Miten se tekemisissä olemisen kautta mitattaisiin? Minä nyt en nykyään ole tekemisissä juuri kenenkään kanssa, ainakaan livenä. Tekeeko se minusta jotenkin ulkomaalaiskielteisen? Ja toisaalta miksi juuri ulkomaalaiselle sitä auttavaa kättä pitäisi ojentaa? Eikös ketä hyvänsä avun tarvitsijaa. Eivät kaikki ulkomaalaiset ole mitään apua kerjääviä rassukoita.
Sanoinpas hassusti. Minähän opiskelen. Ja onhan siellä yliopistossa ulkomaalaisia opiskelijoita vaikka kuinka paljon, toisinaan aina jossain samassa harjoitusryhmässä kanssani. Kyllä me toisillemme auttavia käsiä silloin ojentelemme. Ja joskus on opettajiakin, tai kurssiassareita; silloin ne voi auttaa minua.
Tosin mistäs minä tiedän, ovatko ulkomaalaisia. Voihan ne olla Suomenkin kansalaisia, vaikkei nimi olekaan mikään mattimöttönen. Kielikin on englanti, jota kaikki sönkkäämme omalla tavallamme huonosti. Yhden viime kevään kurssin tyypin taisi opettaja jättää etänä toteutetuissa harjoituksissa täysin rauhaan, kun ei tiennyt, miten nimi kuuluisi ääntää.
Sama kun aikoinaan olin duunissa, jossa oli sieltä täältä kotoisin olevia tyyppijä. Olikohan se Arie enää hollantilainen vai oliko ruvennut suomalaiseksi, kun asui täällä ja oli täällä vaimo ja lapsetkin? Ei tullut kysyttyä koskaan.
Niinhän ne monet sanoo, että heitä luullaan ulkomaalaisiksi, vaikka ovat ihan Suomessa syntyneitä ja viänttäävät levveetä savvoo. Näkyy tuo mainitsemani rauhaan jätetty kurssikaveri valmistuneen suomalaisesta lukiosta, ja on opinnäytteenkin suomeksi väsännyt. (Nimi kuulostaa uiguurinimeltä.)
