Voiko körttiläinen pelastua?

[tienes-2]

Mutta jatka vain arviointejasi. Moderaattorithan tällä foorumilla tahdista huolta pitävät.  Asia ei siis sinänsä kuulu minulle, mutta en voinut kuitenkaan olla ottamatta kantaa kirjoitukseesi , jossa kerroit vain olettamuksiasi, aliarvioiden palvelutyötä.

Lars Mikael

En aliarvioi mitää palvelutyötä enkä ketään ihmistä. En ole teillekään yhdellekään sanonut mitään loukkaavaa. Ja se mitä olen kertonut itsestäni on totta enkä häpeä siinä mitään. Tunnen Jeesuksen, kuten olen kertonut ja Raamattu kehottaa kerskaamaan siitä. Mistään muusta se ei annakaan lupaa kerskata. ("vaan joka kerskaa, kerskatkoon siitä, että hän on ymmärtäväinen ja tuntee minut: että minä, Herra, teen laupeuden, oikeuden ja vanhurskauden maan päällä." Jer 9:24) En ole sitä kuitenkaan kerskatakseni kertonut vaan siksi, että voisitte herätä Jumalan tuntemiseen, että se on totta tänäkin päivänä, mitä Raamattu hänestä sanoo. "Jos joku tahtoo tehdä hänen tahtonsa, tulee hän tuntemaan, onko tämä oppi Jumalasta, vai puhunko minä omiani." Joh. 7:17.

Ihmettelen kyllä, että miten tämän foorumin kirjoittelijoilla on tavaton taito käsittää kaikki väärin tai vääristää lukemansa. Ei se tietenkään minullekaan kuulu, mutta sääliksi käy niitä, jotka tahallaan pettävät itsensä.
Tunnen körttiliikkeen, ns. heränneet, siinä en tarvitse opetusta. Minulla on pitkäaikainen oma kokemus asiasta ja tiedän suurimman osan heistä olevan uskon suhteen syvässä unessa, oikein körttinargoosissa. Olen kuitenkin edelleen sitä mieltä, että kyllä körttiläinen voi pelastua mutta ei se ole yksinkertaista. Heidän on ensin herättävä ja on sietämätöntä, kun joku tulee herättelemään. Se tuntuukin käännyttämiseltä, vaikka kysymys on vain heräämisestä siihen elämään, jota Paavo Ruotsalainen ja hänen aikalaisensa elivät. Tiedän sen itsestäni, siinä meni monta vuotta, ennen kuin Jeesus sai minusta otteen.

Jeesuksen siunausta teille kaikille

[Liisa]

En aliarvioi mitää palvelutyötä enkä ketään ihmistä. En ole teillekään yhdellekään sanonut mitään loukkaavaa.

Miten arvelet täällä koettavan sen, että pidät meitä lähetyskohteina ja arvioit sitä olemmeko "matkalla Taivaaseen vai jonnekin muualle"? Näetkö, että siinä on aika iso loukkaus kristittyjä evankelis-luterilaisia körttejä kohtaan.

Miltä sinusta tuntuisi, jos joku toteaisi sinun uskosi vääräksi?
Minusta tältä pohjalta on jokseenkin helppo ymmärtää heränneitä reaktioita.

Valitettavasti mielestäni ollaan lähellä sitä pistettä, että on ehdotettava muille foorumeille matkan jatkamista, niin kuin itse asiassa tein jo vastauksena ihan ensimmäiseen viestiisi. Ne viestit (sinun kirjoittamasi ja minun vastaukseni) poistin vajaa päivä sen jälkeen, kun olit viestin kirjoittanut, kun huomasin sen menneen väärään ketjuun (lienee tarkoitettu ketjuun Kirkkoherran sukupuolenvaihdos, mutta tulitkin aloittaneeksi uuden ketjun samalla otsikolla). Liitän ne viestit nyt vielä tähän.

Kuuntelin jokin aika sitten Radio Deistä erän venäläisnaisen haastattelua. Nainen kertoi olleensa koko elämänsä ajan siinä vahvassa tunnetilassa, että hän on mies. Ollessaan jo menossa leikkaukseen asian korjaamiseksi nainen kohtasi Jeesuksen ja pelastui. Jeesus alkoi parantaa naisen särkynyttä identiteettiä, joka korjautui täysin. Nyt hän on suunnattoman onnellinen naiseudestaan ja siitä, ettei ehtinyt rikkoa Jumalan luomaa naista itsessään.
Jeesus on edelleen vapauttaja ja parantaja. Myös monet homoseksuaalit ovat löytäneet todellisen ihmisyytensä Jeesuksen parantamina.

