Mietin onko vihtahäntä persoona mikä tässä on hyppy syrjään. Menettääköhän lopulta täydellisesti Jumalassa erossa olevainen myös jotakin, joka on niin omaa kuin on lopulta persoonallisuus?
Minä saatan olla sotkuinen. Ajattelen ihmisestä että hän on suhteessaoleva olevainen, kuten on Jumala itse tykönään ja kolminaisuus on suhteessaolemista eli onko pahuus jokin joka on kykyä pahuuteen, jolla ei ole minkäänlaista rajaa. Ihmisen raja tulee vastaan hän kyllästyy pahuuteen ja saattaa tuhota itsensä lopulta ja tappaa lapsensakin kuten tuo Hitleriä ihannoinut rouva siellä bunkkerissa. Heitä on vaikea ymmärtää ja luulen vaarallista yrittää liikaa siinä avaa ikkunansa selkaiseen pimeään, että on varmaan oltava aika varma siitä että täytyy todella ennen kuin rupeaa.
Paholainen saattaa olla sitä persoonatonta pahuutta johon me olemme valmiit, jos hän jokus oli persoona ja kadotti rajansa irrottautuessaan Jumalasta... Taivasten tekijät, tämä alkaa olla painokelvotonta. Niistä asioista tietää tosi liian vähän.
Tämä on erittäin syrjään hypättyä ja ehdotan hypyn jättöä sikseen. Minun pitää ajatella.