Muistelen erästä osastonhoitajaa, joka koki olevansa kaiken aikaa ulkona tiimin "sisäpiiristä", ja minusta hyvin tyypillisesti se näyttäytyi kun kävimme yhdessä lounaalla (sen yksikön työpaikkajärjestelyjrn mukaan piti). Kun olimme hakeneet tarjottimemme ja pulisimme pöydässä, ja kuka hyvänsä muu tuli myöhässä hän sanoi: Tehkääs tilaa. Tämä seisoi vaiti syrjemmällä, niin ettei siinä hämärässä ruokapaikassa välttämättä edes huomattu hänen saapumistaan, lopulta kysyi: Siihen ei taida mitenkään sopia...? Kaikki olivat vähän kiusaatuneita. Tehtiin tilaa vikkelästi, ja jäätiin kyselemään, mistähän meidän pitäisi nyt puhua.
Mietin usein, oliko hänen itsetuntonsa niin huono ettei kehdannut toisten tavoin sanoa että tehkääs tilaa -- pöytään mahtui siis -- vai toivoiko hän huomaavaisempaa kohtelua. Nämä pienet "niin, oli tässä minullakin sanottavaa" kun keskustelu oli päätetty, saivat meidät toiset ymmällemme, ja hänet lopulta sanomaan suoraan tiimin pitävän häntä ulkopuolella. Niinkin toisinaan käykin, mutta sillä kertaa en usko kenenkään sitä tahtoneen, sillä takapuheita ei liioin ollut.