Valitettavasti minusta nyt vaikuttaa siltä, ettei tienes-2 ole löytänyt ihan omaa foorumiaan tästä. Tämän idea on olla herännäishenkinen foorumi.
Olenko väärässä, kun oletan, että sinulla, tienes-2, on vähän muut lähtökohdat, kuten parannuksen saarnaaminen, mm. jotta homot "parantuisivat" homoudestaan ja löytäisivät Jeesuksen ja tämä pastori myös?
Täällä me emme kuitenkaan lähde sille tuomitsemislinjalle ja homotkin toivotetaan tervetulleiksi sellaisina kuin ovat.

[tienes-2]

En aliarvioi mitää palvelutyötä enkä ketään ihmistä. En ole teillekään yhdellekään sanonut mitään loukkaavaa.

Miten arvelet täällä koettavan sen, että pidät meitä lähetyskohteina ja arvioit sitä olemmeko "matkalla Taivaaseen vai jonnekin muualle"? Näetkö, että siinä on aika iso loukkaus kristittyjä evankelis-luterilaisia körttejä kohtaan.

Miltä sinusta tuntuisi, jos joku toteaisi sinun uskosi vääräksi?
Minusta tältä pohjalta on jokseenkin helppo ymmärtää heränneitä reaktioita.

Valitettavasti mielestäni ollaan lähellä sitä pistettä, että on ehdotettava muille foorumeille matkan jatkamista, niin kuin itse asiassa tein jo vastauksena ihan ensimmäiseen viestiisi. Ne viestit (sinun kirjoittamasi ja minun vastaukseni) poistin vajaa päivä sen jälkeen, kun olit viestin kirjoittanut, kun huomasin sen menneen väärään ketjuun (lienee tarkoitettu ketjuun Kirkkoherran sukupuolenvaihdos, mutta tulitkin aloittaneeksi uuden ketjun samalla otsikolla). Liitän ne viestit nyt vielä tähän.

Kuuntelin jokin aika sitten Radio Deistä erän venäläisnaisen haastattelua. Nainen kertoi olleensa koko elämänsä ajan siinä vahvassa tunnetilassa, että hän on mies. Ollessaan jo menossa leikkaukseen asian korjaamiseksi nainen kohtasi Jeesuksen ja pelastui. Jeesus alkoi parantaa naisen särkynyttä identiteettiä, joka korjautui täysin. Nyt hän on suunnattoman onnellinen naiseudestaan ja siitä, ettei ehtinyt rikkoa Jumalan luomaa naista itsessään.
Jeesus on edelleen vapauttaja ja parantaja. Myös monet homoseksuaalit ovat löytäneet todellisen ihmisyytensä Jeesuksen parantamina.

Valitettavasti minusta nyt vaikuttaa siltä, ettei tienes-2 ole löytänyt ihan omaa foorumiaan tästä. Tämän idea on olla herännäishenkinen foorumi.
Olenko väärässä, kun oletan, että sinulla, tienes-2, on vähän muut lähtökohdat, kuten parannuksen saarnaaminen, mm. jotta homot "parantuisivat" homoudestaan ja löytäisivät Jeesuksen ja tämä pastori myös?
Täällä me emme kuitenkaan lähde sille tuomitsemislinjalle ja homotkin toivotetaan tervetulleiksi sellaisina kuin ovat.

Hei Liisa! Otin tähän nämä kaikki lähettämäsi tekstit vaikka en aio niitä kaikkia kommentoida. Olen ollut hyvin hämmästynyt reaktioistanne alusta alkaen. Todella jo ensimmäiset viestini, joilla oli vain tarkoitus kertoa Jumalan parantavasta voimasta, saivat äkkilähdön. En myöskään alun alkaen pitänyt foorumin kirjoittajia lähetyskohteina, vaikka kerroin omasta uskoon tulostani, itse te tekeydyitte lähetystyön kohteeksi. Sen tarkoitus oli osoittaa kuten nimikin "Voiko körttiläinen pelastua", että kannattaa säilyttää luottamus taivaalliseen Isään ja Jeesukseen kaikissa olosuhteissa. Enkä ole sanonut kenenkään uskoa vääräksi, se on panettelua. Mutta olen sanonut sen raamatullisen totuuden, että meidän luonnollinen uskomme ei meitä pelasta. Usko on Jumalan lahja, jonka hän antaa hapuilevalle etsijälle. Vain sillä uskolla voi tarttua pelastukseen, siksi tarvitaan uudestisyntymistä. Olen syntyjäni körttiläinen kuten olen kertonut, mutta kun sanon että olen tullut uskoon, siitä toiset saavat sen käsityksen, että pidän heitä ei uskovina. Aika mielenkiintoinen johtopäätös.

