Körttifoorumi
Keskustelu => Seuratupa => Aiheen aloitti: onesimus - 03.05.20 - klo:12:01
-
Jos aiheesta on olemassa jo oma keskustelu, niin tämän saa poistaa.
Minulla on körttiläistaustaisia ystäviä ja olen heidän kanssaan keskustellut otsikon aiheesta. Olen tuonut esille oman kantani siitä, että sana "armonkerjäläinen" vaivaa minua jotenkin.
Mielestäni armo on kallein aarre, jota meille jokaiselle tarjotaan "kultalautasella" vastaanotettavaksi. Siksi tuntuu pahalta, kun puhutaan siitä, että armoa pitäisi vielä kerjätä ikäänkuin tällä kerjäämisellä saataisiin jotain lisäbonusta tässä kalliissa pelastuksen asiassa. :'(
-
’Armonkerjäläinen’ on minulle vanhaan kristilliseen ’Herra, armahda!’ -rukoukseen liittyvä sana. Niin idän kuin lännen kirkot toistavat jumalanpalveluksissaankin tuota ’Kyrie eleison’ -pyyntöä.
-
Minusta tämä ilmaisee körttiläistä uskoa yhtä mainiosti kuin viidesläinen Voittajan Puolella Oleminen heidän .
Armonkerjäläiseltä puuttuvat omat teot ja oma uskokin. Teot meissä ovat Kristuksen tekoja, ne hyvät teot siis, pahat ovat omaamme tai vihollisen aikaansaannosta.
Uskon antaa Jumala ja se on lahjaa, ei teoilla ostettua.
Kerjäläisellä on tyhjä käsi ojennettuna.
-
Jumalan totinen Armo
Herran apostoli Pietari rohkenee ensimmäisessä kirjeessään vakuuttaa pakanain keskuudessa muukalaisina asuville ystävilleen: Se armo, jossa te olette, on Jumalan totinen armo (1 Piet. 5:12). Sanomaton ilo mahtoi täyttää niiden mielet, joille pyhä apostoli antoi tämän vakuutuksen.
Tohtiiko nykyään antaa saman vakuutuksen kristillisen Suomenmaan asukkaille? Ei, ei kaikille eikä edes useimmille, ei.
Mielellänsä sen antaisi kaikille, sillä kaikki ovat lunastetut Kristuksen kalliilla verellä, ja Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille, eikä Jumala siis vähempää tahdo kuin että kaikki tulisivat autuaiksi. Sydämellisesti sen antaisi nyt jokaiselle nyt jokaiselle suomalaiselle, kun muistaa, mitä tässä maassa on näinä vuosina kärsitty kestetty ja uhrattu pyhien arvojen puolesta. Mutta sittenkään ei totuuden tähden uskalla vakuuttaa kaikille näin:
Se armo, jossa te olette, on Jumalan totinen armo.
Armoistuimen eteen
Puheita ja kirjoitelmia
vuosien varrelta
Väinö Malmivaara
s.95
Herättäjä – Yhdistys
1955
PS. Onko 2000 – luku poikkeus?
-
Luet tuttua kirjaa.
-
Jumalan totinen Armo
Herran apostoli Pietari rohkenee ensimmäisessä kirjeessään vakuuttaa pakanain keskuudessa muukalaisina asuville ystävilleen: Se armo, jossa te olette, on Jumalan totinen armo (1 Piet. 5:12). Sanomaton ilo mahtoi täyttää niiden mielet, joille pyhä apostoli antoi tämän vakuutuksen.
Tohtiiko nykyään antaa saman vakuutuksen kristillisen Suomenmaan asukkaille? Ei, ei kaikille eikä edes useimmille, ei.
Mielellänsä sen antaisi kaikille, sillä kaikki ovat lunastetut Kristuksen kalliilla verellä, ja Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille, eikä Jumala siis vähempää tahdo kuin että kaikki tulisivat autuaiksi. Sydämellisesti sen antaisi nyt jokaiselle nyt jokaiselle suomalaiselle, kun muistaa, mitä tässä maassa on näinä vuosina kärsitty kestetty ja uhrattu pyhien arvojen puolesta. Mutta sittenkään ei totuuden tähden uskalla vakuuttaa kaikille näin:
Se armo, jossa te olette, on Jumalan totinen armo.
Armoistuimen eteen
Puheita ja kirjoitelmia
vuosien varrelta
Väinö Malmivaara
s.95
Herättäjä – Yhdistys
1955
PS. Onko 2000 – luku poikkeus?
Tietenkään 2000 – luku ei poikkeus. Mielestäni luterilais- körttiläisen pääperiaatteen mukaan Jumala toki tahtoo pelastaa kaikki ihmiset, ja ne, jotka pelastuvat, eivät ole ansainneet sitä, vaan pelastuvat yksin uskosta, yksin armosta ja yksin Kristuksen tähden. Ihminen ei voi myöskään omilla valinnoillaan vaikuttaa pelastumiseensa, sillä Jumala jo ennalta valitsee, ketkä tulevat autuaiksi. Helvettiin joutuvat ovat ansainneet osansa omasta syystään, mutta sinne joutuminen tai joutumattomuus ei ole ihmisen tiedossa. Ihminen ei voi myöskään omilla valinnoillaan vaikuttaa pelastumiseensa, sillä Jumala jo ennalta valitsee, ketkä tulevat autuaiksi. Vain Jumala yksin tietää ja tuntee valittunsa.
-
Onko Tiedossa kuka aloitti armonkerjäläisen-nimen käytön.
Paavo Ruotsalainen käytti sanaa: nälkiminen. Se kuvaa minusta hyvin niin sanan nälkää kuin pettuleivän kansan nälkää.
Liekö se hänen omia sanojaan, vaiko yleinen siihen aikaan.
-
Onko Tiedossa kuka aloitti armonkerjäläisen-nimen käytön.
Paavo Ruotsalainen käytti sanaa: nälkiminen. Se kuvaa minusta hyvin niin sanan nälkää kuin pettuleivän kansan nälkää.
Liekö se hänen omia sanojaan, vaiko yleinen siihen aikaan.
Mielestäni Paavo Ruotsalaisen nälkimisen ja armonkerjäläisyyden ymmärtämiseen tarvitaan armon vilausta ja körttihengen voimaa ja silmävoidetta Kristuksen sisäiseen tuntemiseen.
-
Älä käy luterilainen körttiläisiä pilkkaamaan. Körttihenki on nöyryyden henki joka ei käy toisia määrittämään eikä henkiä erottelemaan.
Armonvilaus ei taida sinulle olla lainkaan tuttu, tuttava ystävyys Jumalalta. Se ei selvittele wanhojen sanojen merkityksiä, eikä niiden kanta-isiä, vaan on kahdenkeskinen autuas hetki Herramme Kristuksen kanssa.
Ja jos et silmävoidetta käytä, niin tässä neuvo : Ylpeyden sokaisemille annetaan neuvo: ”Osta silmävoidetta ja voitele silmäsi, niin näet.”
-
Jos aiheesta on olemassa jo oma keskustelu, niin tämän saa poistaa.
Minulla on körttiläistaustaisia ystäviä ja olen heidän kanssaan keskustellut otsikon aiheesta. Olen tuonut esille oman kantani siitä, että sana "armonkerjäläinen" vaivaa minua jotenkin.
Mielestäni armo on kallein aarre, jota meille jokaiselle tarjotaan "kultalautasella" vastaanotettavaksi. Siksi tuntuu pahalta, kun puhutaan siitä, että armoa pitäisi vielä kerjätä ikäänkuin tällä kerjäämisellä saataisiin jotain lisäbonusta tässä kalliissa pelastuksen asiassa. :'(
http://foorumi.h-y.fi/index.php?topic=475.0
Ps. Armonkerjäläinen… köyhä olen hengellisesti, siksi en osaa ottaa vastaan Hänen lahjaansa.
Näin ollen en osaa Sinulle kertoa kuinka isosta lahjasta on kyse. Mutta ryövärinä uskon että Hän ei ole kuitenkaan unohtanut minua eikä Sinua... Armo.
