Vain Aku tietysti tietää mitä tarkoitti, esimerkiksi kysyikö mitä kaikkea ystäväni on oikeus minusta tietää ja tähän voi liittää vaikka vankilareissun, joka onkin jo kovempaa kamaa kuin mielenterveysongelma, joka nyt on jo vähän trendikästäkin.
Vai kysyikö, että joudunko aina pettymään koska ihmiset säikähtävät. Kummankin edelle sopii aivan hyvin tuo "kannattaako".
Ekonominen kannattavuus on eri juttu.
..................
Yhä ajattelen että peräti hyvä olisi jos jostakin saisi vinkin, mitä tuo ystäväksi tarjoutuva kestää. Ja toisaalta, onko parempi kertoa etukäteen kuin antaa tilanteen joskus vyöryä päälle. Edelleenkään minulla ei ole vastausta. Kaikki riippuu paljosta.
....................
Jonkinlaista kokemusta nyt on. Eräässä työyksikössä tapahtui niin tyypillisesti. Olin tarkoin selvittänyt millainen kohtaus sitten useasti on, siis nurinnarin kierimisineen oksentamisineen ja noin. Koko tiimi oli hyvin vakuuttunut siitä etteiväthän he ikimaailmassa hylkäisi ei, he hoitaisivat kotiin saakka ja noin. Tuli ensimmäinen kohtaus, koko joukko aivan kauhuissaan, eiei, me ei enää kestetä tuommosta, hirveää. No kysyn, kuinka tämä poikkesi kerrotusta, ja muistavatko he yhä mihin uskoivat pystyvänsä.
Hiljaisen hetken jälkeen sanoi eräs sairaanhoitaja: joo, mä tiesin että se on tuommosta mutta mä en tiennyt että se on tuommosta.
Arvelen että Aku joudut kohtaamaan paljon vastaavaa. Ihmisillä on itsestään ja kestokyvystään kohtalaisen suuret luulot. Siksi sanon, älä kerro jokaiselle heti. Älä ainakaan niin että istutaan alas, minä kertoisin yhden asian itsestäni.
Sen sijaan jos minulla olisi peliriippuvuus ja olisin ostoksilla kaverin kanssa joka tahtoo koettaa saako selätettyä yksikätisen rosvon, niin siinä sanoisin että ääh mennään, minulta menee siinä kukkaro niin ettei jää edes reikää pohjaan.
Mietin sitäkin tarvitseeko kaikki nykyään diagnostiselta kuulostavan nimen. On jos jonkin patiaa ja normopatiahan on jo kolme vuosikymmentä vanha. Yksi kollega lateli kaikki patiansa ja häiriönsä. halutessaan tilata pizzan. Se oli jokin jaksottain ilmenevä ahmimisen puuskahäiriö.
Ennen vain teki mieli ja koska toisinaan meni överiksi elämä opetti varomaan.
Jos nyt kärsimykseen saa lievitystä noilla diagnooseilla niin sitten. Muualle ne eivät kuulu. Olisi hyvä jos voisi puhua asioista hieman arkisempia, tavallisemmin ja siten vähemmän toisia säikyttäen.
Kun minusta se riittäisi.