Et tehnyt mitään huomiota siitä miten kirjoittelijat suhtautuivat minuun, vaikka se olisi antanut aiheen monenlaisiin kommentteihin. Tämäkin nyt voidaan taas vääristää ja katsoa jos miksi, mutta mieleeni tuli miten Paavali joutui uskoon tultuaan joka kaupungissa juutalaisten hyökkäyksen kohteeksi vain sen tähden, että hän kertoi elävästi siitä Jumalasta, josta he olivat lukeneet kirjoituksista satoja vuosia. Hän oli metelin nostaja, koska hän oli Jumalan sanan tekijä, eikä vain sen unohtava kuulija.
Muuten, mikä on herännäishenkinen? Onko se sitä, että eivät homot eivätkä transeksuaalit parantuisi, vaikka Raamattu ei lupaakaan heille taivaspaikkaa? Onko se sitä, että syntiinsä vajonneet on jätettävä hukkumaan? Jos se on näitä niin minulla on todella toiset lähtökohdat. Ei Taivaaseen luvata päästää valehtelijoita, huorintekijöitä, juomareita, avionrikkojia eikä muitakaan synnissä eläviä. Ei tämä ole tuomitsemista väikka sen niin väännät, vaan se on vapauden evankeliumia. Jokainen ihminen on niin arvokas, Jeesuksen veren hinta, että häntä ei saisi jättää hukkumaan syntiinsä. Evankeliumi tarkoittaa ensi sijaisesti sitä, että ihminen vapautetaan Jumalan voimalla synnin kahleista tätä maan päällistä elämää varten. Vasta sen jälkeen eletyn elämän seurauksena on luvassa pääsy Taivaaseen.

Tee näiden juttujen kanssa ihan niin kuin tahdot. Näen että ette haluakaan kuulla Jumalan olevan sama eilen, tänään ja huomenna. On mukavampi nukkua ruususen unta omien opettajien keinuttaessa kehtoa.
Samalla kun poistat nämä tekstit voit poistaa myös rekisteröitymiseni.

[Sanneli]

Muuten, mikä on herännäishenkinen? Onko se sitä, että eivät homot eivätkä transeksuaalit parantuisi, vaikka Raamattu ei lupaakaan heille taivaspaikkaa? Onko se sitä, että syntiinsä vajonneet on jätettävä hukkumaan? Jos se on näitä niin minulla on todella toiset lähtökohdat. Ei Taivaaseen luvata päästää valehtelijoita, huorintekijöitä, juomareita, avionrikkojia eikä muitakaan synnissä eläviä. Ei tämä ole tuomitsemista väikka sen niin väännät, vaan se on vapauden evankeliumia. Jokainen ihminen on niin arvokas, Jeesuksen veren hinta, että häntä ei saisi jättää hukkumaan syntiinsä. Evankeliumi tarkoittaa ensi sijaisesti sitä, että ihminen vapautetaan Jumalan voimalla synnin kahleista tätä maan päällistä elämää varten. Vasta sen jälkeen eletyn elämän seurauksena on luvassa pääsy Taivaaseen.

Se on sitä, että jos on jotain homoja vastaan niin vois vaivautua pitämään mölyt mahassaan koska ainakin maallisella tasolla on huomattavasti rumempaa tulla toisia helvettiin potkimaan sukupuoli-identiteetin takia kuin että jos sattuukin rakastamaan samaa sukupuolta olevaa. Ja Jumalalle luulisin molempien olevan e.v.v.k. koska me teemme syntiä koska olemme syntisiä eikä päin vastoin.

Taivaaseen ei luvata päästää yhtään ketään ilman Jumalan armoa ja siinä ovat niin Tosiuskovaiset kuin huorat ja publikaanitkin samalla viivalla. Tai itse asiassa luulen että huorat ja publikaanit paremmassa asemassa - vaikea on nimittäin auttaa jotakuta, joka ei apua ymmärrä tarvitsevansa. Älä turhaan provosoidu, en viittaa tässä sinuun.

