Aamuhartaus 21

[Pena]

Uudista meitä pappeja Sinun armollasi, uudista meidän sanankuulijoitamme, uudista koko meidän Suomen kirkkoamme Sinun eläväksitekevän sanasi kautta ja anna, Herra, sinun totuutesi tunto kansallemme, josta sinä kyllä tiedät, että se on kauas pois poikennut! Kutsu, Herra, niitä, joita olet jo ennen kutsunut, mutta jotka ovat Sinun kutsusi hyljänneet, uudestaan vielä ja vedä heidät perille! Eksyneitä oikaise oikealle tielle, taluta ja johda ja anna armo, että moni koti, joka on maailman viinimäkenä, tulisi näiden yhdessäolohetkien kautta Sinulle saatetuksi, ja että ne, joiden täytyi kotiin jäädä, kun eivät voineet päästä mukaan, saisvat meidän kauttamme siellä virvoitusta ja kehoitusta! Siunaa meidän lapsiamme ja meidän nuorisoamme! Anna armosi jokaiselle, ylhäiselle ja alhaiselle, hallitsijalle ja alamaisille!

Vilhelmi Malmivaara

[Pena]

Anna, Herra, että Sinun kunniasi tulisi meidän elämämme kautta ylistetyksi ja kiitetyksi! Herra, siunaa myös tätä paikkakuntaa, anna tämän seurakunnan jäsenille runsaasti virvoitusta! Auta, että me vilpittömästi vaeltaisimme elämän tiellä! Anna Henkesi meitä tukemaan ja perustamaan, niin että kerran saisimme taivaassa iloita niiden kanssa, jotka ovat hyvän kilvoituksen kilvoitelleet, ja niin valkeissa vaatteissa Sinun istuimesi edessä veisata iankaikkisesti halleluja-virttäsi! Sinne auta, Herra, minua ja meitä armosi ja kunniasi tähden! Amen.

Vilhelmi Malmivaara

[Pena]

Sehän mieli meillä, ystävät, on, että perille on päästävä? Olivatpa esteet kuinka suuret tahansa matkan varrella, ne täytyy voittaa Herran tuella. Ja niin huonoja kuin me itsessämme olemmekin, me voitamme kaikki Hänen kauttansa, joka meitä väkeviksi tekee, Kristuksen. Hänen voimansa edessä ei paina ei maailma, ei synti, ei saatana mitään, eivätkä mitkään esteet ole ylitsepääsemättömiä, eivät mitkään ahdingot voittamattomia.

Vilhelmi Malmivaara

[Pena]

Mutta joka kilvoittelee, kaikesta hän itsensä pitää pois. Jos on liikaa kuormaa matkan varrella, niin se hidastuttaa kilvoitusta suuressa määrin. Päämäärä, mikä meillä on virran tuolla puolen, on niin suuri, että vaikka olisi sata maailmaa ympärillämme ja ne meille luvattaisiin, niin ei kannattaisi siihen vaihtokauppaan ryhtyä, ei kannattaisi sitä toivoa myydä, minkä Herra meissä on synnyttänyt. Ei sovi sitä tehdä, vaikka saatana lupaisi koko maailman tavarat ja kunnian. Kun se niitä tarjoaa, ei sille sovi muuta sanoa kuin: "Mene pois, saatana! Minulle on kirjoitettu, että moni polvi on katkennut, joka on notkistunut sinun eikä Herran edessä."

Vilhelmi Malmivaara

[Pena]

Jos me kiinnitämme sydämemme näihin katoaviin maailman tavaroihin, niin silloin joutuu Herra syrjään. Olkoot valtiolliset ja yhteiskunnalliset asiat itsekullakin, mutta jos ne tulevat pääasiaksi, niin katoaa Herra, niin luvallisia kuin ne itsessään lienevätkin. Meille ne eivät kuulu, meitä ei ole niihin kutsuttu. Meidän on täytettävä kansalaisvelvollisuutemme, mutta tehtävä se Jumalan kasvojen edessä, toisin kuin maailma sen tekee, ja koko meidän toimintamme pyhittäjänä täytyy olla Jumalan iankaikkisen sanan ja Jumalan Pyhän Hengen. Voi, voi, kuinka paljon aikaa on tuhlattu, ystävät, tämän ajallisen elämän asioissa! Niistä ei nuorison sydän saa elämää eikä voimaa, mutta sillä aikaa, kun vanhemmat riitelevät niistä, menee nuoriso maailmaan, joka tanssittaa sitä oman pillinsä mukaan. Se on aivan luonnollinen seuraus, kun maailman palvelus voittaa ja kysymys sielun pelastuksesta jää syrjään.

