Iltahartaus 11

[Riitta-mummi]

SV  7    On yksinkertaisuus

https://www.youtube.com/watch?v=9POOt12EDTY

1. On yksinkertaisuus
sanoa helppo suulla,
vaan työläs yksinkertaiseksi tulla on.
Aadamin uhmakkuus
ei tahdo siitä kuulla,
vaan itse kamppailee ja vaatii huomion.
Niin kaikkinainen
viisaus mainen
himmenee luona taivaallisten lahjojen.
Kurkottaa luottamus
luoksesi, Rakkaus.
Hartaasti lapsenkaltaisuutta ikävöin.
En enää tahdo vakuutella omin töin.

2. On ollut toivoni
ylettää Jumalaani.
Nyt vaatimattomaksi tulla tahtoisin.
Opeta, Herrani,
katsomaan auttajaani.
Kasvamaan auta armoon yhä syvemmin.
Viivynkin tässä
nyt kerjäämässä.
Kahleista synnin vapauteen ikävöin
näkemään paremmin
sydämen pohjaankin,
kun siellä hoidat yksinkertaisuudessa,
sieluni kiittää, veisaa hiljaisuudessa.

3. Pois oma hurskaus
karkota sydämestä.
Tee minut luuloistani aivan tyhjäksi.
Ankarin kiusaus
ei armahdusta estä.
Näin tahdon tulla pienemmäksi, köyhäksi.
Jos sydän häilyy,
kuitenkin säilyy
salattu toivo sinussa, Lunastaja.
Jos eksyn, poikkean,
muistuta uudestaan:
en muuta voi kuin lapsen lailla uskoa
ja yksinkertaisuutta yhä rukoilla.

Lars T. Nyberg 1743, suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1893, J. Haavio 1971, L.-M. Renko 2015

[Riitta-mummi]

389 Jumalan haltuun anna

https://www.youtube.com/watch?v=DVCqD4_auas

1.
Jumalan haltuun anna
nyt tiesi, tarpeesi
ja Herran huomaan kanna
surusi, murheesi.
Hän, joka sinut loi,
sinulle hengen soi,
tarpeesi kaikki tietää.
Hän auttaa tahtoo, voi.

2.
Niin heitä haltuun Herran
ristisi, vaivasi,
ne armossansa kerran
hän kääntää parhaaksi.
Ennen kuin luuletkaan
hän ehtii auttamaan,
ja ristit, tuskat, vaivat
hän poistaa aikanaan.

3.
Lujasti mieleen paina
ja älä unohda:
on lapsillensa aina
laupias Jumala.
Hän uskovaisiaan
ei hylkää milloinkaan,
vaan huolen heistä kantaa,
on heidän suojanaan.

4.
Siis Herran tietä kulje
vakaana uskossa
ja sydämesi sulje
maailman himoilta.
Ja armahtajaasi
vain luota alati.
Jos mikä täällä kohtaa,
hän kulkee kanssasi.

5.
Jos joudut epäilyksiin,
kun murheet saartavat,
niin Herran kädet yksin
sinua kantavat.
Kaikissa vaiheissa
on Herra turvana.
Hänelle kiitos olkoon
armonsa avusta!



Andreas Oilenius 1734. Uud. Carl Gustaf von Essen 1867, Elias Lönnrot 1869. Virsikirjaan 1886. Uud. komitea 1984. | Sävelmä: Hollannissa 1539 / Ruotsissa 1697.

[Riitta-mummi]

32 LUKU.
Vanhurskauden valtakunta. Varoitus Jerusalemin suruttomille naisille. Hengen vuodatus ja sen siunaus.


Katso, kuningas on hallitseva vanhurskaudessa,
ja valtiaat vallitsevat oikeuden mukaan.


Silloin on jokainen heistä
oleva turvana tuulelta ja suojana rankkasateelta,
oleva kuin vesipurot kuivassa maassa,
kuin korkean kallion varjo nääntyvässä maassa.

