Tuomitseminen

[karjalaisenkyösti]

Mitä on toisen tuomitseminen?
Keskustelun alkuun joitain lainauksia Raamatusta. Tummennan joitain sanoja

Matt. 7:1 "Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi"

Ef. 5:11-12:
älköönkä teillä olko mitään osallisuutta pimeyden hedelmättömiin tekoihin, vaan päinvastoin nuhdelkaakin niistä.
Sillä häpeällistä on jo sanoakin, mitä he salassa tekevät

I Tess 5:14 "Me kehoitamme teitä, veljet: nuhdelkaa kurittomia"

I Tim. 5:20 "Syntiä tekeviä nuhtele kaikkien kuullen, että muutkin pelkäisivät.

II Tim. 4:2 "saarnaa sanaa, astu esiin sopivalla ja sopimattomalla ajalla, nuhtele, varoita, kehoita, kaikella pitkämielisyydellä ja opetuksella."

Tiit 1:13 "nuhtele heitä ankarasti, että tulisivat uskossa terveiksi"

Matt. 18:15-16 "Mutta jos veljesi rikkoo sinua vastaan, niin mene ja nuhtele häntä kahdenkesken; jos hän sinua kuulee, niin olet voittanut veljesi.
Mutta jos hän ei sinua kuule, niin ota vielä yksi tai kaksi kanssasi, 'että jokainen asia vahvistettaisiin kahden tai kolmen todistajan sanalla.'"

1.Tim. 5:1 "Älä nuhtele kovasti vanhaa miestä, vaan neuvo niinkuin isää, nuorempia niinkuin veljiä"

Matt. 7:2 "millä tuomiolla te tuomitsette, sillä teidät tuomitaan; ja millä mitalla te mittaatte, sillä teille mitataan"

Aihetta käsittelevää tekstiä löytyy Raamatusta paljonkin.

Ja sitten vielä tämä:
Joh. 7:24 "Älkää tuomitko näön mukaan, vaan tuomitkaa oikea tuomio."

Raamatun teksteistä tulee kuva, että toisen tuomitsemista ei pidä harrastaa ja väärä tuomio on kielletty.
Oikean tuomion saa antaa, mutta koko tekstiaineisto huomioon ottaen siinäkin tulisi olla hyvin varovainen.

Vääristä teoista nuhteluun taasen kehoitetaan usein.
Mitä eroa on tuomitsemisella ja nuhtelemisella?

Minusta näyttää siltä, että ajanhengessä on jonkinlainen arka haava. Jos sitä haavaa edes vähän sivelee, ajanhenki ärähtää: haavaan sattuu.
Ja suomeksi: tuntuu siltä, että joskus hyvinkin pieni erimielisyys ajanhengen kanssa katsotaan tuomitsemiseksi.
Ja varsinkin ajanhengen nuhtelu se jo suurta tuomitsemista onkin.

Itse edustan vanhoillista fundamentalistista tiukkapipoisuutta, eli en haluaisi olla ajanhengen talutusnuorassa.
Tästä johtuen minua saa opastaa, nuhella, opettaa, eikä minuun kohdistuva muutama tuomiokaan ole pahitteeksi, varsinkin, kun se on oikea. Täällä ajanhengen ulkopuolella ollessani minusta jotenkin näyttää siltä, että jos kieltäydyn nuhteesta, opetuksesta yms. ihmisenä kasvamisen edellytykset ovat varsin pienet.

Toivottavasti tähän ketjuun tulee näkemyksiä eri kulmilta katsottuna, erilaisia argumentteja sekä vasta-argumentteja ja kehkeytyisi mielenkiintoinen keskustelu.

[öppiäinen]

^Näkemys ja kulma: Näyttää, että lainaamissasi katkelmissa kehotetaan nuhtelemaan sitä synnin tekijää itseään. Pitää olla niin rohkea, että menee hänelle henkilökohtaisesti sen asian sanomaan. Jopa kahden kesken, ilman mitään tukijoukkoja.

Ei kehoteta veljiä keskenään juoruamaan muiden synneistä.

[öppiäinen]

Otetaan vielä tuo lainaamasi Matteus 18 kokonaan:

Jos veljesi tekee syntiä, ota asia puheeksi kahden kesken. Jos hän kuulee sinua, olet voittanut hänet takaisin. Mutta ellei hän kuule sinua, ota mukaasi yksi tai kaksi muuta, sillä ’jokainen asia on vahvistettava kahden tai kolmen todistajan sanalla’. Ellei hän kuuntele heitäkään, ilmoita seurakunnalle. Ja jos hän ei tottele seurakuntaakaan, suhtaudu häneen kuin pakanaan tai publikaaniin.

Miten pakanaan tai publikaaniin suhtaudutaan? Muistatko miten Jeesus itse suhtautui publikaaniin?

