Kävin taas melkein kirkossa.
Oli portti kiinni, niin en päässyt sisään.
Jos synnintunnoissa olisi ollut, niin olisi pitänyt kärvistellä siinä ulkopuolella tuskissaan.
-En tiedä onko nykyään sellaista kuin synnintunto tai synninvaivaama sanontoja ollakkaan.
Ennen ne oli ihan kristillisessä puheessa mukana.
Itse kyllä koin kauhean synnintunto kokemuksen silloin satavuotta noin sitten kun aloin uskomaan.
No ei tullut pappi eikä lukkari siitä päästämään vaan se kesti aikansa ja kaduin kaikenlaista ja rukoilin syntejäni kovasti anteeksi, vaikka siis en teologioista tiennyt tai edes kuullut niistä.
Äh kun taas poikkeen aiheesta, oon ihan kauhee jaarittelemaan.
Siis niinku kävin kirkossa, melkein.
Oli pieni kaupunki Tumkis tai joku täällä Latviassa.
Jo aiemmin olen laittanut merkille, että paljon on kirkkoja pienissä kylissä. Kuten tämä Ugale jossa olen nyt. onkohan meitä 4000 tai 5000 ja on kolme kirkkoa jotka tiedän.
Siis luterilainen, katolinen ja ortodoksinen, voipi olla evankeelinenkin, mutta en ole löytänyt.
Siis tuolla Tumkiksessa ällistyin kun luterilaisen kirkon pihalla oli toinen kirkko rakennus ja se oli Katolilainen.
Suomessa ollessani Iisalmessa kuinkahan pieni kaupunki on, niin lestadiolaisista lähtien ties kuinka monta krkkoa.
Yhtä katua nimitettiin epävirallisesti hallulujaa kaduksi.
Muistaakseni ortodoksi, pelastusarmeja ja helluntaikirkko oli ainakin sillä tien pätkällä.
Jotenkin outoa, esimerkiksi meidän kylässä kaikki kristityt rakastaa samaa Jumalaa ja Jeesusta, mutta kun rukoillaan, niin jokainen omaan koppiin.
Missähän se Jeesuksen perusopetus, rakasta lähimmäistä kuin itseäsi ja että he yhtä olisivat?
Yhden kaverini kanssa joka ei tunnustava kristitty tavattiin yksi Hannu. Minä kysyin, et ai säkin olet kääntynyt minne kuulut, hän Raamattu puhuu, mä et ai jaa.
No kun lähdettiin, niin kaverini sano mulle, et on teillä toi sama juttu ja sen huomas kyllä.- Mikähän ei ainakaan sama kirkko ollut.