-
http://foorumi.h-y.fi/index.php?topic=475.0
Ps. Armonkerjäläinen… köyhä olen hengellisesti, siksi en osaa ottaa vastaan Hänen lahjaansa.
Näin ollen en osaa Sinulle kertoa kuinka isosta lahjasta on kyse. Mutta ryövärinä uskon että Hän ei ole kuitenkaan unohtanut minua eikä Sinua... Armo.
Juu, ei mittailla.
-
Körttihenki on nöyryyden henki joka ei käy toisia määrittämään eikä henkiä erottelemaan.
Armonvilaus ei taida sinulle olla lainkaan tuttu, tuttava ystävyys Jumalalta. Se ei selvittele wanhojen sanojen merkityksiä, eikä niiden kanta-isiä, vaan on kahdenkeskinen autuas hetki Herramme Kristuksen kanssa.
Juuri näin! Körttihenki on nöyryyden Henki, jossa nöyryydessä pidetään toista parempana kuin itseään. Juuri armon vilahduksessa syntinen pääsee Kristuksen sisäiseen tuntemukseen niin kuin Paavo Ruotsalainen seppä Högmanin pajan kynnyksellä. :)
-
Juuri armon vilahduksessa syntinen pääsee Kristuksen sisäiseen tuntemukseen niin kuin Paavo Ruotsalainen seppä Högmanin pajan kynnyksellä. :)
Mahtoiko Paavo Ruotsalainen päästä Kristuksen sisälliseen tuntemukseen siinä pajan kynnyksellä? Kertomuksen mukaan hän tosin sai pätevän ohjeen sinne päästäkseen.
-
Mahtoiko Paavo Ruotsalainen päästä Kristuksen sisälliseen tuntemukseen siinä pajan kynnyksellä? Kertomuksen mukaan hän tosin sai pätevän ohjeen sinne päästäkseen.
Seppä Högmanin sielunhoito, ja hänen lahjoittamansa Wilcoxin "Kallis hunajan pisara Kristus-kalliosta eli neuvon sana kaikille pyhille ja syntisille" vaikuttivat körttihengen voimassa ja johdatuksessa ratkaisevasti Paavo Ruotsalaisen Kristuksen sisäiseen tuntemukseen.
-
Seppä Högmanin sielunhoito, ja hänen lahjoittamansa Wilcoxin "Kallis hunajan pisara Kristus-kalliosta eli neuvon sana kaikille pyhille ja syntisille" vaikuttivat körttihengen voimassa ja johdatuksessa ratkaisevasti Paavo Ruotsalaisen Kristuksen sisäiseen tuntemukseen.
Toki, mutta se on eri asia kuin pajan kynnyksellä käynyt yhtäkkinen valaistuminen. Mitä 'körttihenkeen' tulee, sitähän ei ollut ennen kuin körttiläisiä oli.
-
Mitä 'körttihenkeen' tulee, sitähän ei ollut ennen kuin körttiläisiä oli.
Tuuli puhaltaa, mistä tahtoo. Samoin on körttihengen laita.
-
En tiedä, liittyykö tämä mitenkään ketjun aiheeseen, mutta viime aikoina olen alkanut olla yhä varmempi, että ihmisen elämä päättyy kuolemaan, eikä sen jälkeen ole enää mitään. Eli ihminen yksinkertaisesti lakkaa olemasta. Kuollut ruumis ei myöskään ole enää mitään, vaikka monet niitä palvovatkin hautausmailla.
-
Onko tuo ajatus sinua lohduttava vai pelottava?
-
Tulen mukaan pohdiskelemaan.
Kuoleman pelko on kai hyvin yleinen nuorempana, ja miksei vanhempanakin. Se onkin elämän s u u r i a kysymyksiä. Siitä on hyvä aloittaa matka, armonkerjäläisenä jos niin sen haluaa nähdä tai kokea.
Sitä mukaa kun muut suuret asiat ihmisyydessä ja elämässä alkavat avautua, ja saada ehkä joitakin asioita järjestykseen mielessään, tulee ihmisen jumalakaipuukin tutummaksi.
Itseensä tutustuminen on hyvä asia, olemmehan Jumalan luotuja kuten kaikki muukin , kuten eläimet ja luonto.
Ei luontokaan kuole lopullisesti vaan elää siemenistään, juurivesoistaan ym, Eläimet jälkeläisistään, kuten ihmistkin.
Elämä jatkuu.
Tästä riittää pohdittavaa ja ehkä alkaa myös vastauksia löytyä. (https://www.cosgan.de/images/smilie/ostern/ostern(238).gif)
-
Onko tuo ajatus sinua lohduttava vai pelottava?
Sekä että. Pelottava siinä mielessä, että iheiminen ei pysty mitenkään kuvittelemaan tilaa, jossa häntä ei enää ole. Lohduttava siinä mielessä, että ei tarvitse kestää ikuista piinaa helvetissä.
-
Armo. Kerjäläinen. Kristuksen armo. Syntinen kerjäämässä. Kyllä armonkerjäläinen on hyvä ja lohduttava ilmaisu. Varsinkin näin menesysteologisia suuntauksia nähneenä ei voi muuta kuin aina palata armonkerjäläiseksi, jos saisi taas armonvilauksen kokea. Huonona ja heikkona pelastettu, yksin armosta.
-
Sekä että. Pelottava siinä mielessä, että iheiminen ei pysty mitenkään kuvittelemaan tilaa, jossa häntä ei enää ole. Lohduttava siinä mielessä, että ei tarvitse kestää ikuista piinaa helvetissä.
Voiko ihminen asettua Jumalan asemaan ja todeta että helvettiä ei ole?
-
Lainaan Vilhelmi Malmivaaran ajatuksen tähänkin keskusteluun: Samoinkuin ulkonaisessa elämässä ei ole armolla sijaa muissa kuin siinä, joka on onneton, viheliäinen ja köyhä, samoin on sisällisessä elämässä ainoastaan hengellisesti köyhtyneessä sijaa Jumalan armolle. Synnitön ei armosta huoli, eikä siihen Jumala pääse armahtajaksi, vaan syntinen huolii. Ja sentähden tarkoittaa juuri koko Jumalan armotyö saada ihmisen riisutuksi niin, että Jumala saa olla mitä Hän tahtoo, armahtaja ihmistä varten.
-
Kerjäläisen paikalle joutuminen ristin juurella on alkuna synnin voittamiseen ja uuteen elämään, uskoon.
Salattu Viisaus
Ajatuksia
Paavo Ruotsalaisen
Wilhelmi Malmivaaran
E. W. Pakkalan
kirjoituksista ja puheista
Koonnut
E.F.Juurmaa
s.147
WSOY 1955
-
Taivaan kansalaisella on täysi ylöspito, jota ei voi "terästää" edes kerjäämisellä.
"Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys" (Joh. 10:10).
-
’Ylöspidosta’ tulee olla kiitollinen kuten kerjäläinen runsaasta almusta. Joka luulee taivaan kansalaisen edut itse ansainneensa, voi saada pahasti näpeilleen.
-
’Ylöspidosta’ tulee olla kiitollinen kuten kerjäläinen runsaasta almusta. Joka luulee taivaan kansalaisen edut itse ansainneensa, voi saada pahasti näpeilleen.
Asiaa voinee kuitenkin myös ajatella niin, että ihminen on täällä Jumalan työtoverina ja Hänen kuvanaan. Ihminen voi, tosin rajallisesti, siis toimia subjektina oman pelastuksensa asiassa, ei pelkästään Jumalan työn kohteena. Eli ihminen ja Jumala toimivat yhteistyössä. Tiedän, että tällainen ajatus on körttiläisille vieras ja täysin tuomittava, mutta minulle se on tullut ajan mittaan läheisemmäksi ja ymmärrettävämmäksi.
-
Kristitty on todellakin Jumalan työssä tässä maailmassa. Kristuksen seuraajat muodostavat hänen ruumiinsa, silmänsä, suunsa, kätensä ja jalkansa. Oman pelastuksensa asiassa ei kukaan kuitenkaan voi toimia muuten kuin suostumalla pelastettavaksi.
