Anteeksi en oo käynyt oon vaan ollut töissä pyhät ja illat ja pyhätkin.
Asiaa kirkossa käynti sivuten.
Eilen juttelin mun työkaverini kanssa, joka on yhtäitseppäinen ja periksiantamaton ja painaa sisulla, kuin minäkin, vaikka mulla se ero, että väsyneenä mä alan hermottomasti vitsailemaan ja mitä väsyneempi sen hullumpia juttuja tulee.
Äh mistä taas piti.
Niin siis niinku toi kundi vaimonsa kanssa lähti tänään Moskovaan.
Kysyin, et no miks sinne?
Hän et tapaamaan jotain Jumalasta kait seuraavaa mummoa.
Mun venäjänkieli nyt ei ihan paras, mutta jotain sinne päin.
- Kysyi, et ai jaa. Rukoileeko tää nainen sun puolesta ja antaa profetian?
- Hän ei kun se on ikoni, hän tekee ristinmerkin sen edessä ja rukoilee.
- Mä, et aijaa tosi hienoa. Toivottavasti auttaa.
Aika kova homma meette sinne junalla ikonin eteen.
-Hän, et no joo, tää ikoni on kuuluisa, sinne tulee porukkaa ympäri venäjää ja jonottaa joutuu 3, 5 tuntia ainakin.
- Mä et oho aika kova homma.
Toivottavasti auttaa ja eihän sulla edes ole mitään suurempia ongelmia, sullahan menee hyvin. teet mun kaa töitä ja mä täytän sun taskut rahalla.
- Hän, et no joo, muijalla oli syöpä ja hän rukoili paljon ja parantui ja on kovasti uskonnollinen nyt.
Mä, et joo ja kerroin, et ajoin yhen rekan kaa nokkakolaria ja tein kyllä ristin merkkiä ittekkin ja sit juttu menikin, miksi ihmiset tulee uskonnollisiksi.
Eli kyllä tää meikäläisen, et en käynyt kirkossa, kun oli töitä, niin on aika huono tekosyy, kun jengi tekee jotain tollaista, et pääsee ikonia kumartamaan.
Jotenkin mun kova sydämeni pikkasen avartu ja tuli pikku sääli nuorta pariskuntaa kohtaan, vaikka kait itestä tulis olla enempi huolissaan?
Mistähän taas piti kirjoittaa?