Vilhelmi Malmivaara

[Viisveisaaja]

Kaikkivaltias, iankaikkinen Jumala, Sinä, joka asut pyhyydessä ja korkeudessa, johon ei kukaan taida tulla, ja joka kuitenkin olet tullut niitten tykö ja tahdot asua niitten tykönä, joilla on murheellinen henki, ahdistettu ja särjetty sydän. Me lankeemme Sinun eteesi tänä hetkenä. Sinun nimesi ylistykseksi ja kunniaksi me tunnustamme, että Sinä olet tänä päivänä ilmoittanut meille pyhän sanasi, joka meitä eksyneitä raukkoja taitaa iankaikkiseen elämään johtaa. Ja tomussa ja tuhassa me Sinua, Herra, kiitämme, että olet armollisesti meidän puoleemme katsonut, että Sinä olet esteet tieltämme raivannut, että Sinä olet meitä kaikkia nyt tähän asti hoitanut Sinun pyhiä neuvojasi autuudeksemme kuulemaan. Oi Herra, ole tästä kiitetty ja ylistetty!

Vilhelmi Malmivaara

Viisveisun lonede. Lonad, siis öö lainaus.
Taas alkaa suomenkieli unohtumaan, kun jo ajattelen uudella kielelläni.

Mulla on yksi kaveri Antikaisen Timo, legenda jo eläessään.

Teologisen käynyt ja hmm sairaalankin useasti.

Hänen kanssaan kun kanssa joskus rukoiltiin, niin hän myös tolleen suurella tunteella ja mitä toi nyt on Herran pelolla alkoi rukoukset.
Jotenkin, että
Herra katso alas palvelijasi puoleen, joka nöyränä pyytää armoasi.

Mä oklin, et jätä toi melodraama ja ota iisisti.
Joskus nuorena mulle papit oli pyhimyksiä joita tuli kumartaa jahieraarkia kirkossa jotain suurta ja pyhää.
No nykyään, kun katututtuja myös pappien ja piispojenkin kanssa, niin ihan tavan tallaajia?
Ei ainakaan ihan pyhimyksiä.
No meitsi sitten kun alkaa rukouksen, niin
Isä pyytäisin poikasi Jeesuksen veljeni tai melkein jo tuttuni nimessä, voisitko sitä ja tätä, koska olet armollinen ja rukouksia kuuleva, niin tee tota ja tota.
 Pyyteleepi Markku, tiedät kyllä takarivin kristitty, tätä pohjamutaa.

[Pena]

Mutta Jumalan rakkaus ei ole vieläkään väsynyt. Herra on herättänyt meissä uutta toimintaa nuoriin päin, ja minä luulen, että meidän sydämemme jaksaa nyt irtautua monesta muusta paremmin kuin ennen ja ruveta jälleen toivossa kokottamaan Jeesusta Kristusta kohti. Yksi tehtävä meillä on vielä, ennenkuin me täältä erkanemme. Se on hupainen tehtävä, mutta samalla raskas monta kertaa. Meidän on polvistuttava suuren Jumalan edessä ja kannettava Herralle näistä hetkistä sydämemme nöyrä kiitos.

Vilhelmi Malmivaara

[Pena]

Suuri, vanhurskas Jumala, rakas taivaallinen Isä! Voi, kunpa osaisi lausua Sinulle sen kiitollisuuden, mitä sydän tällä hetkellä tuntee! Mutta Sinä, Herra, ymmärrät kaikki; Sinä tiedät, että meidän kiitoksemme Sinun suurimmistakin lahjoistasi täällä taipaleella on heikko. Herra, me toivomme, että Sinä autat meitä perille ja virität korkeamman kiitoksen kalliin istuimesi edessä meidän kaikkien suustamme kerran. Sinä olet itse selvästi todistanut Henkesi kautta, että työ, jota varten olemme olleet koolla*, on Sinun työtäsi. Sinä, Herra, olet sentähden myös itse meitä tukeva ja varjeleva meitä, jotka muuten eksymme pois Sinusta kaikille harhateille.