Oletko vapautunut synnin kahleista uskoessasi todeksi evankeliumin? Maanpäällistä elämää varten? Sepä mielenkiintoista. Voi olla, että tämä kommentti on parasta lopettaa tähän.

[Kalistaja]

Mielestäni tienes-2 voi ihan rauhassa kertoa käsityksistään täällä. Pitäähän täällä satojen kirjoittajien seassa jokunen uskovainenkin olla.

[Sanneli]

En minäkään ääneen sano jos toisella on mun mielestä vaikka rumat hiukset. Mikä oikeuttaa ääneen haukkumaan homoja?

[Penanpoika]

Uskoakseni tämä foorumi on lähtökohtaisesti täynnä ihmisiä, jotka tavalla tai toisella elämässään kipuillen ja hapuillen kurottavat Jumalaa kohti. Uinuvaa sakki ei mielestäni ole, sillä muutenhan täällä ei Jumalasta kirjoitettaisi laisinkaan.

Raamattua on siis luettu ja rippikoulut käyty. Ainakin suurimmalla osalla uskaltaisin väittää. Näinollen evankeliumi on aktiivifoorumilaiselle varmasti tuttu siinä muodossa missä se on Raamatussa kirjoitettu. Perusjulistukselle ei varmaan sen takia ole niin kovaa kysyntää, ja kovin hyökkäävä julistus tuntuu hämmentävältä ja saa aikaan negatiivisiakin reaktioita.

Sen sijaan voisi ajatella, että foorumilla halutaan pohtia teologisia kysymyksiä--

1) arkikokemuksen kautta. On ilahduttavaa, että foorumille kirjoitetaan tarinoita siitä, miten niitä armonvilauksia näkyy, tai miten niitä kaivataan. Siis puhtaasti omista kokemuksista lähtien. Ei vaadita muita kokemaan samoin, sillä ihmisinä koemme asiat monella eri tavalla.

2) kyseenalaistaen, analysoiden, pohtien... Raamattua ja oppeja saa tutkia ja tulkita. Se ei vähennä niiden arvoa. Aito, sivistynyt ja monia näkökulmia esiin tuova keskustelu voi toimia herättävänä. Yksipuolinen paukutus saa puolustusmekanismit hyrräämään.

Jokaisella ihmisellä, nuorella ja vanhalla, on täällä oman elämäntarinansa ilot ja surut kannettavanaan. Ehkä muutamat ovatkin jo joutuneet kokemaan, ettei mitään pakettiratkaisuja hyvään elämään ole olemassakaan. Silmät aukeavat huomaamaan mahdollisuuden erilaisille tulkinnoille.

Körttifoorumi on rinnakkain kulkevien kyselijöiden yhteisö, jossa ei kukaan tänne kirjottava kulje lipun, rummun tai aseen kanssa edessä näyttäen oikeaa tietä. Edellämme kulkee ainoastaan Kristus.

"Voiko körttiläinen pelastua?"
Voisi kysyä mielummin "Voiko ihminen pelastua?", sillä ihmisiähän me vain olemme.

Kun astumme Jumalan eteen, emme ole körttiläisiä, helluntailaisia, lestadiolaisia, pakanoita, juutalaisia, miehiä, naisia, homoja... Nämähän on vain nimiä, joita olemme toisillemme antaneet. Jumalan edessä olemme vain ihmisiä ja syntisiä. Ihmisiksi Hän meidät loi.

Synti ei meistä lähde vaikka parannuksen onnistuisimmekin omasta mielestämme tekemään. Eihän rikoksen tekijäkään saa tehtyä tekoa tekemättömäksi. Sen takia armo on joka päivä uusi ja elämä on jatkuvaa parannuksen tekemistä. Saattaa olla, että tämän takia vahva uskoontulon kokemus ja varmuus pelastuksesta tuntuu vieraalta monille täällä. Uskoon tullaan ja uskosta mennään, armoa ihminen tarvitsee joka päivä uudestaan ja uudestaan.

Uskallanpa väittää, että körttiläiset eivät usko uskoontuloon juuri siksi, koska se ei ole hetkessä tapahtuva suoritus. Usko on lahja, joka Jumala antaa syntiselle. Ihminen ei voi muuta kuin tehdä parannusta elämänsä jokaisena päivänä.

