Körttifoorumi
Keskustelu => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: Kalistaja - 06.10.10 - klo:08:48
-
Tuntuu, että osa meistä foorumilaista pääsee riittävään riemuun pienistä auringon pilkahduksistakin. Toisille meistä hienoinen tihkusadekin vaikuttaa räjähtävän rakeina niskaan! Kumpaan joukkoon kuulut? Kenen joukoissa seisot? :kahvi:
-
Raekuurohan se varsinainen riemu olisi! Aurinko on iloinen asia vain sopivan pieninä palasina. Liika paiste voi tappaa.
-
Entisestä tosikko-minästä on sukeutunut viime vuosina huumorikko, jonka lasi kun onpuolillaan se non puoliksi täysi.
Raekuurot niskaan ei enää tunnu paljon missään. Ilo pintaan vaik syvän märkänis, sanoo karjalainen kansanviisaus. :003:
-
minä yrittäisin olla joukotta ja lokerotta... mutta en pysty...
-
Entisestä tosikko-minästä on sukeutunut viime vuosina huumorikko, jonka lasi kun onpuolillaan se non puoliksi täysi.
Raekuurot niskaan ei enää tunnu paljon missään. Ilo pintaan vaik syvän märkänis, sanoo karjalainen kansanviisaus. :003:
Näit asian Riitta-mummi! Tuon lasivertauksen ( toisille meistä puolillaan oleva lasi on puoliksi täynnä, joillekin meistä se on puoliksi tyhjä ) halusin sanoa toisin sanoin. Penakin lienee jutun juuren tajunnut, mutta venkuroi kun pikkuisen venkura hän on. :icon_cool:
-
Myötä- ja vastoinkäymisten sijaan monet arvioivat elämäänsä tapahtumisen ja pitkästymisen akselilla. Lisäksi makuasiat ovat makuasioita, joillekin sade on nautinto, joillekin kiusa. Elämä on venkuraa.
-
Tutkin foorumin tilastoja.
Positiivisten asioiden ketjuun on 2504 kirjoitusta
Urputuksiin 1533.
Tilastoihin katsoen foorumilaiset ovat auringon paisteessa. :icon_sunny:
-
Kiinnostaisi kovasti kuulla, kumpaan joukkoon aloittaja lukee itsensä.
-
Olen usein miettinyt sitä mahdanko olla "onnellinen". Enpä taida, kun en oikein ole perillä siitä mitä se edes on. Enkä niin pidä väliksikään. Mielenrauha on jotakin tavoittelemisen arvoista, sen kadottaessaan lienee sitten onnetonkin.
-
Kiinnostaisi kovasti kuulla, kumpaan joukkoon aloittaja lukee itsensä.
Pirskalle, jos kohta muillekin: Jos lasi on puolillaan, niin minulle se useimmiten on täysi. Katson olevani lähtökohtaisesti myönteinen ihminen - jos kohta kriittinen ja kyselevä myös. Aika usein karustakin haen kaunista, realismia ryyditän romantiikalla. Unta sekoitan arkeen. Dokumenteista tykkään, tarinoista ja myyteistä nautin. Onnen löydän usein näennäisesti vähäisistä asioista. Nousen nopeasti seisomaan, jos kaadun! :kahvi: :002:
Noin siis itse koen ja näen - joku toinen voi tulkita toisinkin...!?
-
Kiitos vastauksesta, Kalistaja.
Kyllä minullakin vaaka kallistuu pääsääntöisesti sinne optimismin puolelle. Lasken seuroissa mieluummin paikallaolijat kuin poissaolijat.
-
Liityn molemman joukon jatkoksi...
-
Pessimisti on ihiminen, joka on eläny optimistin kanssa. Pessimismin huippu on kaveri joka osti 10 ässäarpaa jotka hän sitten repi palasiksi raaputtamatta, kun ei kummiskaan olisi voittanu mitään. :icon_lol:
Minäpä kerran voitin Kalistajan lahajaksi antamalla ässäarvalla! :icon_sunny:
-
Minun lasi jos on puolillaan, kaadan siihen usein jo lisää!
