Kun en piässynnä sunnuntain uamuseoroehen, vaemo osti levyn, kuuntelin sen tänä uamuna ja herkkä kun olen (äitikin on sanonut. Hän sanoi myös maailmalle lähtiessäni, että älä Pekka-kulta heittäydy sitten pelleksi. Mutta tässä sitä nyt ollaan.), herkkänä poikana purin huuliani, etten olisi vollotuksellani herättänyt taloa. Aamuvirkkuna olisin kyllä kerennnyt vaikka kaksiin aamuseuroloehen, jos ystäväni ja seuralaiseni eivät olisi olleet iltavirkkuja. Enivei.
TÄLLÄ saitillakin esiintyvä puhui. Voe että se upposi kuin vesi kuivaan maahan. Mikä herkkyys! Mikä syvällisyys! Kiitos ja kyynel, lacrimosa!