-
Jeesus antoi meillekin lähetyskäskyn.
Tarkoittanee sitä että pidetään esillä Jumalan armoa, Jeesuksen täyttämää pelastusmahdollisuutta.
.
-
Mielestäni tämä "pelastuksen asia" ei ole ihan niin mustavalkoinen. Katolisessa ja ehkä ortodoksisessa kirkossa tämä on ymmärretty paremmin kuin luterilaisessa kirkossamme, jossa yritetään tehdä ihmisen pelastumisesta jonkinlainen mekanistinen, matemaattinen teoria ja malli. Asiat eivät todellisuudessa kuitenkaan mene kuten teoriassa ja matematiikassa. Tähän asiaan liittyy sekin, ymmärretäänkö ihmisen "sisin olemus" hyväksi vai pahaksi. Onko ihminen läpeensä turmeltunut, vai onko jokaisen sisimmässä luomistyön seurauksena jumalallinen ydin.
-
Onkohan tuo mekanistinen pelastuskäsitys kovin luterilainen ajatus? Herännäisyydessä annetaan Jumalalle vapaus ja valtuudet toimia omalla tavallaan ja ajallaan. Kuinka muutenkaan?
-
Kristitty on todellakin Jumalan työssä tässä maailmassa. Kristuksen seuraajat muodostavat hänen ruumiinsa, silmänsä, suunsa, kätensä ja jalkansa. Oman pelastuksensa asiassa ei kukaan kuitenkaan voi toimia muuten kuin suostumalla pelastettavaksi.
Ilahduttavaa, että meillä on yksimielisyys tässä asiassa. :)
-
Mielestäni tämä "pelastuksen asia" ei ole ihan niin mustavalkoinen. Katolisessa ja ehkä ortodoksisessa kirkossa tämä on ymmärretty paremmin kuin luterilaisessa kirkossamme, jossa yritetään tehdä ihmisen pelastumisesta jonkinlainen mekanistinen, matemaattinen teoria ja malli. Asiat eivät todellisuudessa kuitenkaan mene kuten teoriassa ja matematiikassa. Tähän asiaan liittyy sekin, ymmärretäänkö ihmisen "sisin olemus" hyväksi vai pahaksi. Onko ihminen läpeensä turmeltunut, vai onko jokaisen sisimmässä luomistyön seurauksena jumalallinen ydin.
Moni luulee olevansa parempi kuin on
-
Moni luulee olevansa parempi kuin on
Vielä useampi luulee olevansa huonompi kuin on. Oman pahuuden korostaminen voi olla myös peitettyä ylpeyttä. Juuri tällaista olen ollut huomaavinani esimerkiksi körttiläisten joukossa. Toinen ylpeyden laji heillä tuntuu olevan toisella tavalla uskovien mollaus, vaikkei ihan tuomitsisikaan.
-
Asiat eivät todellisuudessa kuitenkaan mene kuten teoriassa ja matematiikassa.
Enpä uskaltaisi väittää noin :eusa_think: Tai siis että itse tietäisin sen todellisuuden.
Tähän asiaan liittyy sekin, ymmärretäänkö ihmisen "sisin olemus" hyväksi vai pahaksi. Onko ihminen läpeensä turmeltunut, vai onko jokaisen sisimmässä luomistyön seurauksena jumalallinen ydin.
No tästä tiedän että asiasta on keskusteltu, ja että Lutherin kanta on enemmän tuo läpeensä turmeltunutta edustava (itse voi olla muutakin mieltä). Mutta en ymmärrä, mitä väliä sillä olisi. Eli en ymmärrä tuota "tähän asiaan liittyy" -kohtaa. Miten ymmärrät yhteyden?
-
Olisiko se omasta tuttavapiiristä kiinni, näkeekö enemmän niitä jotka luulevat olevansa parempia kuin ovat, vai niitä jotka luulevat olevansa huonompia kuin ovat? Ihmisillä on taipumut pyöriä itsensä kaltaisten parissa.
Ja mitä me olemme sanomaan, kuinka hyvä tai huono joku oikeasti on, ja sen perusteella arvioimaan, luuleeko hän itseään todellista paremmaksi vai huonommaksi.
Ja edelleen, mitä väliä. Miksi mittailla edes itseään. Hyvä jos huomaa jonkin nimenomaisen asian, jossa haluaisi olla toisenlainen, mutta se siitä. Voihan sitä (rukouksessa, tai toiselle ihmiselle) kertoa, että haluaisi siinä muuttua.
-
Enpä uskaltaisi väittää noin :eusa_think: Tai siis että itse tietäisin sen todellisuuden.
No tästä tiedän että asiasta on keskusteltu, ja että Lutherin kanta on enemmän tuo läpeensä turmeltunutta edustava (itse voi olla muutakin mieltä). Mutta en ymmärrä, mitä väliä sillä olisi. Eli en ymmärrä tuota "tähän asiaan liittyy" -kohtaa. Miten ymmärrät yhteyden?
Jos ihmisen "sisin olemus" ymmärretään läpeensä pahaksi, silloin on turha edes toivoa, että ihminen pystyisi toimimaan Jumalan työtoverina. Mutta jos se ymmärretään luomistyön jäljiltä hyväksi, silloin ei ole mitään estettä sille, että ihminen toimii Jumalan työtoverina tässä maailmassa. Tämä Jumalan työtoverina toimiminen on itseasiassa käsitykseni mukaan se "pelastus", joka meille on tarjolla.
-
Jos ihmisen "sisin olemus" ymmärretään läpeensä pahaksi, silloin on turha edes toivoa, että ihminen pystyisi toimimaan Jumalan työtoverina. Mutta jos se ymmärretään luomistyön jäljiltä hyväksi, silloin ei ole mitään estettä sille, että ihminen toimii Jumalan työtoverina tässä maailmassa. Tämä Jumalan työtoverina toimiminen on itseasiassa käsitykseni mukaan se "pelastus", joka meille on tarjolla.
"seurakuntamme opettavat, että inhimillisellä tahdolla on tietty vapaus pitää yllä yhteiskunnallista vanhurskautta ja tehdä valintoja järjelle alistetuissa asioissa." (Augsburgin tunnustus, kohta XVIII (http://tunnustuskirjat.fi/augstunn.html#Vapaaratkaisuvalta))
Luterilaiset opettavat tuota kahden hallintavallan ajatusta, eli että Jumalalla on kaksi konstia rajoittaa pahan valtaa. Toinen on yhteiskunnallinen järjestys, ja sen kautta ihminen kyllä voi palvella hyvää, myös ei-kristitty. Tai hänet pakotetaan siihen. Perhe, hallitusvalta ym. eivät ole mitään Jumalasta riippumatonta aluetta, vaan luomistekoja ja meille hyväksi säädettyjä.
Pelastuksen ymmärrettäneen olevan muuta. (Miksei se tietysti voisi olla myös - tai jopa vain - sen tajuamista ja siitä elämistä, että joka tapauksessa on Jumalan työtoveri.)
Kai eri ihmiset haluavat pelastukselta eri asioita. Monella on isoja syyllisyyden tuntoja, jolloin voi toivoa ennen muuta syntejään anteeksi. Joillakin on toiset kysymykset etusijalla. Eikö se pelastus voi olla kun katettu buffet-pöytä, jossa on jokaiselle mieleistä? Eikä tarvitsisi niin suuttua, jos toista ei kiinnostakaan se herkku, jota juuri sinä ylistät?
-
Juttelin kerran lähetystyön asiantuntijan kanssa siitä, mihin Jeesus on vastaus eri kulttuureissa, mistä Hän pelastaa. Länsimainen ihminen kaipaa pelastusta syyllisyydestä. Afrikkalainen kaipaa pelastusta pelosta. Aasialainen kaipaa pelastusta kärsimyksestä. Lukemani kirjan perusteella arvelin Amerikan alkuperäiskansan kaipaavan pelastusta maailman hajoamisesta, eheytymistä. Nämä ovat karkeita yleistyksiä, mutta kuvaavat sitä, että kannattaa kysyä: ”Jeesus on vastaus, mutta mikä olikaan kysymys?”