Noinhan se seurakunta on kautta olemassaolonsa jakautunut. On nuhdeltu synnistä, muta kun ne eivät ole kuunnelleet - tai jopa seurakunnan johto ei ole kuunnellut - on ruvettu suhtautumaan niihin kuin pakanoihin: ei ne mitään oikeita kristittyjä ole. Tosin ei ole muistettu suhtautua yhtä lämpimästi kuin Jeesus publikaani Sakkeukseen.

[luterilainen]

Mitä on toisen tuomitseminen?
Keskustelun alkuun joitain lainauksia Raamatusta. Tummennan joitain sanoja

Matt. 7:1 "Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi"

Ef. 5:11-12:
älköönkä teillä olko mitään osallisuutta pimeyden hedelmättömiin tekoihin, vaan päinvastoin nuhdelkaakin niistä.
Sillä häpeällistä on jo sanoakin, mitä he salassa tekevät

I Tess 5:14 "Me kehoitamme teitä, veljet: nuhdelkaa kurittomia"

I Tim. 5:20 "Syntiä tekeviä nuhtele kaikkien kuullen, että muutkin pelkäisivät.

II Tim. 4:2 "saarnaa sanaa, astu esiin sopivalla ja sopimattomalla ajalla, nuhtele, varoita, kehoita, kaikella pitkämielisyydellä ja opetuksella."

Tiit 1:13 "nuhtele heitä ankarasti, että tulisivat uskossa terveiksi"

Matt. 18:15-16 "Mutta jos veljesi rikkoo sinua vastaan, niin mene ja nuhtele häntä kahdenkesken; jos hän sinua kuulee, niin olet voittanut veljesi.
Mutta jos hän ei sinua kuule, niin ota vielä yksi tai kaksi kanssasi, 'että jokainen asia vahvistettaisiin kahden tai kolmen todistajan sanalla.'"

1.Tim. 5:1 "Älä nuhtele kovasti vanhaa miestä, vaan neuvo niinkuin isää, nuorempia niinkuin veljiä"

Matt. 7:2 "millä tuomiolla te tuomitsette, sillä teidät tuomitaan; ja millä mitalla te mittaatte, sillä teille mitataan"

Aihetta käsittelevää tekstiä löytyy Raamatusta paljonkin.

Ja sitten vielä tämä:
Joh. 7:24 "Älkää tuomitko näön mukaan, vaan tuomitkaa oikea tuomio."

Raamatun teksteistä tulee kuva, että toisen tuomitsemista ei pidä harrastaa ja väärä tuomio on kielletty.
Oikean tuomion saa antaa, mutta koko tekstiaineisto huomioon ottaen siinäkin tulisi olla hyvin varovainen.

Vääristä teoista nuhteluun taasen kehoitetaan usein.
Mitä eroa on tuomitsemisella ja nuhtelemisella?

Minusta näyttää siltä, että ajanhengessä on jonkinlainen arka haava. Jos sitä haavaa edes vähän sivelee, ajanhenki ärähtää: haavaan sattuu.
Ja suomeksi: tuntuu siltä, että joskus hyvinkin pieni erimielisyys ajanhengen kanssa katsotaan tuomitsemiseksi.
Ja varsinkin ajanhengen nuhtelu se jo suurta tuomitsemista onkin.

Itse edustan vanhoillista fundamentalistista tiukkapipoisuutta, eli en haluaisi olla ajanhengen talutusnuorassa.
Tästä johtuen minua saa opastaa, nuhella, opettaa, eikä minuun kohdistuva muutama tuomiokaan ole pahitteeksi, varsinkin, kun se on oikea. Täällä ajanhengen ulkopuolella ollessani minusta jotenkin näyttää siltä, että jos kieltäydyn nuhteesta, opetuksesta yms. ihmisenä kasvamisen edellytykset ovat varsin pienet.

Toivottavasti tähän ketjuun tulee näkemyksiä eri kulmilta katsottuna, erilaisia argumentteja sekä vasta-argumentteja ja kehkeytyisi mielenkiintoinen keskustelu.

Eivätköhän pahimmat tuomitsijat ole ajan henkeen mukautuneet himojensa vietävänä olevat muotojumaliset?

[Riitta-mummi]

Toisille meistä usko on lahja joka vapauttaa, toisille kahle, jolla myös kahlitaan muita, jos vain kyetään.

[karjalaisenkyösti]

Ajanhenki ei myönnä, että se yrittäisi kahlita.  Ei tosin kukaan muukaan tätä itsessään myönnä.
Toinen aina myöntää tämän toisen puolesta.

Löytyykö täältä ketään, joka myöntää olevansa se kahlitsija?

Luterilainen, oletko se sinä?
Riitta, entä sinä?

Vai ehkä minä, omassa sokeudessani?

