja rohkaisisimme itsemme ja ajattelisimme: En minäkään enää saa Kristusta hävetä, ettei Isän tarvitse viimeisenä päivänä minua hävetä.

Juho Malkamäki

[Viisveisaaja]

Sitä kai me jäämmekin toivomaan, että saisimme olla tuon Hengen koulussa, jotta uudistuisimme ja rohkaisisimme itsemme ja ajattelisimme: En minäkään enää saa Kristusta hävetä, ettei Isän tarvitse viimeisenä päivänä minua hävetä.

Juho Malkamäki

Sosiaalisessa mediassa taas itketään, kun papit on liberaaleja ja Raamattua ei saarnata niin kuin se on ja lepsua lepsua kaikki.

Juhon mainitsema Hengen opetuksessa olo on muuttunut olla pappien saarnojen nuhteessa ja toisten kristittyjen vaatimuksessa.