-
Sanotaan myös niin että Jeesus ei ole vastaus vaan Jeesus on tie.
-
Jos ihmisen "sisin olemus" ymmärretään läpeensä pahaksi, silloin on turha edes toivoa, että ihminen pystyisi toimimaan Jumalan työtoverina. Mutta jos se ymmärretään luomistyön jäljiltä hyväksi, silloin ei ole mitään estettä sille, että ihminen toimii Jumalan työtoverina tässä maailmassa. Tämä Jumalan työtoverina toimiminen on itseasiassa käsitykseni mukaan se "pelastus", joka meille on tarjolla.
Ihminen luotiin alun perin Jumalan kuvaksi. Mutta syntiinlankeemus turmeli kaiken, joten olemme kaikki luonnostamme sisintä olemusta myöten perisynnin tähden Jumalan edessä täysin kelvottomia joka solua myöten läpimätiä tuomion ja iankaikkisen helvetin tulen alaisia. Perisynti turmelli myös ihmisen järjen ja tahdon. Jotta voisimme pelastua taivaan iloon ja autuuteen, niin meidän täytyy syntyä uudesti kasteen ja uskon kautta. Perisynnin saamme toki kasteessa anteeksi, mutta se jää olemukseemme kuolemaamme saakka. Siksi ihminen ei voi toimia armon kerjäläisenä Jumalan työtoverina, sillä suurina syntisäkkeinä motiivimme, keinomme ja voimamme ovat kokonaan täysin riittämättömiä.
-
Syntiinlankeemus turmeli kaiken, joten olemme kaikki luonnostamme sisintä olemusta myöten perisynnin tähden Jumalan edessä täysin kelvottomia joka solua myöten läpimätiä tuomion ja iankaikkisen helvetin tulen alaisia.
Eipäs liioitella!
-
Jeesus antoi opetuslapsilleen, joita mekin olemme, lähetyskäskyn.
Tämä käsky on annettu ainoastaan puutteellisille, syntisille, armahdetuille ihmisille.
Lähetyskäskyn toteuttaminen tarkoittaa yksilölle omaa sopivaa annettua vastuun kantoa.
En käy tässä luettelemaan mitä kaikkea voi olla...totean vaan että esirukous on todella suurta.
Se että pyrimme osaltamme täyttämään ihmisille annettua lähetystehtävää, on jotain aivan
muuta kuin Jumalan työtoveruus. Jumala on kaiken hallitsija yksin, ihmisen osa on toinen.
-
Sinä olet luonut minut sisintäni myöten, äitini kohdussa olet minut punonut. Minä olen ihme, suuri ihme, ja kiitän sinua siitä. Tämä edelleenkin kommenttina luterilaisen väitteeseen, että olisimme 'joka solua myöten läpimätiä'.
-
Siksi ihminen ei voi toimia armon kerjäläisenä Jumalan työtoverina, sillä suurina syntisäkkeinä motiivimme, keinomme ja voimamme ovat kokonaan täysin riittämättömiä.
No mutta jos ei ole armon kerjäläinen niin sitten varmaan onnistuu!
Tai jos ei ole työtoveri niin työkaluksi sentään saattaa kelvata. Mikä sinä, saviruukku, olet valajalle väittämään että olet ihan surkeaa tekoa? Hänen silmissäänhän voit olla mitä suurenmoisin! Tai ainakin johonkin tarkoitukseen soveltuva, suurempaan tai pienempään. Vaikka olisit ihan rikki lyöty niin palasella voinee vielä vaikka selkää rapsuttaa.
Persian kuningas Kyyroksellekin annettiin tehtävä ja tarkoitus. Samoin niille lukuisille hallitsijoille, jotka kävivät Israelin ja Juudan uskottomien kansojen kimppuun, antaakseen näille Herran määräämän rangaistuksen. Jos omat keinosi eivät riitäkään niin kyllä Luojasi keinot keksii, vai mitä? Eikä noistakaan kukaan omasta voimastaan toiminut, eikä motiivien mitään jaloja tarvinnut olla.
-
Sinä olet luonut minut sisintäni myöten, äitini kohdussa olet minut punonut. Minä olen ihme, suuri ihme, ja kiitän sinua siitä. Tämä edelleenkin kommenttina luterilaisen väitteeseen, että olisimme 'joka solua myöten läpimätiä'.
Tuo näyttää omavoimaiselta saivartelulta, koska Aadamin lankeemuksen jälkeen kaikki ihmiset, jotka luonnollisella tavalla syntyvät, sikiävät ja syntyvät synnissä. "Katso, minä olen synnissä syntynyt, ja äitini on minut synnissä siittänyt" (Ps. 51:5).
-
Olen näinä päivinä lukenut Raamatusta Samuelin kirjoja.
Aika hurjia tilanteita on ollut Saulin ja Daavidin aikoina.
Tuli mieleen kun Öppis kerroit savesta ja savenvalajasta.
On sanottu savesta valettu esine rikkoutuu, tai epäonnistuneena rikotaan,
palaset jauhetaan ja valetaan uudestaan niin tulempi parempi lopputulos.
Samoin se on ihmisen kohdalla, särkynyttä ei heitetä pois, vaan annetaan uusi mahdollisuus
Jeesuksen hyvässä omalle kohdalle sopivassa parantavassa hoidossa.
-
Onkohan ihmispoloisen elämässä mitään mikä ei olisi omavoimaista? :017:
-
Tuo näyttää omavoimaiselta saivartelulta.
Psalmin jaehan tuo 'omavoimaiseksi saivarteluksi' määrittelemäsikin on (Ps. 139). Jumalaahan siinä kitetään ihmisen ihmeellisyydestä.
-
Onkohan ihmispoloisen elämässä mitään mikä ei olisi omavoimaista? :017:
Mitenkä on aidon rakkauden laita. Sairaudet ovat osittain omaa syytä, mutta osa ei, kuten korona nyt.
Hyvät unet ovat lahjaa kuten luovuuskin. Empatia, ymmärrys, johdatukset myöskin.
Omavoimaisuus näkyy teoissa ja käyttäytymisessä. Hyvä esimerkki jonka koko maailma nyt tietää on uskovainen presidentti D.Trump !
-
äitini on minut synnissä siittänyt
Aina sitä oppii uutta. Minä luulin, että vain isää kutsutaan siittäjäksi.
Psalmin jaehan tuo 'omavoimaiseksi saivarteluksi' määrittelemäsikin on (Ps. 139).
Haa, miekkaillaan raamatunaluseilla! :067: :072:
-
... äitini on minut synnissä siittänyt" (Ps. 51:5).
Psalmin jaehan tuo 'omavoimaiseksi saivarteluksi' määrittelemäsikin on (Ps. 139).
Aina sitä oppii uutta. Minä luulin, että vain isää kutsutaan siittäjäksi.
Haa, miekkaillaan raamatunaluseilla!
Suosittelen ettei osallistu tähän keskusteluun, koska se ei anna mitään hyvää.
Riidan haastajia ja luulevat kaikki tietävinään tietävän kaikesta.
-
Perisynnin turmelemalle armon kerjäläiselle riittäköön pienellä paikalla olevan ansiottoman palvelijan osa.
-
Suosittelen ettei osallistu tähän keskusteluun, koska se ei anna mitään hyvää.
Riidan haastajia ja luulevat kaikki tietävinään tietävän kaikesta.
Eihän täällä haasteta riitaa, vaan vaihdamme hengellisesti köyhinä ja osaamattomina vajavaisia ajatuksiamme perisynnistä veljesrakkauden hengessä noudattaen evankelis-luterilaisen kirkon linjauksia. :)
-
Perisynnin ongelmaan on jo ratkaisu olemassa:
Joh. 3:18 Joka uskoo häneen, sitä ei tuomita; mutta joka ei usko, se on jo tuomittu, koska hän ei ole uskonut Jumalan ainokaisen Pojan nimeen.
