Vaikea kysymys, yhtä lailla ainakin minulta voisi kysyä, että minkämaalainen et olisi, jos et olisi suomalainen tai että mihin uskontoon kuuluisit, jos et olisi luterilainen. Eli minulle körttiläisyys ja kristillisyys on sellaisia asioita, jotka ovat lapsuudesta asti ollut läsnä, ei se ainakaan aluksi ollut mikään oma valinta. Ei kuitenkaan voi sanoa, ettenkö muusta tietäisi; tiedän kyllä asiapitoista tietoa, mutta toisaalta en ole kokenut tarvettakaan siihen, että alkaisin etsiä uutta "hengellistä kotia". Körttiläisyys on tuntunut minulle hyvältä asialta elämässäni, eikä minun ole tarvinnut sitä ruveta kovinkaan paljon kyseenalaistamaan (paitsi tietenkin se iänikuinen epäily :roll:). Suvaitsevaisuuteni erilaisuutta ja ihmisen yksilöllisyyttä kohtaan on kuitenkin nykyään niin laaja, etten voisi kuvitella ryhtyväni ainakaan ihan heti lestadiolaiseksi, evankeliseksi tai vitoslaisiksi. Rukoilevaisuudesta en tiedä oikein mitään, mutta se kuulostaa lempeältä 8-[