Kirjoittaja Aihe: Aamuhartaus 21  (Luettu 2368 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 20061
Vs: Aamuhartaus 21
« Vastaus #15 : 04.06.22 - klo:07:57 »
Kun hengellinen asia alkaa uudistua, voi, voi, kuinka paljon ilmenee silloin huutamista! Ja käskemättä silloin ruvetaan huutamaan niiden kipujen alla, joissa ollaan. Eivätkä siihen riitä silloin päivät, vaan monesti täytyy huutaa vielä yötkin, ottaa öitäkin lisäksi ja kastella leposijansa kyynelillä. kun on puheltava Herran kanssa yön hiljaisuudessa. Täytyy huutaa omien asioittensa tähden ja lastensa tähden, huutaa ystävien tähden, huutaa maailman tähden, huutaa monenlaisten laiminlyöntien ja tehtyjen syntien tähden. Eikä siinä jouda kysymään sitäkään, tuleeko tällä autuaaksi vai ei. Siinä on niin kiire huutamaan, ettei jouda katsomaan, mihin tässä mennään. kunhan vain ennättäisi sanoa Herralle kaikki.
Tällainen huutaminen on, ystävät, autuaallista ajanviettoa. Hyvä, kun saa edes sillä tavalla aikaansa viettää, vaikkapa vain muutamina elämänsä päivinä. Ruvetaan huutamaan mekin!


Vilhelmi Malmivaara

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 20061
Vs: Aamuhartaus 21
« Vastaus #16 : 05.06.22 - klo:07:37 »
Voi ääretöntä, kuinka paljon ristiä on kristityllä, joka kilvoittelee saavuttaakseen iankaikkisen elämän kruunun. Kun raamattu puhuu rististä, tarkoittaa se sitä ristiä, jota kärsitään Kristuksen ja omantunnon tähden. Kaikki tämänluontoiset kärsimiset, mitä täällä kristityn osaksi tulee, saa hän sentähden, että on kutsuttu ja herätetty ihminen sekä liitetty Kristukseen, sentähden, että hänellä on herännyt omatunto, jonka Jumalan sana ja heränneiden vanhempain antama kasvatus ovat hänelle antaneet. Koska hän on sellainen, niin synti ja maailma ja perkele eivät jätä häntä rauhaan. Heränneellä omallatunnolla eläen hän kärsii synnistä itsessänsä ja toisissa ihmisissä. Synti haavoittaa tuntoa ja siitä seuraa raskaita sisällisiä kärsimisiä. Synnin tähden vuotavat kaikki hänen kyyneleensä, mitä hän täällä joutuu itkemään, synnin tähden häntä kohtaavat kiusaukset, synnin tähden syntyy kaikki taistelu hänen sisällisessä ihmisessään. Kaikki kärsiminen, mitä ihminen saa sotiessaan sitävarten, että voittaisi elämän kruunun, on sitä Kristuksen ristiä.

Vilhelmi Malmivaara

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 20061
Vs: Aamuhartaus 21
« Vastaus #17 : 06.06.22 - klo:07:27 »
Koettakaapa ajatella, millainen on sen ihmisen kohta, joka on saanut kasvaa hurskaassa kodissa ja lähtee sieltä elämään uuteen kotiinsa toivoen siinä saavansa toteutetuksi sen, minkä on kotonansa Jumalan sanasta oppinut! Koettakaapa ajatella, millainen se on, kun hän joutuu esimerkiksi hoitamaan suurta taloutta talon emäntänä, niinkuin kävi tässäkin*! Siinä pitäisi näyttää hyvää esimerkkiä palvelijoille ja työväellensä, pitäisi kyetä vastaamaan niiden tilasta Jumalalle, peittämään omalla kunniallaan niiden heikkouksia, kantamaan omana kuormanansa niiden kuormaa, pitämään omana vikanansa niiden vikoja, omana vilppinään niiden vilppiä, omana syynänsä sitä, ettei saa niitä niin hoidetuksi ja Herrassa pysymään kuin pitäisi ja antaisi. Niin, koettakaapa ajatella, mitä ristiä siinä asemassa olevalla on, kun hän tahtoisi pyhittää kotinsa Herralle eikä tälle maailmalle! Voi, voi, kuinka paljon hänen sydämensä saa vapista, kuinka monta painia Herran kanssa lyödä ja kuinka monta kertaa luulla, että saatana voitti, maailma voitti!