Se ei ole meidän murheemme, miten saimme alkumme tai mitä esivanhemmat ovat tehneet. Jokaisen henkilökohtainen valinta ja tehtävä sen sijaan on päättää, ottaako pelastustarjouksen vastaan Jumalalta.
-
Syntiinlankemuskertomuksesta kannattaa panna merkille, ettei ihmistä suinkaan sen mukaan kirottu. -- Koska teit niin kuin vaimosi sanoi ja söit puusta, josta minä kielsin sinua syömästä, niin olkoon maa sinun takiasi kirottu. Kovalla työllä sinun on hankittava siitä elantosi niin kauan kuin elät.
-
:039:
Muakin ihmetyttää, miksi Eva olisi mihinkään muuhun syyllinen kuin sinisilmäinen.
-
Mikähän oli se syy ?
Eevaa petettiin ?
Vai ehkä Jumalan ego jotenkin tuli loukatuksi ?
-
Mikähän oli se syy ?
Eevaa petettiin ?
Vai ehkä Jumalan ego jotenkin tuli loukatuksi ?
Eeva lankesi ensin. Perisynti tuli maailmaan Eevan kautta, joka käärmeen viettelemänä vapaaehtoisesti suostui syntiin. Siksi Jumala rankaisi Eevaa ja ja Eevan tyttäriä raskauden vaivoilla ja suurilla synnytyskivuilla, mutta kuitenkin mieheen on heidän halunsa oleva, ja mies on heitä vallitseva (1.Moos.3:16). Lasten synnyttäminen ei ollut kirous, vaan raskauden vaivat ja synnytyskivut. Siksi naisten luonnollinen osa on synnyttää lapsia.
-
Tuuli puhaltaa, mistä tahtoo. Samoin on körttihengen laita.
Voi hyvä tavaton! :icon_rolleyes:
-
Perisynnin ongelmaan on jo ratkaisu olemassa:
Joh. 3:18 Joka uskoo häneen, sitä ei tuomita; mutta joka ei usko, se on jo tuomittu, koska hän ei ole uskonut Jumalan ainokaisen Pojan nimeen.
Se ei ole meidän murheemme, miten saimme alkumme tai mitä esivanhemmat ovat tehneet. Jokaisen henkilökohtainen valinta ja tehtävä sen sijaan on päättää, ottaako pelastustarjouksen vastaan Jumalalta.
Mietin lujasti, kuinká alttiisti me sanomme: Kylähän Kristus, mutta...
--Sinun on kuuluttava oikeaan kirkkokuntaan -- on muuten tosi sana 2000-luvulta.
--sinun on otettava pelastus vastaan. Mainittakoon että epätoivoisimmillani valitin etten osaa. Ettei minulla ole käsiä joilla tarttua pelastukseen.
..sinun tulee kulkea alatietä. Kun nyt joku kertois, mikä se on ja miten se tehdään.
Siis mutkikkaimpia on olleet tähän mennessä körtit. Ehkä siksi,. että kuuluvat aika vanhaan aikaan ja sanonnat ovat sieltä.
Mutta en minä ymmärtänyt muutakaan. Katso Kristukseen? :icon_eek: Eikö näistä voi puhua suomen hyvää arkikieltä?
-
Tuo näyttää omavoimaiselta saivartelulta, koska Aadamin lankeemuksen jälkeen kaikki ihmiset, jotka luonnollisella tavalla syntyvät, sikiävät ja syntyvät synnissä. "Katso, minä olen synnissä syntynyt, ja äitini on minut synnissä siittänyt" (Ps. 51:5).
Äiti siittänyt? :icon_eek:
Erottaisin Raamatun sanan ja kirkon aikojen saatossa vaihdelleen opetuksen, tännepäin sanotaan vanhassa synnintunnustuksessa jota mm. ortodoksinen kirkko ei hyväksy:_ "Ei sikiämisessä mitään syntiä ole".
Ne ovat aina ihmisten vajavaisia yrityksiä "sanoa sanomaton, lausua lausumaton" (Kyyhkynen, 1978). OK, moni toteaa etteihän Raamattu sen kummempaa, no ehkäpä, johan sinne on valikoitunut opillisuuden alkua. Yhtä vimmatun kieli poskessa kirjoitetun makua siitä ei jää kuin kirkkojen dogmaattisista ponnistuksista.
-
Äiti siittänyt? :icon_eek:
:043:
-
Mietin lujasti, kuinká alttiisti me sanomme: Kylähän Kristus, mutta...
--Sinun on kuuluttava oikeaan kirkkokuntaan -- on muuten tosi sana 2000-luvulta.
--sinun on otettava pelastus vastaan. Mainittakoon että epätoivoisimmillani valitin etten osaa. Ettei minulla ole käsiä joilla tarttua pelastukseen.
..sinun tulee kulkea alatietä. Kun nyt joku kertois, mikä se on ja miten se tehdään.
Siis mutkikkaimpia on olleet tähän mennessä körtit. Ehkä siksi,. että kuuluvat aika vanhaan aikaan ja sanonnat ovat sieltä.
Mutta en minä ymmärtänyt muutakaan. Katso Kristukseen? :icon_eek: Eikö näistä voi puhua suomen hyvää arkikieltä?
Körttiläisinä luterilaisina armon kerjäläisinä meillä on ratkaisu perisyntiin syntyä uudesti kasteen ja uskon kautta. :)
Lähteet
Suomen evankelis-luterilainen kirkko-Tunnustuskirjat-Yksimielisyyden ohje-Perisynti
http://tunnustuskirjat.fi/yo/1.html
Suomen evankelis-luterilainen kirkko-Tunnustuskirjat-Augburgin tunnustuksen puolustus-Kaste
http://tunnustuskirjat.fi/puolustus/IX.html
-
Körttiläisinä luterilaisina armon kerjäläisinä meillä on ratkaisu perisyntiin: syntyä uudesti kasteen ja uskon kautta.
Se ratkaisu on kaikilla. Heränneet eivät saa omia yksinoikeutta Jumalan tekoihin.
-
Se ratkaisu on kaikilla. Heränneet eivät saa omia yksinoikeutta Jumalan tekoihin.
Toki, mutta heränneet ovat armon kerjäläisiä.
-
Kyllä muissakin suunnissa armosta puhutaan. Tapa vain on erilainen. Tyyliseikat jakavat omiin karsinohin. Yksi suuri lauma meistä muodostaa Kristuksen kirkon.
-
Jep, nimenomaan näin,
On maailmanlaajuinen Kristuksen seurakunta, yli kaikkien rajojen.
-
Toki, mutta heränneet ovat armon kerjäläisiä.
Ovathan ortodoksitkin. Jeesuksen rukous: ”Herra Jeesus Kristus, Jumalan Poika, armahda minua syntistä” kuuluu keskeisenä idän kirkon perinteeseen. Kuinka monta kertaa liturgiassa toistetaankaan: "Herra armahda, Kyrie eleison, Gospodi pomilui"?
-
Kaunista tuo ortodoksien liturgia!
Laulunlyömän huru-ukonkin korvaa hivelee, ja toki sanoma, rukous, armon ja anteeksiannon
kaipaus.
He sanovat itseään pelkästään syntisiksi, kuten me kaikki muutkin.
Syntinen sana sisältää kaiken ihmisen olemuksen, pahuuden, en tiedä tarvitaanko siihen
lisäsanoja asian korostamiseksi.
Jos tähän kohtaan sallitaan vitsi....
Olen kuullut sanottavan, kun ihmiset moittivat toisiaan, olet sika...
se on loukkaus sikaa kohtaan.
-
Ovathan ortodoksitkin. Jeesuksen rukous: ”Herra Jeesus Kristus, Jumalan Poika, armahda minua syntistä” kuuluu keskeisenä idän kirkon perinteeseen. Kuinka monta kertaa liturgiassa toistetaankaan: "Herra armahda, Kyrie eleison, Gospodi pomilui"?