-
Naapurisi kuuluu myös ahneitten puolueeseen. Runsaasti, runsaasti kaikkea olla pitää ja sitä mitä olen tilannut olen myös saanut.
Kituuttaminen ei ole lajini, kuis tiedät!
-
Ahneus se kai pahin ja kavalin synneistä nykyään on, mustasukkaisuuden ohella, joka sekin on usein ahneutta. Ilmoittaudun ahneeksi.
-
Kyllä hetkessä elämistä on pitänyt ihan opetella tietoisesti. Asiat on suhteellisia. Pari vuotta sitten vietin loppukeväästä kurssilla auringonnoususta auringonlaskuun metsässä kulkien ja aistitehtäviä tehden. Sattui sade alusta loppuun. Välillä tihkuttaen välillä saavista kaataen. Kun on nukkunut päiväunet jäkälän päällä ja seisten koivun runkoa vasten kaatosateessa niin sen jälkeen sade ei ole tuntunut enää missään. Ja tästäkin kokemuksesta olen tosi onnellinen! Omille lapsillekin olen alkanut esitellä elämän juhlahetkiä; ruskan värejä puiden lehdillä ja eväiden syömistä sieniretken lomassa. Pysähdytään huomaamaan pieniäkin asioita. -No ei munkaan elämä ihan aina näin naivin ihanaa ole ;)
-
Tottumus on toinen luonto - sanotaan.
Minun on aika vaikea tottua, kun 1-2 viikon vaellukset Lapin erämaissa erä- ja latuoppaana ovat vaihtuneet "vaelteluksi" makuuhuoneen ja olohuoneen välillä.
Eikä sekään ole aina helppoa, kun huomaa menettäneensä monia ominaisuuksia itsessään, muisti pettää, yöuni pätkii, hajamielisyys kumpuaa esiin jne.
-----------------------
Huruntologi Jyväskylän maisemista
-
Mää oon havainnut puolityhjässäkin lasissa positiivisen puolen. Jos lasi on puolityhjä, siitä on jo juonut puolet eli ei ole enää jano.
Just nyt ei tuu mieleen mitään asiaa joka ois itellä huonosti. Jos joku tahtoo lainata omaa huonosti olevaa asiaansa niin mielelläni otan vastaan. Syyspäiväntasaus oli äskettäin, tasataan murheitakin?
-
Niin kai se sääntö meni, että surut jaetaan ja ilot kerrotaan.
Onko tämä sitten sitä integrointia?
-
Meikäläinen on tällainen "vähän onnellinen" - laulaen sateessa - tyyppi. Ja mitäkö sitten laulan....Pieniä ihmeitä täynnä on maailma, pieniä ihmeitä pullollaa.... :039:
-
Rankkasade on oikeasti aika rauhoittava ja se puhdistaa paikat kivasti.
:-\
Aurinkokin on ok, mutta kunnon hirmumyrskyä ei voita mikään.
Hullujahan kiinostaa kaikki mikä pyörii. :-\
-
Hirmumyrskyt on tosiaan parhaita.
-
Liika on liika säissäkin. Hirmumyrsky on niin tuhoisa, että siitä on ilo kaukana. Talvella 1947 oli vähällä, ettei hirmumyrsky paiskannut kolmeakymmentä suomalaista lähetystyöntekijää tuusan nuuskaksi Orkney-saarten kallioihin. Siinä olisi mennyt minulta sekä isä että äiti, pari kummiakin.
-
Olen luonteeltani perusnegatiivinen tyyppi. Joskus huolehdin turhista, etukäteen. Kun oppis iloitseen etukäteen - eikä kuten aina, murehtimaan.. :) Osaan kyllä olla onnellinen elämän pikkujutuista, mut joinain elämän hetkinä tuppaan vaivautumaan synkkyyteen tyyliin "mitä väliä tuolla tai tuolla, kuollaanhan sitä kumminkin.. " Sen kun oppis itestään karsimaan pois niin ois hyvä. Tai ainaki parempi.