Körttifoorumi
Keskustelu => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: PekkaV - 13.07.15 - klo:05:47
-
Mannerheimin lastensuojeluliiton Hämeen piiri on kustantanut julkaisun Opas isovanhemmille:
(Joku on leikkimielisesti jakanut isovanhemmuuden kolmeen jaksoon: go-go -vaihe, slow-go -vaihe ja no-go -vaihe...)(s.10)
(www.kotineuvola.fi)
-
Isovanhemmuutta on tässä nyt harjoiteltu. Vaimo on siinä paljon parempi ja onnistuu loistavasti pojanpojan kanssa. Miehen rooli on hankalampi.
-
Isovanhemmuus on mukavaa kun jälkeläiset ovat alle teini-ikäisiä.
Pienet tallovat syliä, isot sydäntä.
-
Vanhempien kai pitäisi osoittaa rakkautta tasapuolisesti kaikille lapsilleen, vaikka yhdestä pitäisivätkin enemmän kuin muista. Tai ainakin niin kauan kuin lapset ovat alaikäisiä, ja vähän ylikin. Mutta onko isovanhemmilla samanlaista velvollisuutta lapsenlapsiaan kohtaan? Vai saako isovanhemmilla jo olla mieltymyksiä? Eiväthän he kaikista aikuisistakaan varmaan yhtä paljon pidä.
-
Iloa ja tuskaa tämä aihe on.
Iloa jos saa ja pystyy keskittymään vain siihen mitä lapsenlapset ovat.
Tuskaa jos jää miettimään mitä virheitä itse olen tehnyt omien lasten suhteen,
ja se jos tulee seuranneeksi tekeekö omat lapset samoja virheitä pienten tylleröiden suhteen.
-
Iloa ja tuskaa tämä aihe on.
Iloa jos saa ja pystyy keskittymään vain siihen mitä lapsenlapset ovat.
Tuskaa jos jää miettimään mitä virheitä itse olen tehnyt omien lasten suhteen,
ja se jos tulee seuranneeksi tekeekö omat lapset samoja virheitä pienten tylleröiden suhteen.
Alalta on niin paljon kirjallisuutta, ettei tarvitse turvautua vai kotona opittuun. Toisekseen siinä kasvatuksessa on puolisolla todella iso roooli, joten en löydä syytä pelkoon.
-
Vanhempien kai pitäisi osoittaa rakkautta tasapuolisesti kaikille lapsilleen, vaikka yhdestä pitäisivätkin enemmän kuin muista. Tai ainakin niin kauan kuin lapset ovat alaikäisiä, ja vähän ylikin. Mutta onko isovanhemmilla samanlaista velvollisuutta lapsenlapsiaan kohtaan? Vai saako isovanhemmilla jo olla mieltymyksiä? Eiväthän he kaikista aikuisistakaan varmaan yhtä paljon pidä.
Aikuisista ja lapsista pitäminen on sama asia. Kun huomaa eriarvoista suhtautumista, korjausliike on seuraava tehtävä. Luonnollinen suosikki ei saa sortaa muita. Niin kauan kuin on elämää, niin kauan on toivoa tasa-arvoisuuspyrkimysten ensisijaisuudesta.
Kukin lapsi kohdataan yhtä arvokkaana Jumalan luomana.
Suosion osoittaminen ei ole keltään pois. Kaikkein pienin meistä olkoon suurin. Kaikkein huomaamattomin nostetaan valoon.
-
Olen tutkaillut itseäni tässä suosikkilapsiasiassa. En tiedä miksi näistä joku on sydämelle likeisempi kuin toinen, mutta näin vaan on.
Lohduttelen itseäni, että näin kerrotaan myös Raamatun henkilöistä, jopa Vapahtajasta; ' Hän joka oli rakkain opetuslapsi...'
Se ei vai saisi olla toisilta pois. Luonnollisesti he jotka asuvat lähellämme saavat ajallisesti ja ehkä aineellisestikin enemmän kuin muualla asuvat. Sen aiheuttama sisarkateuskin on tuttua.
Niin oikeudenmukaisia kuin haluaisimme emme voi olla. Ajatuksiakaan emme voi tasata.
Rukouksessa muistan koko porukkaani. Kun rakastaa saa vastarakkautta.
-
Sain olla isoisänä eilen Pispalan kirkossa Maailmojen messussa. http://areena.yle.fi/1-2491703?autoplay=true ("Pahoittelemme häiriöitä äänessä." [kohtaan 8.50 asti])