Ehkä suhtautuminen johtuu siitä, että tämän keskustelun yhteydessä kun näen sanan tynnyri, näen mielessäni kiukkuiset ihmiset jotka ovat ahtautuneet tynnyreihinsä ja huutelevat sieltä toisilleen. Mistäköhän tuo kiukkuisuuskin mielikuvaani tupsahti. No minä tulisin tynnyrissä varmaan kiukkuiseksi ihan ilman muitakin tynnyreitä. Eihän siellä mahdu liikkumaan. Polviani kolottaa jo pelkkä ajatuskin.
Ehkä polvien kolotus ja kiukkuisuus hellittää, kun pyrkii jonkun yksittäisen sanan sijasta keskittymään sitä ympäröivien sanojen muodostamaan maailmaan, eli kokonaisuuteen.
Tarkoitukseni on kritisoida sitä ihmisessä vahvasti asuvaa piirrettä, jonka olen pyrkinyt tynnyrikäsitteen avulla palstalla kuvata.
Tätä parisuhdekeskustelua leimaa liian usein väkivaltaiseksikin yltyvä erottelu muihin ja meihin, mikä on lievänä näkynyt tämän palstan tynnyrianalyysissäkin. Tynnyrin sisältä on kiva kurkkia ja todeta, että nuo muut ovat niin tuollaisia.
Tynnyrianalyysissä se näkyy juuri siksi, koska mielestäni todellisuus on tuollainen.
Olen pyrkinyt tynnyrikäsitteen avulla kuvaamaan sitä maailmaa, jossa elämme.
Jos kuvaukseni joiltain osin ei pidä mielestäsi todellisuuden kanssa paikkaansa, niin mielelläni kuulisin, että miltä osin ei pidåä paikkaansa.
Asioiden nimeäminen ja eroittelu toisistaan on välttämätöntä, jos ylipäänsä halutaan keskustella eri asioiden suhteista toisiinsa.
Tämän lisäksi on mielestäni myös ymmärrettävä logiikka, jolla toisuskoinen maailmaa näkee.
Kun nämä ehdot täyttyvät, on hyvä mahdollisuudet rakentavaan keskusteluun.
Mikäli asioita ei pilkota sen verran pieniin osiin, että niitä voisi hallita, eikä tunneta, kuin oma asioiden tulkintatapa, tuskin on mahdollista keskustella rakentavasti.
Olisikohan aika rikkoa ne tynnyrit? Tai ainakin kiivetä sieltä joskus jaloittelemaan, ja vaikka kahvitauolle yhdessä.
Minä haluaisin nähdä, että me eri tavalla ajattelevat ihmiset oppisimme elämään jollakin tavalla rinnakkain.
Keskustelua olisi kiva käydä mielummin kylki kylkeä vasten tai vaikka selät vastakkain eikä aina nokat vastakkain.
Tämä juuri se ihanne, johon on pyrittävä (mikäli siis tynnyrin rikkomisella tarkoitetaan toisen uskomusmaailman ymmärtämistä). Siihen ei kutenkaa pääse, ellei ole luotu riittävää luottamusta eri tynnyreiden välillä.
Riittävä luottamus taasen nähdäkseni ei synny käskemällä tai hurskailla merkityksetömillä kehoituksilla vaan sillä, että tutustutaan toisen uskomusmaailmaan ja pyritään ymmärtämään sitä logiikkaan, johon tuo uskomusmaailma nojaa.
ps. miksi me puhutaan tällä palstalla kansanmurhasta?
Kyllä se selviä, kun luet ketjua.
Ketjua lukiessa saat kiinni siitä logiikasta, joka on johtanut tuohon kansanmurha-asiaankin.
Mutta lyhyesti voisin sanoa, että itselläni tuohon kansanmurha-mainintaan tarttumiseni johtuu siitä, että halusin todeta, että yksittäinen sana merkitsee niin erilaisia asioita eri ihmisille.
Tästä johtuen sanan merkitys täytyy avata, varsinkin, jos sanan avulla luodaan jonkinlaista vastakkainasettelua.
Todellisuuteen perustuvaa vastakkainasettelua vastaan minulla ei ole mitään. Sellainen on nähdäkseni varsin tervettä, joskaan siihen ei tunnu kovin usein törmäävän.
Keinotekoiseen ja valheelliseen vastakkainasetteluun en kovin suopeasti suhtaudu.