Mielestäni katolinen ja ortodoksinen armon kerjäläisyys on ulkokohtaista painottaen pelkästään objektiivista puolta. Reformoitu armon kerjäläisyys puolestaan on omavoimaista subjektiivistä ihmiskeskeistä armon kerjäläisyyttä. Heränneet armon kerjäläiset luterilaisina ovat Kristuksen sisäisessä tuntemisessa ja armon vilahduksessa Kristus- ja armokeskeisiä, sillä luterilaisuus on paavalilaisuutta. Raamatullinen paavalilainen armon kerjäläisyys korottaa aina Herran alentaen körttiläisen alatien maan matoseksi.
-
Mielestäni katolinen ja ortodoksinen armon kerjäläisyys on ulkokohtaista painottaen pelkästään objektiivista puolta. Reformoitu armon kerjäläisyys puolestaan on omavoimaista subjektiivistä ihmiskeskeistä armon kerjäläisyyttä.
Minun mielestäni taas tällainen mielipide on omahyväistä itsekorostusta.
-
Eikö näistä voi puhua suomen hyvää arkikieltä?
Ei. Aina jos yrittää, joku suuttuu, että mennään opetusta muuttelemaan oman mielen mukaiseksi. Joka ikisestä uudesta raamatunkäännöksestäkin aikansa valitetaan, kunnes on kasvanut uusi sukupolvi, joka sen uuden käännöksen kokee oikeaksi, ja syvästi loukkaantuu seuraavan käännöksen ilmestyessä.
Kielillä puhumisen lahjaa jossakin joskus mietitty niin, että se olisi myös tuota, kykyä puhua kulloistakin hyvää arkikieltä.
Erottaisin Raamatun sanan ja kirkon aikojen saatossa vaihdelleen opetuksen, tännepäin sanotaan vanhassa synnintunnustuksessa jota mm. ortodoksinen kirkko ei hyväksy:_ "Ei sikiämisessä mitään syntiä ole".
Ne ovat aina ihmisten vajavaisia yrityksiä "sanoa sanomaton, lausua lausumaton" (Kyyhkynen, 1978). OK, moni toteaa etteihän Raamattu sen kummempaa, no ehkäpä, johan sinne on valikoitunut opillisuuden alkua. Yhtä vimmatun kieli poskessa kirjoitetun makua siitä ei jää kuin kirkkojen dogmaattisista ponnistuksista.
Kyllä Paavalin teologiset selittelyt paikoin vetävät aivot solmuun. - Se ehkä Raamatussa auttaa, kun ei edes ole pyritty mihinkään yksimielisyyteen, vaan vasta myöhemmin koottu yksiin kansiin jos jonkinlaisia kirjoituksia.
-
Minun mielestäni taas tällainen mielipide on omahyväistä itsekorostusta.
Jos kenellä on enää jäännöstäkään jäljellä körttihenkeä, niin tietää, miten löyhkä-Paavon hengellisillä perillisillä körttiläisillä armon kerjäläisyys tihkuu ihan sormenpäistäkin omavoimaisuuden, kuten pelastusvarmuudenkin, olevan tuntemattomia käsitteitä.
-
Jos kenellä on enää jäännöstäkään jäljellä körttihenkeä, niin tietää, miten löyhkä-Paavon hengellisillä perillisillä körttiläisillä armon kerjäläisyys tihkuu ihan sormenpäistäkin omavoimaisuuden, kuten pelastusvarmuudenkin, olevan tuntemattomia käsitteitä.
Niinpä niin, :icon_wink:
-
Jos minä nivoutan kaikki viestit armonkerjäläisyydestä, niin päädyn siihen tulokseen, että körteillä on huono itsetunto.
Omat viestini eivät kuulu joukkoon.
-
Voihan tämä kerjäläisydellään kehuskelu olla jonkinlaista kieroutunutta itserakkauttakin.
-
Luen juuri erästä pientä kirjaa vuosien tauon jälkeen, ja ihmettelen.
Ihmiselle lienee aika vaikeaa olla avoin, ymmärtää, kuunnella, olla moittimatta itseään ja muita.
Jeesus on antanut meille esimerkin jokapäiväiseen arkiseen elämään...siihen kuuluu
ilmeisesti kiitollisuutta, tyytymistä, tyyntymistä, hätää sieluista, rukousta...ei lyömistä
ja lyttäämistä.
Olikohan Leena kun kertoi joskus seuranneensa maton alle ryömimiskilpailua.
-
... maton alle ...
madon alle?!
-
Voihan tämä kerjäläisydellään kehuskelu olla jonkinlaista kieroutunutta itserakkauttakin.
Jos henkesi janoaa körttihenkeä, niin ota vain armosta ja levosta käsin ilman omavoimaisutta vastaan Herralta noyryyden Henki, ja saat armon kerjäläisenä pitää muita parempina kuin itseäsi.
-
Jos minä nivoutan kaikki viestit armonkerjäläisyydestä, niin päädyn siihen tulokseen, että körteillä on huono itsetunto.
Omat viestini eivät kuulu joukkoon.
Ei kait körteillä armon kerjäläisinä ole sen huonompi itsetunto kuin suruttomillakaan?
-
Oikein sanoi Bengt ! Eikä meille kaikille ole annettu ' samalla lusikalla'. Ilmaisu ei erota Jumalan silmissä.
-
Jos henkesi janoaa körttihenkeä, niin ota vain armosta ja levosta käsin ilman omavoimaisutta vastaan Herralta noyryyden Henki, ja saat armon kerjäläisenä pitää muita parempina kuin itseäsi.
Körtit eivät ota Herralta mitään vaan jäävät kärsivällisesti odottamaan.
-
Körtit eivät ota Herralta mitään vaan jäävät kärsivällisesti odottamaan.
Tietenkin körtit armon kerjäläisinä odottavat kärsivällisesti ja ikävöiden niin körttihenkeä kuin myös armon vilahdusta.
-
Tietenkin körtit armon kerjäläisinä odottavat kärsivällisesti ja ikävöiden niin körttihenkeä kuin myös armon vilahdusta.
Körttihenkeä? Mikä - tai mitä - se on?
-
Körttihenkeä? Mikä - tai mitä - se on?
Alatien kristillisyyttä. Armon odotuksella porukka on saatu pysymään kasassa. Ikuisuusperspektiivistäkin se on tarkoituksenmukaista. Lapsen perspektiivi. Lapsi on kaikkien hellimä. Lasta odottaa tulevaisuus. Mestari on kuollut. Mestari elää lapsessa.
-
Minun korvissani tuollainen sana kuin 'körttihenki' saa kiusallisen kaiun. Se rakentaa rajan sinne, missä pitäisi olla esteetöntä. Se vahvistaa mielikuvaa 'meistä' ja 'toisista'. Eikö herännäisyyden seinien tulisi olla avaralla ja katon korkealla?
-
Joo, tuo on kyllä mielestäni tärkeää että etsittäisiin yhteisiä ja yhdistäviä tekijöitä.
Pitkään aikaan en ole kuullut täällä körttiläisyyden korulauseiden viidakossa sellaista
kuin "joukkoon rakastaminen"....onko se vanhentunut?
-
Joo, tuo on kyllä mielestäni tärkeää että etsittäisiin yhteisiä ja yhdistäviä tekijöitä.
Pitkään aikaan en ole kuullut täällä körttiläisyyden korulauseiden viidakossa sellaista
kuin "joukkoon rakastaminen"....onko se vanhentunut?
Ei varmastikaan ole. Joku aina saa sellaisen armeliaan kohtalon. Olen itse siitä kummajaisesimerkki. Käytän kummajaissanaa oikeutenani, koska koulu- ja armeijakaverini Leppävirran juhlilla sanoi rehellisesti "en olisi voinut mielessäni kuvitella, että Sinut näissä piireissä näen".
-
Pitkään aikaan en ole kuullut täällä körttiläisyyden korulauseiden viidakossa sellaista
kuin "joukkoon rakastaminen"....onko se vanhentunut?
Tämä oli niin ihana muistutus että hörähdin ääneen nauramaan! :023: Onneksi ei ollut kahvit suussa; olisivat päätyneet näppikselle. :003:
Ehkäpä piankin kuulemme joukkoon rakastamisesta kyllästymiseen asti?