Vilhelmi Malmivaara

*Herättäjäyhdistyksen perustava kokous 1912

[Pena]

Estä meidän hommamme maallistumasta! Auta meitä, että se kaikki kääntyisi meidän ja meidän lastemme hyväksi ja Sinun pyhän nimesi kunniaksi! Voi Herra, auta meitä, että meidän kaikkien sydämemme pohja murtuisi rikki Sinun edessäsi tällä hetkellä, että me saisimme uuden mielen, joka vaikuttaisi meissä elävänä voimana! Herra, sinulle on raskaampaa kuin kellekään muille Suomen kansan tulevaisuus. Armoa, armoa pyydämme, lisää herätysarmoa tälle kansallemme! Herra, suothan Sinä sen? Auta tätä kansaa, muista Sioniasi, muista omaa kallista asiaasi, älä meitä heitä! Ota meidän kaikkien asiat ja meidän poissaolevien omaistemme ja ystävemme asiat Sinun armokäsiisi Jeesuksen Kristuksen kautta! Amen.

Vilhelmi Malmivaara

[Pena]

Kyllä todella saisi olla parempi ääni Herraa kiittämään ja ylistämään, niinkuin tuossa virressä veisattiin: "Äänellä paremmalla me Sua soisimme ylistävämme, Herramme, Kuninkaamme." Kun joutuu ajattelemaan, mitä kaikkea on Herralta saanut, kuinka sanomattoman suurta hyvyyttä Hän syytää joka päivä meidän yllemme, kuinka suuri Hänellä on kärsivällisyys, suuri laupeus, suuri armo, hyvys ja rakkaus, kun muistaa esim. tämänkin kylän oloja ja elämää niin pitkältä kuin minäkin muistan lähes puolen vuosisadan ajalta, niin soisi olevan paremman äänen Herran ylistämiseen. Ei täällä ole kuin pieni osa siitä tällä seudulla tuntemastani kansasta, joka nykyaikana etsii Herraa, sillä sitä on jo paljon, ja lisäksi tunnen suuren joukon isiänne ja äitejänne, jotka ovat siirtyneet riemuitsevaan seurakuntaan.

Vilhelmi Malmivaara

[Viisveisaaja]

Kyllä todella saisi olla parempi ääni Herraa kiittämään ja ylistämään, niinkuin tuossa virressä veisattiin: "Äänellä paremmalla me Sua soisimme ylistävämme, Herramme, Kuninkaamme." Kun joutuu ajattelemaan, mitä kaikkea on Herralta saanut, kuinka sanomattoman suurta hyvyyttä Hän syytää joka päivä meidän yllemme, kuinka suuri Hänellä on kärsivällisyys, suuri laupeus, suuri armo, hyvys ja rakkaus, kun muistaa esim. tämänkin kylän oloja ja elämää niin pitkältä kuin minäkin muistan lähes puolen vuosisadan ajalta, niin soisi olevan paremman äänen Herran ylistämiseen. Ei täällä ole kuin pieni osa siitä tällä seudulla tuntemastani kansasta, joka nykyaikana etsii Herraa, sillä sitä on jo paljon, ja lisäksi tunnen suuren joukon isiänne ja äitejänne, jotka ovat siirtyneet riemuitsevaan seurakuntaan.

Vilhelmi Malmivaara

Tottahan aihetta kiitokseen aina tulisi olla.

Täällä upporikkaassa maassa kun kaikki sujuu kuin rasvattu, niin ihmetyttää se kun toisilla hätä ja kurjuus ja toisilla yltäkylläisyys kaikessa hyvässä.

Helpommiun kyllä kiitos nousee täällä asuessa kuin Suomessa ollessani.

