Kirjoittaja Aihe: Tämän luin, aioin lukea, tai ainakin harkitsen XVIII  (Luettu 125043 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33999
Vs: Tämän luin, aioin lukea, tai ainakin harkitsen XVIII
« Vastaus #105 : 01.06.24 - klo:13:56 »
Nyt äänikirjat ovat tulleet suosituiksi. Siispä kustantamot toimittavat myös vanhoja hyviä kirjoja luettuina.
Tällainen on esim. Harper leen Kuin surmaisi satakielen. Erja Manto lukee, ja se on jo suositus sinänsä.

Kuin surmaisi satakielen
äänikirja ja e-kirja

Kuin surmaisi satakielen on unohtumaton klassikko, jonka sanoma yllättää ajankohtaisuudellaan.

Kahdeksanvuotias Scout asuu isänsä Atticuksen ja veljensä Jemin kanssa 1930-luvun Alabamassa, Maycombin kaupungissa. Aurinkoiset kesäpäivät ovat täynnä sopivan kokoisia seikkailuja, ja Scout on onnellinen juostessaan vapaana veljensä ja parhaan ystävänsä Dillin kanssa ympäri kaupunkia.

Scout on rakastettavan tuittupäinen, oikean ja väärän eroa opetteleva lapsi. Isänsä tavoin hän näkee ihmiset pintaa syvemmältä, ja toisin kuin monet muut Maycombissa, hän ei ole vielä oppinut tuomitsemaan ihmisiä pelkän ihonvärin perusteella. Kun Scoutin isä saa tehtäväkseen puolustaa oikeudessa nuorta mustaa miestä, jota syytetään valkoisen naisen raiskauksesta, Maycomb näyttää todelliset värinsä.

Kuin surmaisi satakielen on yksi amerikkalaisen nykykirjallisuuden kulmakivistä, ja siitä tuli heti ilmestyessään vuonna 1960 kriitikoiden ja lukijoiden suosikki. Teos on hätkähdyttävän tuore rasisminvastainen puheenvuoro, vaikka siinä näkyykin aikansa todellisuus ja kieli. Harper Leen teos kuvaa harvinaisella taidolla, miltä rasismi näkyy ja tuntuu - yhä edelleen.

KirjatRomaanitModerni kaunokirjallisuusKuin surmaisi satakielen


Olen alussa, mutta jo aika hurmaantunut aikakauteen sekä amerikkalaisuuteen mitä se oli silloin Alabamassa.
Kouluun meno ja kaikki mitä siellä kohdattiin on mainio kuvaus !
Olen saattanut tämän nähdä leffana, sillä googlailussa tuli vastaan kuvia jossa Gregory Beck on mukana, ja se tuntui tutulta. Taisi napata Oscarin Atticuksen osasta.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33999
Vs: Tämän luin, aioin lukea, tai ainakin harkitsen XVIII
« Vastaus #106 : 02.06.24 - klo:09:10 »
Vanhoista kotimaisista kuuntelin hiljakkoin Juhani Ahon Papin tytär ja Papin rouva-kirjat.
Kyllä ilmaisu on varovaisen moraalista, mutta siksi kiinnostavaa, nykyiseen verraten. Nykyään kaikki rakkauteen ja seksiin liittyvä kerrotaan suorin sanoin, usein karkeasti. Juhani Aho peitteli asian ja vain väläytti kuin oven raosta. Erotiikassa se toimiikin paremmin.
Kaikki leijui ilmassa, mutta aistittavasti.

Taisi olla toissapäivänä kun sain kuunneltua loppuun Aapelin Siunatun hulluuden.
Mainioita savolaistyyppejä veitikkamaisen ironisesti Aapeli kuvaa. Hienoin häneltä on mielestäni Pikku Pietarin piha !
Savolainen puheentapa on herkullista sanontoineen ja jaanaamisineen.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa PekkaV

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 10437
Vs: Tämän luin, aioin lukea, tai ainakin harkitsen XVIII
« Vastaus #107 : 05.06.24 - klo:13:33 »
   
   Konttinen: Boheemi elämä - Venny Soldan-Brofelt'in taiteilijan tie.

Kiitos juhlista!
Ensi kesänä Salossa, jos Jumala suo.
Kritiikki on arvokasta. Arvokkaampaa on optimismi.
Näillä eväillä huomiseen, rakkaat ystävät:

Vain armo rauhoittaa
sydäntä uskovaa.
Näin jäljessäsi lähden
rakkautesi tähden
kärsimään vaivaa tiellä,
kuljethan itse siellä.

SV 60:6

Poissa PekkaV

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 10437
Vs: Tämän luin, aioin lukea, tai ainakin harkitsen XVIII
« Vastaus #108 : 22.06.24 - klo:06:51 »

   Janne Gallen-Kallela-Siren: Minä palaan jalanjäljilleni - Akseli Gallen-Kallelan elämä ja taide

"... Gallen siis toteutti Joukahaisen koston realistisen maalaustaiteen periaatteita noudattaen. ..." (Kalela, Kalevala ja suomalainen identiteetti, s. 245)


Kiitos juhlista!
Ensi kesänä Salossa, jos Jumala suo.
Kritiikki on arvokasta. Arvokkaampaa on optimismi.
Näillä eväillä huomiseen, rakkaat ystävät:

Vain armo rauhoittaa
sydäntä uskovaa.
Näin jäljessäsi lähden
rakkautesi tähden
kärsimään vaivaa tiellä,
kuljethan itse siellä.

SV 60:6

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33999
Vs: Tämän luin, aioin lukea, tai ainakin harkitsen XVIII
« Vastaus #109 : 11.07.24 - klo:20:19 »
Olen deletoinut monen monta kirjaa heti alkuunsa. Ne ovat joko liian ulkomaalaisia, liian siirappisia tai liian karkeita kieleltä.

Löysin vanhaa taattua kotimaista, Eila Pennasen Himmun rakkaudet.

Nyt saa jo runsaammin hyvää vanhempaakin äänitettyinä. Tämä onkin trilogian ensimmäinen osa. Tuntuu heti hyvältä.

Olen tuntenut Eila Pennasen pojanpojan Jootarkka Pennasen. Hän oli meillä teatterinjohtajana joskus 1990-luvulla. Olimme Pietarin-matkalla samassa porukassakin.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)