---------------------

Onko tämä ketju yleistä keskustelua vai hengellistä seuratupaan kuuluvaa?  :roll:  

Taitaa olla pisin kirjoittamani teksti tänne. Toivottavasti ei tule tavaksi.  :shock:

[Pena]

Eipä tuo haittaa, vaikka tulisikin tavaksi, jos kirjoitat noin puhuttelevaa asiaa!

[tienes-2]

Mielestäni tienes-2 voi ihan rauhassa kertoa käsityksistään täällä. Pitäähän täällä satojen kirjoittajien seassa jokunen uskovainenkin olla.

Kiitos Kalistaja! Olet ensimmäinen tällä foorumilla, joka ymmärtää sananvapauden ja tarjoaa sitä muillekin.

Teille muille. Suurkiitos taas kaikesta viisaudesta, mitä sain lukea vastauksissanne. On mielenkiintoista se, että koette kaikki tuomitsemisena, mikä ei vastaa teidän filosofiaanne, vaikka en ole lausunut yhtään tuomion sanaa ohi Raamatun. Se alussa oleva todistus uskoon tulostani oli Jumalan teko, eikä minun, vaikka sen niin käänsitte. En olekaan kertonut omista tekemisistäni mitään, ei niissä ole kertomista.
Mutta toivon totisesti, että Jumala alkaa vetää teitä Jeesuksen luokse, koska kukaan ei voi tulla hänen tykönsä, ellei Isä häntä vedä, sanoi Jeesus. Tämä on rakkautta, sitä jolla Jumala rakastaa meitä, ei pelkkää huulten höpinää. En ole myöskään tuominnut homoja, vaikka olenkin sen nimen maininnut, enkä muitakaan sukupuolipoikkeamia, vaan nostanut esiin Raamatun näkökulman.

Kyllä Paavo kääntyisi haudassaan, jos Jumala antaisi hänen lukea teidän juttujanne, niin kaukana ne ovat hänen herätysajastaan. Joku kehuskelee Raamatunosaamisellaan ja sanoo samalla ettei ole uskossa. Enpä tiedä juuri terävämpää Jumalanpilkkaa. Se tarkoittaa Suomeksi: - olen kuullut sanasi mutta en usko sinua!" Ei voi selvemmin kertoa Jumalan olevan tyhjänpuhuja. Mutta te foorumin portinvartijat ette huomaa mitään erikoista, vaan vainoatte niitä, jotka pitävät kiinni Raamatun sanomasta. Rukoilen kuitenkin tuonkin pilkkaajan puolesta, koska hän ei tiedä mitä tekee.
"Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä." Joh. 1:12. Voiman tulla Jumalan lapseksi saa se, joka uskossa ottaa vastaan Jeesuksen. Tämä ei ole tarkoitettu verkonpaikkaajalle, joka hakee, hakee mutta ei soisi löytävänsä. Jeesus sanoo edelleen tänä päivänä: "Jos joku janoaa, niin tulkoon minun tyköni ja juokoon. Joka uskoo minuun, hänen sisimmästään on, niinkuin Raamattu sanoo, juokseva elävän veden virrat." Mutta sen hän sanoi Hengestä, joka niiden piti saaman, jotka uskoivat häneen; Joh. 7:37-39.

[Pena]

Tienes-2, ehkä ymmärrät ilmaisun 'olla uskossa' eri tavalla kuin joku muu. Minä itse koen, että usko on pikemmin minussa (sen verran kuin on) kuin minä uskossa. Kenties Jumalaan tai Raamatun sanaan uskominen on hänelle eri asia kuin olla uskossa jonkin suuntauksen määritelmän mukaan - vaikkapa aikuiskasteen, uudestisyntymiskokemuksen ja Hengeksi ymmärretyn hurmoksen kautta.

[Salis]

Pelastus on kuitenkin koko elämän kestävä matka, jossa valintoja on tehtävä joka päivä. Vaika tulee vääriäkin valintoja ja lankeemuksia, Jumala antaa ne anteeksi, jos olemme vipittömiä.

Mielenkiintoinen näkemys sinänsä, että me ikäänkuin tiedämme, että me pelastumme vaikka emme sitä tiedäkään, koska pelastus on vain Jumalan kädessä. Se, että pelastuu, jää kuitenkin vain luulon varaan, koska emme tiedä, pelastummeko vai ei.  