[Pena]

Kuinka monta  murhetta ne ovatkaan saaneet kantaa lapsistansa peljäten, että maailma ja saatana ne vie, monta pelkoa, monta vapistusta, ja kuinka monta kertaa onkaan pimeältä näyttänyt ja kyselty, mitenhän käynee kotimme, miren kylämme! Kun toisekseen tietää kaikki ne kiusaukset ja sen voiman ja mahdin, millä maailma koettaa kietoa varsinkin sitä ihmistä, jolla on jotain osaa Herrassa, ja kun tietää meidän ihmisraukkain oman heikkouden ja häjyyden ja tottelemattomuuden Herraa kohtaan sekä mielitekomme maailmaan, niin eikö se ole ihmeen ihme, että me olemme vielä täällä veisaamassa isien virsiä, lukemassa niiden lukuja, kantamassa niiden kuormaa, harjoittamassa niiden harjoituksia ja että meillä on vielä sama sota, mikä niilläkin oli, sama pelko, mikä niillä, sama vapistus, mikä niillä oli nuoresta kansasta, meilläkin siitä nuorisosta, jonka täytyy olla eturivissä, vakinaisena väkenä ottamassa vastaan vihollisen kaikkein kovimmat hyökkäykset, kun se meinaa ainakin tulevassa polvessa saada kokonansa Jumalan työn turhennetuksi! Kuinka paljon onkaan Herran täytynyt antaa armoansa, että on edes senkin verran kuin on, saatu öljyä lampuissa säilymään!

Vilhelmi Malmivaara

[Riitta-mummi]

Tämä teksi on kielellisesti 'niin aikansa lapsi' ettei parempaa. Asiahan on oikea ja yhä meidän vanhempien on huoli lastemme suhteesta Pelastajaamme ja Luojaamme.

Tällaista puheen tapaa luulen kuultavan enää vain lestadiolaisten seurapuheissa. Tosin vielä velisenkymmentä vuotta sitten myös kansanlähetysläiset saarnamiehet puhuivat näin.

Les is more eli vähän on parempi on periaate josta pidän.

' Herra, näet perhekuntani, siunaa heitä  !' tms. kuuluu iltarukoukseeni. Myös nimeltä kutsuttuna muista jälkeläisiäni.

[Pena]

Kävin vastikään kahden ihmisen luona, jotka kamppailevat kuoleman tuskissa. Tuli siellä mieleeni, että milloinkahan minäkin lähden täältä kuolemalle, milloin minunkin henkeäni rupeaa ahdistamaan, sydäntäni pusertamaan viimeisen kerran, ennenkuin henki pääsee ruumiista irti. Meillä on joka ikisellä varmasti se siirtyminen, teillä ja minulla, emmekä tiedä, kuinka likellä se on, mutta luultavasti likempänä kuin aavistammekaan. Me tahdomme siirtää kuolemamme kauas, kun meidän sydämemme on kiinni maassa ja tulevaisen elämän asia niin hämärä, ettei ole paljon mielitekoa sinne. Mutta vaikka täällä terveenä ollessa joutuu parannuksen asia monta kertaa hyvin hataraksi ja muut asiat valtaavat etusijan mielessä, joten se jää aivan syrjään, muistettavaksi jos sattuu, niin kuolinvuoteella olevalle se näyttää aivan toiselta. Siinä tulee tarkalle asia, jumalattomallekin kaatuvat päälle synnit, rupeaa eletty elämä painumaan yli niinkuin meren aallot, ja täytyy kysyä, mikä tässä tulee neuvoksi?

Vilhelmi Malmivaara

[Pena]

Meidän sieluissamme on merkillinen kantele ja Jumalalla on erityinen halu sillä soitella. Näiden puheiden aikana on Jumala sen kieliä kosketellut. Me viheliäset syntiset olemme saaneet kuulla ihaninta musiikkia, säveleitä siitä Mooseksen ja Karitsan uudesta virrestä, jota pelastetut taivaassa ijäti veisaavat lasimerellä karitsan istuimen ympärillä. Ja minun ei tarvitse ollenkaan täällä kerrata sitä sanaa, että mekin saamme toivoa pelastettujen joukkoon kerran pääsevämme. Mitä me tällä kertaa olemme Herralta saaneet, on side, joka meitä Karitsaan sitoo ja niihin, jotka siellä jo veisaavat kiitosvirsiä, kun meidän on vielä täällä veisattava sotavirsiämme. Kunpa se toivo olisi nyt herännyt joka ikisessä ihmisessä, mitä täällä on, ja herännyt niin, että meillä olisi vietävänä jotakin kotiväellemmekin täältä mennessämme!

Vilhelmi Malmivaara