Kävin kirkossa 26

[Viisveisaaja]

Kasvaakohan mulle Enkelin siivet selkään, kun niin ahkerasti tänään ollut sanankuulossa.

Ensin aamulla siis messussa ja nyt iltapäivällä kävin Oneway tilaisuudessa.
Täytyy myöntää että värikästä oli porukka ja jos heillä ei olisi kristillistä vakaumusta, niin olisivat kyllä vaarallista porukkaa ja kiertäisin kaukaa.
Nyt siellä ihmiset mitä mukavimpia ja kaikkien kanssa syvä hengellinen yhteys.

Kaveri siellä kertoi että hän oli ensin Niuvanniemen vankisairaalassa ja siellä kuullut kerrottavan Jeesuksesta, sitten Saramäen vankilassa tehnyt ratkaisun ja kääntynyt kristityksi.
Toinen kertoi edelliskerralla kuinka myös vankilassa tullut ns, uskoon ja sitten porukkaa kun alkoholismista ja huumeista päässyt irti uskonsa avulla.

Mustalaisia aika usea ja heistä yleensä ei kuule kuin huonoja uutisia, niin ihanasti ns, uskossa ja pyysivät esirukouksia olivat mukana ja joskus vetävät niitä tilaisuuksia.

Kyllähän sitä mietti että näin vaarallisten ihmisten keskellä kuin tässä seurakunnassa harva tavallinen duunari uskoltaisi hengailla.
On se vaan Jumalan ihme kun tälläinen porukka noin hurjista taustoista kokoontuu ylistämään ja kiittämään Jeesusta.

Sinänsä yhtä pahoja ja pahempia sitä voidaan olla, vaikka ei oltaisikaan sorruttu huumeisiin tai jouduttu vankiloihin.

[Viisveisaaja]

Jokainen kun on ollut kirkossa työssä, niin siellä ollaan paljon polvillaan ja rukoillaan.

Ihminen kun tulee kirkkoon, niin ajattelee, et nyt taas tää pakkopulla kun kuuluu kulttuuriin ja kärsitään nyt, menis nopeesti, et pääsisi reaalimaailmaan.
Tosiasia on että kaikki reaalimaailmassa menee paremmin, kun käy kirkossa.

Kirkon messut ja kaikki toiminta on paljon sellaisten tekemää, kun on polvillaan rukouksessa ennen touhun alkua.

On tietysti kaikenlaista ja se kaikenlainen kuten rovasti Kananen pääsee esille, mutta körttiseuroista en ole kuullut kenenkään kuullut mediassa puhuvan, vaikka joka viikko niitä on, kuten merimieskirkon tapahtumia joissa kaukana kotoaan autetaan ja muutenkin ollaan läsnä ja ties mitä toimintaa.

On se kumma, vähän kuin rikosuutiset yleensä, jos joku tekee rikoksen, niin kova meteli, mutta koskaan ei Pekasta kun tekee raskasta työtä tehdä juttua tai sairaanhoitajasta, kun pesee paskat ja syöttää agressiivista potilasta kun lyönyt useamman kerran tai muita.

Harmittaa kirkon puolesta, mutta ei kirkko Kanaseen tai Räsäsen eroon kaadu.

[Riitta-mummi]

Kirkossa on parasta yhteinen rukous.  On ylentävää kun täysi kirkollinen sanoo yhdessä IsäMeidän-rukouksen.

Myös muut rukoukset, ja synnintunnustus ovat sitä parasta ja alkuperäisintä kristuksenkirkkoa.

Olen kokenut myös yhteisiä rukoushetkiä alttarikaiteella. Siinä on todella jotakin ihmistä suurempaa läsnä.

Polvillaan tai ilman, alttari on siunauksien paikka.

[Riitta-mummi]

Koin suurta ja lämmintä yhteisöllisyyttä katsoessani Marttojen Juhlamessua Tampereen Tuomiokirkosta.

Martat 125 vuotta juhlajumalanpalvelus ja kansanlaulumessu Tampereen tuomiokirkossa. Musiikista vastaa gospelkuoro Ilo ja soitinyhtye Eveliina Ylikosken johdolla. Liturgi Leea Lehtonen, saarna Marianne Heikkilä.

https://areena.yle.fi/1-67089871

En kauan vierastanut kansanlaulujen tahtiin lauletuista veisuista, enkä mistään muusta ulkonaisesta. Päinvastoin, kirkko oli kaunistettu kukin ja martoin. Sinivalko kirjava joukko penkeissä punaisin huulin ja huivein osoitti että martat elävät ajassa.
Samoin Marianne Heikkilän saarna oli napakkaa puhetta aikamme ihmisille ongelmista joita ei pidä kieltää, Saarnassaa tulivat kriisit, syrjätymiset ja kiusaamiset esiin niin että jokaisen tehtäväksi jää se mihin voimat ja kyvyt riittävät.

Kirkko on oma lempikirkkoni. Lars Sonck ja Hugo Simberg ynnä Magnus Enckell ovat  luoneet taideteoksen joka ei vanhene. Se puhuu omaa saarnaansa aina.

 

Samaa henkeä tämä on kuin Herättäjäjuhlat, aitoa Jumalan tahdon tekoa.