En ehtinyt lisätä tätä tietystikään, mutta tahdon mainita, luin ja jäin mietteliääksi. Minul on se pieni kirja, mutta missä tässä kaaoksessa, joka tapauksessa etsin ja alan taas miettiä niitä. Tavallaan luulen että meidän kompurointimme syynä oli oppi vapaasta tahdosta ja sellainen oppi uudestisyntymisestä kuin oli, eli se on jotakin joka tapahtuu "uskoontulossa" ja sen jälkeen kaikki on toisin. Kun alkaa lukea Raamattua "tultuaan uskoon" tuollainen epätoivo on aivan odotettavissa oleva lopputulos.
Jos puolestaan synnintunnustuksesta lähtee uskoen nyt tulleensa sitten "uskoon" tai hyväksi, on se sisältänyt itsessään jo pahemman lankeemuksen, arvelen, eli siinä kohden on hirvittävän vaarallista opettaa väärin. Rippi ei saisi olla ikinä suoritus, se on heikkouskoisille (ainakin minulle) tarkoitettua hyvän omatunnon pyytämistä ja vakuutuksen sanojen kuulemista livenä, mutta itse olen miettinyt, että olisikohan hyvä vähitellen kuin samastua niiden sanojen lausujaan.
Nyt tiedän mitä minä odotin kuulevani eilen saarnassa, sen papin olisi pitänyt sanoa minulle tämä.. se on kuin ompelisi vanhaan viittaan uutta paikkapalasta, pesaisisi sen ensimmäisen kerran ja palanen kutistuisi kuitenkin ja repisi entistä suuremman reiän. Eikä Pyhän Hengen kosketusta, kuten kutsua jonkinlaiseen uudistumiseen ja paranemiseen ota vastaan ihminen itse, vaan kasteessa uudestisyntynyt sisäinen, salattu ihminen ja koko tuo uudeksi luotu on juttua, jota ihmisen ymmärrys voi enintään tiedon tasolla seurata, mutta jota hän on tehnyt tietoisesti valiten vielä vähemmän kuin biologista syntymäänsä... ja se on pelkkää kemiaa...
Uhhuh, maallikkoteologiaa ja varmaan ihan päin hongikkoa, mutta kiitos.Kiitos oikein kovasti.