-
Tämä oli niin ihana muistutus että hörähdin ääneen nauramaan! :023: Onneksi ei ollut kahvit suussa; olisivat päätyneet näppikselle. :003:
Ehkäpä piankin kuulemme joukkoon rakastamisesta kyllästymiseen asti?
Joukkoon rakastaminenkin kuuluu körttihenkeen. :)
-
Minun korvissani tuollainen sana kuin 'körttihenki' saa kiusallisen kaiun. Se rakentaa rajan sinne, missä pitäisi olla esteetöntä. Se vahvistaa mielikuvaa 'meistä' ja 'toisista'. Eikö herännäisyyden seinien tulisi olla avaralla ja katon korkealla?
Armon kerjäläisen korvissa ei kuulu noin, sillä körttihenki on nöyryyden Henki, jossa armon kerjäläinen pitää muita parempina kuin itseään. Se on löyhkä-Paavon alatien kristillisyyttä, jossa syntisäkki tyytyy olemaan suursyntinen ja täysin kelvoton Jumalan edessä.
-
Armon kerjäläisen korvissa ei kuulu noin, sillä körttihenki on nöyryyden Henki, jossa armon kerjäläinen pitää muita parempina kuin itseään. Se on löyhkä-Paavon alatien kristillisyyttä, jossa syntisäkki tyytyy olemaan suursyntinen ja täysin kelvoton Jumalan edessä.
Onkohan tämä lakihenkisyyttä?
Pitää muistaa miten kuuluu elää, olla ja ajatella.
-
Jos joku ’körttihenki’ pitäisi määritellä, tekisin sen tänään näin: Körtti jättää itsensä ja toisten arvioimisen sille, jolle se kuuluu, Jumalalle. Hän ei vaivaa päätään sillä, kuka on toista huonompi tai parempi.
-
Onkohan tämä lakihenkisyyttä?
Pitää muistaa miten kuuluu elää, olla ja ajatella.
Rakkaus on lain täyttymys. Jumala rakkautensa tähden antaa armon kerjäläiselle uskoa ja rakkautta. :)
-
Armon kerjäläisen korvissa ei kuulu noin, sillä körttihenki on nöyryyden Henki, jossa armon kerjäläinen pitää muita parempina kuin itseään. Se on löyhkä-Paavon alatien kristillisyyttä, jossa syntisäkki tyytyy olemaan suursyntinen ja täysin kelvoton Jumalan edessä.
Toistat tämänkaltaisia ajatuksia usein. Onko tämä tavoitetila johon pitää pyrkiä?
Joh. 3:16
Tältä pohjalta meillä on aihetta kiitollisuuteen.
Jeesus on meidät pelastanut, antanut meille ilon ja vapauden, tehtävän.
Jumala rakastaa syntistä ihmistä. Jeesuksen kautta saamme elää täyttä elämää
ainutlaatuisina ja ainutkertaisina persoonina, Jumalan luomistyön tuloksena.
-
Toistat tämänkaltaisia ajatuksia usein. Onko tämä tavoitetila johon pitää pyrkiä?
Joh. 3:16
Tältä pohjalta meillä on aihetta kiitollisuuteen.
Jeesus on meidät pelastanut, antanut meille ilon ja vapauden, tehtävän.
Jumala rakastaa syntistä ihmistä. Jeesuksen kautta saamme elää täyttä elämää
ainutlaatuisina ja ainutkertaisina persoonina, Jumalan luomistyön tuloksena.
Löyhkä-Paavon sanoma on paavalilaista ristin teologiaa. Armon kerjäläiselle on tärkeää odottava usko, armon vilahdus ja joukkoon rakastaminen ilman erilaisia omavoimaisia kokemuksia, ajatuksia ja pyrkimyksiä.
-
Millä tavalla ikävöivä usko on tärkeää! Minulle se on sitä siksi, että näin saa uskoa, ei niin, että näin pitää uskoa. Lohduttavasti lupauksesta ei saa tehdä ahdistavaa vaatimusta.
-
Löyhkä-Paavon sanoma on paavalilaista ristin teologiaa. Armon kerjäläiselle on tärkeää odottava usko, armon vilahdus ja joukkoon rakastaminen ilman erilaisia omavoimaisia kokemuksia, ajatuksia ja pyrkimyksiä.
Mitä on tuo "odottava usko"?
Eikö Jeesuksen pelastustyö ristillä riitä ja odotamme jotain muuta?
Eikö uskon mahdollisuus meille näy sopivalla ja näkyvällä tavalla, odotammeko että meille
pitää uskoa tarjoilla hopealusikalla korvasyyhyymme ja makuaistiimme sopivalla tavalla?
Mielestäni sen verran "omavoimaisuutta" tarvitaan, että rukoilemme, luemme Raamattua,
menemme/olemme Sanan kuulossa.
Niin, ja senkin haluan vielä sanoa, meidän tulee pyytää synnintuntoa, pyytää syntejämme
anteeksi, elää armahdettuina syntisinä Jeesuksen yhteydessä.....eikä pyrkiä olemaan
kelvoton ja suurin syntisäkki ja tyytymään armonvilahduksiin.
Eri asia on se kun olemme joutuneet kovaan kärsimyksen kouluun erämaahan, siihen
emme pyri, vaan Jumala vie meidät sinne kun niin on tarkoitettu.
-
Sanoilla on monenlaisia merkityksiä. ’Odottaa’ näyttää olevan sellainen. Se kai saattaa merkitä jopa edellyttämistä. Esimies voi ilmoittaa odottavansa alaiseltaan huippusuoritusta. Raskaana oleva nainen taas odottaa lasta, joka kuitenkin on jo kehittymässä hänen kohdussaan. Odotussalissa odotetaan vuoroa, joka tulee aikanaan. Joskus odotetaan turhaan.
Kristityn odotus kohdistuu pelastukseen, jonka hän tietää Jeesuksen jo ristillä varmistaneen. Emme ole vielä taivaassa, vaikka taivasten valtakunta on jo tullut maan päälle.
-
Mitä on tuo "odottava usko"?
Koska uskoa ei aina ole. Kun se puuttuu, on teologisesti oikein odottaa. Uskoa ei voi tehdä, rukoillen pyytää kyllä, kuten toteatkin. Silloinkaan se ei tule automaattisesti...
Aika hyvä oivallus sinulta, että rukoileminenkin voisi olla omavoimaisuutta! Sitä täytyy pohtia.
Kirjoitat, että "meidän tulee pyytää synnintuntoa, pyytää syntejämme
anteeksi, elää armahdettuina syntisinä Jeesuksen yhteydessä.....eikä pyrkiä olemaan
kelvoton ja suurin syntisäkki ja tyytymään armonvilahduksiin."
Ei minun tarvitse synnintuntoa pyytää. Synnin tekeminen on automaatti, luontaista vajavuutta, mutta silti. Joka ilta siitä on pyydettävä armahdusta. "Sua kohti Herrani, sua kohti ain". "Parasta yritetään, mutta erinomaista tuppaa tulemaan", sano pohjalainen.
Armonvilahdukset ovat kortilla. Siksi niitä toivoo ja haluaa. Ei niihin kyllästy koskaan.
-
Eräs foorumisti aiemmin kaipaili myös voimakasta synnintuntoa, ja kirkkoon saarnaa jossa synti sanotaan synniksi.
Se olisikin yksinkertaista jos joku osaisi nimetä k a i k k i synnit, erittäin toisten. Sielunhätä on sellainen kokemus ettei sitä toivo vihamihellekään. Se riehuu omassa sielussa, ja on kai ainutkertainen. Siitä selviää Kristuksen avulla, luulen. Lääkärikin on apulainen ja auttaja monille.
Odottaminen. Kun minut oli 'pumpattu täyteen henkeä' kuin ilmapalloon, se kuitenkin tyhjeni, mikä olikin hyväksi. Löysin körtteihin.
Oppimallani tavalla aloin toivoa taas täyttämistä, mutta ystäväni PekkaV sanoi vain yhden sanan: Odota.
Silloin ymmärsin jotain oleellista. Pekka ei kai enää muista, kuten ei psalmia 23 jonka sain aviksi häneltä.