Vilhelmi Malmivaara

*puhe 1910 Tiina Sinnemäen hautajaisissa

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 20061
Vs: Aamuhartaus 21
« Vastaus #18 : 07.06.22 - klo:07:22 »
Minnekä päin me olemme matkalla, iankaikkiseen elämään vai iankaikkiseen kadotukseen? Eikö ole syytä ajatella itsekunkin ainakin semmoisina aikoina, kun on ruumista hautaan saattelemassa: "Mihinkähän minua kerran saatellaan, sillä varmasti minäkin saateltavaksi joudun?" Tätä asiaa ei liika paljon ajatella, mutta jospa se sattuisi edes hautajaispäivänä vahingossa tulemaan mieleen, siinä ruumista katsellessa ja nähdessä, minkälaiseen tilaan ihminen joutuu silloin, kun täytyy mennä rajan yli ajasta iankaikkisuuteen. Jospa kukin joutuisi tarkkaamaan edes silloin, kun kuolema ja lähtö täältä tulee mieleen, minnekä päin on matkalla!

Vilhelmi Malmivaara

Poissa PekkaV

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 9725
Vs: Aamuhartaus 21
« Vastaus #19 : 07.06.22 - klo:11:14 »

   Kiitos! Wilhelmi on aikaansa edellä.

Luukas 17:18
Tämä muukalainenko on heistä ainoa, joka palasi ylistämään Jumalaa?»

Poissa karjalaisenkyösti

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 4343
Vs: Aamuhartaus 21
« Vastaus #20 : 07.06.22 - klo:13:24 »
karjalaisenkyösti kovasti aina painottaa lain saarnaamisen tärkeyttä, jota en ole koskaan oikein ymmärtänyt.

Ehkä ymmärrys tässä asiassa joskus tulee kasvamaan.

Minulla on sellainen aavistus, että oma olemukseni ei ole vielä saanut riittävästi lain saarnaa.
Myönnän kyllä, että sisäinen olemukseni jollain tavoin vihaa ja vieroksuu sitä, mutta joku osa itsessäni ymmärtää, että kärsin lain saarnan puutteesta.

Poissa karjalaisenkyösti

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 4343
Vs: Aamuhartaus 21
« Vastaus #21 : 07.06.22 - klo:13:30 »
Nyt voi mennä vikaan, voin myös muistaa Raamattua väärin tai ainakin selittää tekstiä väärin.

Hakomaan Auri joskus vuosia sitten kehotti välttämään 'kauhistusrukouksia'.
Hän siteerasi Raamattua, jossa oli ajatuksena, että -joka kääntää korvansa kuulemasta Jumalan lakia, sen rukouskin on kauhistus-.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 31476
Vs: Aamuhartaus 21
« Vastaus #22 : 07.06.22 - klo:13:34 »
Pelkään, että jatkuva lain saarna johtaa paatumukseen. Sekä kuulijan, että saarnaajan.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa karjalaisenkyösti

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 4343
Vs: Aamuhartaus 21
« Vastaus #23 : 07.06.22 - klo:13:37 »
Pelkään, että jatkuva lain saarna johtaa paatumukseen. Sekä kuulijan, että saarnaajan.

Voisiko olla niin, että jos saarnaa jonkinlaista tynkälakia, vesitettyä ja lievennettyä sekä kavennettua lakia, niin sellainen johtaisi huonoon lopputulokseen, ainakin jonkinlaiseen lainalaiseen tilaan (jossa ollaan 'lain alla'), ehkä lopulta paatumukseenkin?

Poissa karjalaisenkyösti

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 4343
Vs: Aamuhartaus 21
« Vastaus #24 : 07.06.22 - klo:13:41 »
Lievennetty laki laittaa ihmisen yrittämään pelastusta osittain omin tekemisin, maahan lyövä kova laki johtaa Jumalan armon kautta vapauteen ja pitää ihmisen siinä vapaudessa. Nyt puhun ennemminkin alatiellä pitkälle päässeiden suulla, en omallani.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 31476
Vs: Aamuhartaus 21
« Vastaus #25 : 07.06.22 - klo:15:26 »
Kun saarnataan Jumalan armosta ja rakkaudesta, Kristuksen syliinsä ottamista loukkaantuneista , pelokkaista karitsoista, kuulen saarnan jota jaksan kuunnella. Se murtaa kovankin sydämen, ainakin minun. Se on sitä paavo Ruotsalaisen kuvailemaa 'pikottelua leipäpalasella'.