Tiedän olevani pelastustiellä, koska Pyhä Henki todistaa yhdessä minun henkeni kanssa, että olen Jumalan lapsi (Room. 8:16). Todistusvoimansa Henki saa Raamatun sanasta, josta voin sen omin silmin lukea.

Oletpas Sinä itsetietoinen, kun voit noin itsestästi sanoa. Minä en tiedä, olenko pelastustiellä. En voi sitä tietää, koska vain Jumala sen tietää.

Mutta Jaakobin kirje puhuu teoista, joista usko tulee täydelliseksi. Se tarkoittaa sitä, että osoitamme todellista uskoa vasta sitten, kun tekomme ovat uskontunnustuksemme mukaisia.

Jaakob puhuu uskosta johtuvista teoista. Hän sanoo, ettei ole uskoa ilman hyviä tekoja. Kysymys on siis hyvistä teoista eikä teoista, joita tehdään pelastuksen takia. Hyvät teotkaan eivät johda pelastukseen, mutta usko niiden tekemistä vaatii. Tämä ajatus esitetään ei pelkästään Jaakobin, mutta myös Johanneksen ja Paavalin kirjeisissä.

[Salis]

Kun astumme Jumalan eteen, emme ole körttiläisiä, helluntailaisia, lestadiolaisia, pakanoita, juutalaisia, miehiä, naisia, homoja... Nämähän on vain nimiä, joita olemme toisillemme antaneet. Jumalan edessä olemme vain ihmisiä ja syntisiä. Ihmisiksi Hän meidät loi.

Näin asian myös näen. Olemme kaikki rajallisia, syntisiä ihmisiä, joiden usko on heikko. Esitä siinä sitten, että Pyhä Henki tuli päälleni klo 13.03 ja Jeesus puhutteli minua 13.04 ja tulin uskoon 13.05. Ei ole kelloaikoja, jolloin ei kamppailisi uskonsa.

Uskallanpa väittää, että körttiläiset eivät usko uskoontuloon juuri siksi, koska se ei ole hetkessä tapahtuva suoritus. Usko on lahja, joka Jumala antaa syntiselle. Ihminen ei voi muuta kuin tehdä parannusta elämänsä jokaisena päivänä.

Kovin ulkokohtaiselta uskoontulo tuntuu, kun uskon kamppailu on jatkuvaa jokaapäiväistä ripittelyä ja parannuksen yritystä.

[Penanpoika]

Tiedän olevani pelastustiellä, koska Pyhä Henki todistaa yhdessä minun henkeni kanssa, että olen Jumalan lapsi (Room. 8:16). Todistusvoimansa Henki saa Raamatun sanasta, josta voin sen omin silmin lukea.

Oletpas Sinä itsetietoinen, kun voit noin itsestästi sanoa. Minä en tiedä, olenko pelastustiellä. En voi sitä tietää, koska vain Jumala sen tietää.

Olin kesällä katsomassa Espoossa Histan häät näytelmää, joka kertoi siitä, kuinka evankelinen liike erkani herännäisyydestä.

Eikö tämä uskon varmuus ollut juuri yksi kiistakapula. Hedberg halusi antaa ihmisille luvan uskoa Jeesuksen pelastustyö todeksi, jotta ihminen vapautuisi synkästä kilvoittelusta uskon iloon.

Paavo sen sijaan näki, että tämä uskonvarmuuteen tuudittautuminenkin on ihmisen ottama askel Jumalaa kohti, ja siksi väärä, sillä mitään mitä ihminen tekee, ei voi tuoda Jumalaa lähemmäs ihmistä.

Näin siis itse ymmärsin näytelmän, jossa varmasti oli oiottu monia mutkia verrattuna todella tapahtuneeseen.

On mielenkiintoista se, että koette kaikki tuomitsemisena, mikä ei vastaa teidän filosofiaanne, vaikka en ole lausunut yhtään tuomion sanaa ohi Raamatun.

Oikeuttaako Raamattu sitten tuomitsemaan? Tuomiota se on Raamattua lainaten tuomitseminenkin ja sellaiseksi sen saa tulkita. Se mihin Raamattu kehoittaa, on tutkia omaa silmää ja kilvoitella siellä olevan hirren kanssa.