Me ihmiset luulemme liikaa itsestämme.

[Riitta-mummi]

Körttifoorumi, eikä körttiläisyys yleensäkään tykkää todistamisesta. Haetko syntiemme julkista kuulemista ? Eikö riitä että sanoo varmasti olevansa syntinen.
Eikö riitä että kertoo sen aina Herralle Kristukselle ja yhtyy kirkossa synnintunnustukseen.

Vapaissa suunnissa ja viidesläisyydessä ' mässäillään'  syntien kuulemisella. Olen sitäkin kokeillut ja kokenut vääräksi tavaksi tuntea syntisyytensä.

Jos se sinua lohduttaa, tiedän olevani syntinen, enkä ole kahlinnut kuin Matin vihkisormuksella.

Olen ehkä liian suulas , jotta ansaitsisin teidän seuranne.

[karjalaisenkyösti]

Körttifoorumi, eikä körttiläisyys yleensäkään tykkää todistamisesta. Haetko syntiemme julkista kuulemista

Omien syntien julkinen yksilöiminen ei kuulu körttiläisyyteen.
Nyky Körttiläisyydessä yksilöidään vain toisten synnit ja virheet.
Esim. Viidesläisten ja helluntalaisten syntejä yksilöidään julkisesti.

Oikeastaan tämä ei ole vain körttiläisten yksinoikeus.
Tämä on hyvin yleinen käytäntö kaikkialla.
Kaikki olemme tässä suhteessa samalla viivalla.

[vn]

Ehkä koen niin että oman itseni tuomitseminen pohjimmiltaan lähtee vain omasta itsestäni,
en ole mitä haluaisin olla, en täytä omia ihanteita ja tavoitteita, joudun aina itseeni pettymään.
Muiden tuomiot itseäni kohtaan eivät osu kohdilleen, minua ei tunneta, ymmärretään väärin.
Tuomiovalta on vain Jumalalla.
Kaipaamme toisiltamme rinnallakulkemista, lohdutusta, rohkaisua.
Ei minun tarvitsisi itsekään itseäni tuomita.
Mielessä ajatus minkä olen täällä usein toistanut.

[1944]

En halua kulkea maailman joukoissa, ettei tulisi yleiseen tietoon se, että olen siittänyt kaksi lasta, jotka eivät oikein onnistuneet elämässään.
Tylyt sanat tulevat puskista.

[karjalaisenkyösti]

Haetko syntiemme julkista kuulemista ?

Ehkäpä 10 prosenttisesti kyllä ja 90 prosenttisesti en.
Se voisi olla kiusallistakin.
Helpompaa lienee jatkaa entisillä linjoilla, eli että jos syntejä tuodaan esille, ne eivät olisi omia.

Tunnustan, että minulla on monesti ketunhäntä kainalossa täällä kirjoittaessani, tai ainakin pidän sitä erittäin todennäköisenä, että näin on.
Riidanhalua ja vääriä motiivejakin löytyy, joskin pidän todennäköisenä, että oikeitakin motiiveja on.
Itsensä tutkiminen on hyödyllistä, mutta kovin vaikeaa.
Taitaa olla niin, että joskus Raamattua lukiessani, kun teksti hyppää silmille ja tuomitsee minut näistä asioista, tulee negatiivinen olo.
Tämä on kuitenkin sitä Jumalan mielen mukaista murhetta, josta ei ole haittaa, vaan pelkästään hyötyä.

Olisihan se toivottavaa, että kirjoittelijoita olisi useammpia foorumilla.
Nyt meitä on varsin vähän.

[luterilainen]

Körttifoorumi, eikä körttiläisyys yleensäkään tykkää todistamisesta.

Me körttiläiset armon kerjäläisinä alatien maan matosina emme tykkää todistamisesta emmekä iloitse muidenkaan uskoontulosta, sillä siinä on niin paljon omavoimaisuutta.   

[vn]

Lopeta jo tuo körttiläisten mollaaminen ja jatkuvasti toistuvat korulauseet!!!! 

[luterilainen]

Körttifoorumi, eikä körttiläisyys yleensäkään tykkää todistamisesta.

Kiva todistus. Eheytyminen on mahdollista. https://www.youtube.com/watch?v=2KTWA9RlfCg

[luterilainen]

Lopeta jo tuo körttiläisten mollaaminen ja jatkuvasti toistuvat korulauseet!!!!

Meillä körttiläisillä suurina syntisäkkeinä ei ole muuta todistusta kuin kelvottomuus ja vaivaisen suursyntisen osa.

"Mä korpinraato raihnainen ja paha synnin pahka.
Mä imen itseen vääryyden kuin sateen imee rahka.
Mä olen rakki raivosuu, oi Herra heitä armon luu.
Purista piskin niskaa ja taivaan iloon viskaa."