Kun kuulen saarnan synneistä, jossa ne nimeltä yksilöidään, kuulen omahyväisen opettajan äänen ja koetan sulkea korvani.

Syntini ovat aina mielessäni, yöllä unissani ne minua kohtaavat . Aamulla ymmärrän vähitellen mistä milloinkin sain opetusta.
Olen 'vierihoidossa'.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 20061
Vs: Aamuhartaus 21
« Vastaus #26 : 07.06.22 - klo:16:54 »
Kun kuulen saarnan synneistä, jossa ne nimeltä yksilöidään, kuulen omahyväisen opettajan äänen ja koetan sulkea korvani.

Lainaamissani Malmivaaran seurapuheissa on aika karua saarnaa synnintunnosta. Se kuitenkin lähtee siitä, että syntisyyden tuntoa ei tarvitse kenenkään lähimmäisessään lietsoa vaan katumus nousee Jumalan työstä ja kuuluu Hänen hyvään kasvatukseensa. Jokainen tuntee synnin itsessään ja pyrkii parhaansa mukaan peittämään muiden viat Jeesuksen pelastustyön alle.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 31476
Vs: Aamuhartaus 21
« Vastaus #27 : 07.06.22 - klo:19:06 »
Juu, en ajatellutkaan Malmivaaran sanoja Aamuhartaudessa.

Edelleen osa heränneistä kai kaipaa ja halusti kuulee tällaista saarnaa tarpeeseensa.

Olen arka ja pelokas karitsa, minulle Kristukselta saatu pikottelu ja palanen sopivat hyvin pitämään synnintunnon edessäni.

Tätä on monen vaikea uskoa kun kirjoitan niin kuin kirjoitan. Sanat annetaan niin kuin ne kirjoitan.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 20061
Vs: Aamuhartaus 21
« Vastaus #28 : 08.06.22 - klo:07:18 »
Luulen, ettei saatana saa ihmisiä vietellyksi niin paljon kadotukseen millään muulla kuin sillä luulolla, että taivaaseen ollaan menossa. Tämä on sillä ovela pyydys ja tällä se saa houkutelluksi paljon ihmisiä mukaansa. Se luulottelee ihmiselle, että ollaan menossa taivaaseen, kyllä autuaaksi tullaan, ei tässä mitään hätää ole. Kun ihminen tämän uskoo, ovat luonnollisesti hänen asiansa aina onnistuneet hyvin hänen omasta mielestänsä, parannuksentekonsa aina menestynyt eikä hänellä ole mitään puutosta koskaan tunnettavanaan. Hänen ei ole koskaan tarvinnut tekojansa katua, ei koskaan tuntea väärällä tiellä olevansa, vaan hän on aina saanut olla varma siitä, että tie on oikea eikä väärä. Ja tässä luulossa hän raukka jatkaa sitten matkaansa, kunnekka pääsee onnettomuutensa perille asti.

Vilhelmi Malmivaara

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 20061
Vs: Aamuhartaus 21
« Vastaus #29 : 09.06.22 - klo:07:37 »
Mutta jos joku matkamies joutuu epäilemään olevansakin väärällä tiellä, joka ei viekään perille, niin tämä vaikuttaa sen, että hänen täytyy ruveta kyselemään ja ottamaan selvää, mihin päin hän on matkalla. Silloin tulee hänelle mahdolliseksi palata oikealle tielle. Aivan samoin on hengellisessäkin elämässä. Jos ihminen on varma siitä, että hän pääsee taivaaseen, kun tekee näin, uskoo näin, toivoo näin, niin hän ei ymmärrä ruveta edes kyselemään, minne on matkalla. On aivan luonnollista hänen omasta mielestänsä, että kyllä hän taivaaseen pääsee. Mutta entäpä, jos se tie onkin väärä? Jospa tekosi ja työsi ovatkin vääriä? Entäpä, jos ne ovatkin sellaisia, että ne kuoleman hetkellä kaatuvat päällesi kaikki? Niin käy sille, jonka tie on väärä, ja se päättyy helvettiin.

Vilhelmi Malmivaara