Lakia ja tuomiota ei pitäisi ikinä julistaa ilman evankeliumia. Se mikä on oikeaa evankeliumia onkin sitten vaikea kysymys ja varmasti siitä repeäisi oma keskusteluketju. Minä en ainakaan koe sellaista evankeliumia vapauttavana, joka sanoo: "Jeesus on kuollut sinunkin puolestasi, jos vain otat hänet vastaan ja elät niin kuin Luojasi on sinua käskenyt elämään." Tulee mainospuheen tuntu. "Saat tämän ihanan uuden pelastavan tuotteen. All you have to do is to call and order!"

Siinä sitä taas annetaan sijaa ihmisen teolle. Ja kun vaaditaan ihmiseltä tekoa on se kahlitsevaa evankeliumia. Sillä mitä minä voisin tehdä, joka kelpaisi Jumalalle. En mitään. En ainakaan mitään, jos teoillani yritän varmistua omasta pelastuksekseni.

Puhuttelevinta on se, kun kuulee: "Tiedät että olet syntinen, olemme kaikki, eikä meistä kukaan ole ansainnut Jumalalta mitään, mutta Hän rakastaa meitä, ja on valmistanut paikan meille jokaiselle." piste. Kun oivaltaa, ettei oman pelastuksensa eteen voi tehdäkään mitään, eikä tarvitsekaan, vapautuu rakastamaan ja toimimaan lähimmäisten hyväksi.

Ja kuten jo aiemmin kirjoitin, ei täällä ole johtajia eikä portinvartijoita. On vain kasa yksittäisiä ihmisiä, jotka edustavat itseään. Siksi loukkaantumisen vaara on suuri, koska kukaan tänne kirjoittaja ei edusta kristinuskoa, Jumalaa, herännäisyyttä tai muutakaan tahoa, yhteisöä tahi järjestöä vaan itseään yksityishenkilönä.

Toki poikkeuksena olisi se, jos jos joku todella kertoisi edustavansa jotakuta ja hänellä olisi lainmäärämät valtuudet toimia edustajana. Jumalaa meistä kukaan ei ole valtuutettu edustamaan.

[tienes-2]

1) arkikokemuksen kautta. On ilahduttavaa, että foorumille kirjoitetaan tarinoita siitä, miten niitä armonvilauksia näkyy, tai miten niitä kaivataan. Siis puhtaasti omista kokemuksista lähtien. Ei vaadita muita kokemaan samoin, sillä ihmisinä koemme asiat monella eri tavalla.

Tämähän teilattiin heti alkuunsa, kun kerroin omasta pelastuksestani. En kai älynnyt nimittää niitä armonvilauksiksi, vaikka sana onkin tuttu.

Tienes-2, ehkä ymmärrät ilmaisun 'olla uskossa' eri tavalla kuin joku muu. Minä itse koen, että usko on pikemmin minussa (sen verran kuin on) kuin minä uskossa. Kenties Jumalaan tai Raamatun sanaan uskominen on hänelle eri asia kuin olla uskossa jonkin suuntauksen määritelmän mukaan - vaikkapa aikuiskasteen, uudestisyntymiskokemuksen ja Hengeksi ymmärretyn hurmoksen kautta.

Todennäköisesti siinä on vivahde-eroja erilaisten ihmisryhmien välillä, mutta ei se minua häiritse. Jotkut ottavat esimerkiksi Jeesuksen vastaan ja toiset antavat elämänsä Jumalan käsiin - minusta se on aivan sama.

Paavo sen sijaan näki, että tämä uskonvarmuuteen tuudittautuminenkin on ihmisen ottama askel Jumalaa kohti, ja siksi väärä, sillä mitään mitä ihminen tekee, ei voi tuoda Jumalaa lähemmäs ihmistä.

"Lähestykää Jumalaa, niin hän lähestyy teitä. Puhdistakaa kätenne, te syntiset, ja tehkää sydämenne puhtaiksi, te kaksimieliset. Tuntekaa kurjuutenne ja murehtikaa ja itkekää; naurunne muuttukoon murheeksi ja ilonne suruksi. Nöyrtykää Herran edessä, niin hän teidät korottaa. Älkää panetelko toisianne, veljet. Joka veljeään panettelee tai veljensä tuomitsee, se panettelee lakia ja tuomitsee lain." Jaak. 4:8-11.

Oikeuttaako Raamattu sitten tuomitsemaan? Tuomiota se on Raamattua lainaten tuomitseminenkin ja sellaiseksi sen saa tulkita. Se mihin Raamattu kehoittaa, on tutkia omaa silmää ja kilvoitella siellä olevan hirren kanssa.