Hätäiselle hätiköivälle odottaminen on lahja siinä kuin tyhjentyminenkin.
-
Siionin virsien ensimmäinen osasto Ikävä kuvaa odottavaa uskoa. Aivan ensimmäinen, Martti Rautasen virsi Seisomme ovellasi, on perehtymisen arvoinen.
-
Mä olen kai niin kahleissa omassa huonoudessa ja syntisyydessä että joudun rukoilemaan
nöyryyttä ja synnintuntoa että näkisin anteeksiantamuksen olemassaolon, ympäristökin
lyö, en syytä kaikesta itseäni, vaikka en pakoon tuosta pääse.
-
Seisomme ovellasi https://www.youtube.com/watch?v=vjiO8UvdxNM
-
Mä olen kai niin kahleissa omassa huonoudessa ja syntisyydessä että joudun rukoilemaan
nöyryyttä ja synnintuntoa että näkisin anteeksiantamuksen olemassaolon, ympäristökin
lyö, en syytä kaikesta itseäni, vaikka en pakoon tuosta pääse.
"Kaikki ovat körttiläisiä."
-
Mä olen kai niin kahleissa omassa huonoudessa ja syntisyydessä että joudun rukoilemaan nöyryyttä ja synnintuntoa että näkisin anteeksiantamuksen olemassaolon, ympäristökin lyö, en syytä kaikesta itseäni, vaikka en pakoon tuosta pääse.
Syntisyytensä kahleissa oman huonoutensa synnin sikolätissä makaava armon kerjäläinen pistää toivonsa Kristukseen ilman omavoimaista synnintuntoa.
-
Eräs foorumisti aiemmin kaipaili myös voimakasta synnintuntoa, ja kirkkoon saarnaa jossa synti sanotaan synniksi.
Se olisikin yksinkertaista jos joku osaisi nimetä k a i k k i synnit, erittäin toisten. Sielunhätä on sellainen kokemus ettei sitä toivo vihamihellekään. Se riehuu omassa sielussa, ja on kai ainutkertainen. Siitä selviää Kristuksen avulla, luulen. Lääkärikin on apulainen ja auttaja monille.
Odottaminen. Kun minut oli 'pumpattu täyteen henkeä' kuin ilmapalloon, se kuitenkin tyhjeni, mikä olikin hyväksi. Löysin körtteihin.
Oppimallani tavalla aloin toivoa taas täyttämistä, mutta ystäväni PekkaV sanoi vain yhden sanan: Odota.
Silloin ymmärsin jotain oleellista. Pekka ei kai enää muista, kuten ei psalmia 23 jonka sain aviksi häneltä.
Hätäiselle hätiköivälle odottaminen on lahja siinä kuin tyhjentyminenkin.
Löyhkä-Paavokin kehotti "Saarnaa synti synniksi, ja näytä sitten armon vilaus".
-
Psalmi 23
Herra on minun paimeneni,
ei minulta mitään puutu.
Hän vie minut vihreille niityille,
hän johtaa minut vetten ääreen,
siellä saan levätä.
Hän virvoittaa minun sieluni,
hän ohjaa minua oikeaa tietä
nimensä kunnian tähden.
Vaikka minä kulkisin pimeässä laaksossa,
en pelkäisi mitään pahaa,
sillä sinä olet minun kanssani.
Sinä suojelet minua kädelläsi,
johdatat paimensauvallasi.
Sinä katat minulle pöydän
vihollisteni silmien eteen.
Sinä voitelet pääni tuoksuvalla öljyllä,
ja minun maljani on ylitsevuotavainen.
Sinun hyvyytesi ja rakkautesi ympäröi minut
kaikkina elämäni päivinä,
ja minä saan asua Herran huoneessa
päivieni loppuun asti.
https://evl.fi/verkkokirkko/alttarit/huolet
-
Herran armo on ylitsevuotava kokemus.
Kuin oksat vihannoivat
vain puussa pysyen,
niin toisten kanssa yhteen
on luotu ihminen.
Kiitämme perheestämme.
Yhteinen elämämme
on lahjaaa Jumalan
(https://www.cosgan.de/images/more/flowers/z012.gif)
-
Löyhkä-Paavokin kehotti "Saarnaa synti synniksi, ja näytä sitten armon vilaus".
Synti onkin eri asia kuin synnit. Synti on jumalattomuutta, ihmisen halua hallita itse omaa elämäänsä. Synnit ovat tämän perimmäisen synnin seurausta. Kaikki eivät sorru rikoksiin tai paheisiin. Itsekkyys voi ilmetä hyvinkin siivona ja kunnollisena elämänä.
-
Voi hyvä tavaton! :icon_rolleyes:
Just Leena !!!
Eiköhän körttituuli puhalla aika yhdestä suunnasta ja poiketa ei saa.
Toi mistä tahtoo, no ehkä sun kohdalla ja mun kohdalla.
Puhaltakoon mistä tahtoo.
Meillä on omakin mieli :)
-
Olen katsonut Netflix-sarjaa The Family. Siinä kerrotaan mitä on meininki Amerikan rikkailla menestysteologian puitteissa.
Sekoitetaan politiikka, valta, Jeesuksen nimi ja järjestetään rukousaamiaisia joissa esitellään kavereille potentiaaleja ja kelpoisia ihmisiä jatkamaan heidän ' sanomaansa'.
Köyhät eivät , muka, ole mitään Jumalan silmissä. Jeesus tuo menestyksen.
Iskulause on: Vain Jeesus, eikä muuta ! Raha kyllä haisee ja salaisuuksia pidetään.
Kuvottavaa menoa! On ihana tyytiä tähän körttiläisyyteen, alatien vaatimattomuuteen ja armoon.
-
Olen katsonut Netflix-sarjaa The Family. Siinä kerrotaan mitä on meininki Amerikan rikkailla menestysteologian puitteissa.
Sekoitetaan politiikka, valta, Jeesuksen nimi ja järjestetään rukousaamiaisia joissa esitellään kavereille potentiaaleja ja kelpoisia ihmisiä jatkamaan heidän ' sanomaansa'.
Köyhät eivät , muka, ole mitään Jumalan silmissä. Jeesus tuo menestyksen.
Iskulause on: Vain Jeesus, eikä muuta ! Raha kyllä haisee ja salaisuuksia pidetään.
Kuvottavaa menoa! On ihana tyytiä tähän körttiläisyyteen, alatien vaatimattomuuteen ja armoon.
Juuri noin! Armon kerjäläiselle kuuluu vaivaisen syntisen osa.
-
Paavali oli innokas niistä armonvilauksista muistuttamaan, kun aloitti lähes aina kirjeensä seurakunnalle näin:
1. korinttolaiskirje:
1:3 Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta!
-
Paavali oli innokas niistä armonvilauksista muistuttamaan, kun aloitti lähes aina kirjeensä seurakunnalle näin:
1. korinttolaiskirje:
1:3 Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta!
Paavali oli myös innokas varoittamaan armon kerjäläisiä mukautumasta tämän maailma menoon:
roomalaiskirje:
12:2 Älkää mukautuko tämän maailman menoon, vaan muuttukaa, uudistukaa mieleltänne, niin että osaatte arvioida, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä.
-
Älkää mukautuko tämän maailman menoon, vaan muuttukaa, uudistukaa mieleltänne, niin että osaatte arvioida, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä.
Se onkin sitten oma kysymyksensä, mikä aikanamme on 'tämän maailman menoa'. Roomalaiskirjeen 12. luku on jokseenkin pätevä ohje siitä, mikä on Jumalan tahto. Viimeisen jakeen voisi vaikka kiinnittää seinälle huoneentauluksi: Älä anna pahan voittaa itseäsi, vaan voita sinä paha hyvällä.
-
Meillä on armollinen vanha perintötaulu, painettu oikein väreissä. Ylhäällä kaarevsti Jumalan rauha.
Keskellä isosti Minä olen tykönänne joka päivä.
-
Vaarini oli itse tekstannut kauniisti oman huoneentaulunsa: Jok ainut hyödytön hetkistäs on hukkaan tuhlattu leiviskäs.