Ei Raamattu oikeuta tuomitsemaan, vaan kieltää sen. Siksi en olekaan tuominnut, mutta olen siteerannut Raamattua, joka on käsittääkseni kaikissa olosuhteissa luvallista.

Siinä sitä taas annetaan sijaa ihmisen teolle. Ja kun vaaditaan ihmiseltä tekoa on se kahlitsevaa evankeliumia. Sillä mitä minä voisin tehdä, joka kelpaisi Jumalalle. En mitään. En ainakaan mitään, jos teoillani yritän varmistua omasta pelastuksekseni.

Jeesus sanoi: "Tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle." Matt. 3:2.
"Huutavan ääni kuuluu erämaassa: 'Valmistakaa Herralle tie, tehkää polut hänelle tasaisiksi.'" Matt. 3:3.
"Tehkää sentähden parannuksen soveliaita hedelmiä," Matt. 3:8.
"Menkää ahtaasta portista sisälle. Sillä se portti on avara ja tie lavea, joka vie kadotukseen, ja monta on, jotka siitä sisälle menevät; mutta se portti on ahdas ja tie kaita, joka vie elämään, ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät." Matt. 7:13-14.
"Vaan rakastakaa vihollisianne ja tehkää hyvää ja lainatkaa, toivomatta saavanne mitään takaisin; niin teidän palkkanne on oleva suuri, ja te tulette Korkeimman lapsiksi, sillä hän on hyvä kiittämättömille ja pahoille." Luuk. 6:35.
"Ja minä sanon teille: tehkää itsellenne ystäviä väärällä mammonalla, että he, kun se loppuu, ottaisivat teidät iäisiin majoihin." Luuk 16:19.
"Ja tehkää tämä, koska tunnette tämän ajan, että jo on hetki teidän unesta nousta; sillä pelastus on nyt meitä lähempänä kuin silloin, kun uskoon tulimme." Room. 13:11.
Kyllähän näitä tekemiseen kehoituksia on Raamattu täynnä, tässä niistä muutamia. Pelastus, josta Jeesus puhuu, edellyttää ensisijaisesti vastaanottamista. Millä tavalla se tapahtuu, se on yksilöllistä, mutta sitä ei voi toinen ihminen mitätöidä sillä, miten hän on käsittänyt Lutherin tai Paavon puheet. Heidän puheensa eivät koskaan tee tyhjäksi sitä mitä Jumala on puhunut Raamatussa.

Toki poikkeuksena olisi se, jos jos joku todella kertoisi edustavansa jotakuta ja hänellä olisi lainmäärämät valtuudet toimia edustajana. Jumalaa meistä kukaan ei ole valtuutettu edustamaan.

"Ja nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat: minun nimessäni he ajavat ulos riivaajia, puhuvat uusilla kielillä, nostavat käsin käärmeitä, ja jos he juovat jotakin kuolettavaa, ei se heitä vahingoita; he panevat kätensä sairasten päälle, ja ne tulevat terveiksi." Mark. 16:17-18.
"Ja hän antoi muutamat apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset evankelistoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi," Ef 4:11. Joten kaikki apostolit, profeetat, evankelistat, paimenet ja opettajat ovat Jumalan valtuuttamia. Samoin Jeesus käski rukoilemaan hänen nimessään, näin  valtuuttaen uskovat käyttämään sitä valtaa joka hänellä on.

[Lars Mikael]

1) arkikokemuksen kautta. On ilahduttavaa, että foorumille kirjoitetaan tarinoita siitä, miten niitä armonvilauksia näkyy, tai miten niitä kaivataan. Siis puhtaasti omista kokemuksista lähtien. Ei vaadita muita kokemaan samoin, sillä ihmisinä koemme asiat monella eri tavalla.

"Helepotti", sanoi Piimä Jussi, kun päivän maattuaan, pääsi vierineen kiven alta pois. Puhut asiaa, joka kolahtaa ainakin minuun.

2) kyseenalaistaen, analysoiden, pohtien... Raamattua ja oppeja saa tutkia ja tulkita. Se ei vähennä niiden arvoa. Aito, sivistynyt ja monia näkökulmia esiin tuova keskustelu voi toimia herättävänä. Yksipuolinen paukutus saa puolustusmekanismit hyrräämään.

Ystävällinen katse, kuuntelu ja edelleen kuuntelu - ilman omia "oikeassa olevia" mielipiteitä - saa aikaan enemmän, kuin saatamme edes tiedostaa.