Silloin eivät näkevien silmät ole soaistut,
ja kuulevien korvat kuulevat tarkkaan.
Ajattelemattomien sydän käsittää taidon,
ja änkyttäväin kieli puhuu sujuvasti ja selkeästi.
Ei houkkaa enää kutsuta jaloksi,
eikä petollista enää sanota yleväksi.
Sillä houkka puhuu houkan lailla,
ja hänen sydämensä hankkii turmiota,
ja niin hän harjoittaa riettautta
ja puhuu eksyttäväisesti Herrasta,
jättää tyhjäksi nälkäisen sielun
ja janoavaisen juomaa vaille.
Ja pahat ovat petollisen aseet,
hän miettii ilkitöitä,
tuhotakseen kurjat valheen sanoilla,
vaikka köyhä kuinka oikeata asiaa puhuisi.
Mutta jalo jaloja miettii
ja jaloudessa lujana pysyy.
Nouskaa, te suruttomat naiset,
kuulkaa minun ääntäni;
te huolettomat tyttäret,
tarkatkaa minun sanojani.
Vielä vuosi, ja päiviä päälle,
niin vapisette, te huolettomat;
sillä silloin on viininkorjuusta tullut loppu,
hedelmänkorjuuta ei tule.
Kauhistukaa, te suruttomat,
vaviskaa, te huolettomat,
riisuutukaa, paljastukaa,
vyöttäkää säkki lanteillenne.
Silloin valitetaan ja lyödään rintoihin
ihanien peltojen tähden
ja hedelmällisten viiniköynnösten tähden,
minun kansani maan tähden,
joka kasvaa orjantappuraa ja ohdaketta,
remuavan kaupungin kaikkien iloisten talojen tähden.

Sillä palatsi on hyljätty,
kaupungin kohina lakannut,
Oofel ja vartiotorni
ovat jääneet luoliksi iankaikkisesti,
villiaasien iloksi ja laumojen laitumeksi.

Näin on hamaan siihen asti,
kunnes meidän päällemme
vuodatetaan Henki korkeudesta.
Silloin erämaa muuttuu puutarhaksi,
ja puutarha on metsän veroinen.
Ja erämaassa asuu oikeus,
ja puutarhassa majailee vanhurskaus.
Silloin vanhurskauden hedelmä on rauha,
vanhurskauden vaikutus lepo
ja turvallisuus iankaikkisesti.

Ja minun kansani asuu rauhan majoissa,
turvallisissa asunnoissa, huolettomissa lepopaikoissa.
Mutta raesade tulee, metsä kaatuu,
ja kaupunki alennetaan alhaiseksi.
Onnelliset te,
jotka kylvätte kaikkien vetten vierille
ja laskette härän ja aasin jalat valtoimina kulkemaan!


Virsi 592  Mua läsnäolostasi
1.
Mua läsnäolostasi,
oi Jeesus, vakuuta,
niin tietä kulkeissani
kuin kodin rauhassa.
Työssä ja levossa
sä tule turvakseni.
Puhdista sydämeni,
se rauhaas johdata.

2.
Sun päiväs saapumista
sinulta rukoilen
ja aikaa onnellista,
sä toivo kansojen.
Lähemmäs toisiaan
pois veljesvihan alta
tuo kansat kaikkialta.
Suo rauha maailmaan.


Jaakko Haavio 1962. Virsikirjan lisävihkoon 1963. | Sävelmä: Toisinto Pieksämäeltä.

[Riitta-mummi]

SV 145  Kiitos ja kunnia


1. Kiitos ja kunnia
sinulle, Auttaja.
Ristisi valo hohtaa,
pois eksyksistä johtaa.
Sovintoveren ääni
tuo rauhan elämääni.

2. Luo ristin riennän niin
kuin turvakaupunkiin.
Suojaasi heikon peität,
vainoojan ulos heität.
Näin vihollisen vimman
hillitset ankarimman.

3. Armosi virvoittaa
sydäntä kaipaavaa.
Ken jalkoihisi vaipuu,
sen tyyntyy tuska, kaipuu.
Sairaiden hoidat haavat,
nälkäiset leivän saavat.

4. Näin suuren autuuden
saa köyhä syntinen.
Suo minun maata tässä
armoa kerjäämässä
ja kerran taivaassasi
veisata kiitostasi.

Catharina Christiernin 1745, suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1893, J. Haavio 1971, T. Issakainen 2011

[Riitta-mummi]

SV 103   Maa, katso, Herran käsi jo

https://www.youtube.com/watch?v=SidKNWFNXOA

1. Maa, katso, Herran käsi jo
ojentuu suojaksesi.
Ja huomaa, armon aurinko
valaisee synkkyytesi.
Se valo vanhurskauden
ja armoistuin ikuinen
tuo lohdutusta, rauhaa.

2. Kun Jeesus tänne alensi
itsensä tuskaan, vaivaan,
Isänsä hänet korotti
hallitsijaksi taivaan.
Ja hänen seurakuntansa
Kristuksen morsiamena
veisailee kiitosvirttä.

3. Maa, taivas vaikka kumartaa
edessä ystävämme,
hän virvoittaa ja lohduttaa
murheista sydäntämme.
Hän meitä siunaa, varjelee
ja voimallansa hallitsee
maailmaa kaikkinensa.

4. Riemussa taivaallisessa
myös muista murheitamme
ja sieltä korkeudesta
viitoita polkujamme.
Sinusta voima säteilee.
Myös meidät väkeviksi tee,
valaise varjot tiemme.

5. Rukoile meitä muistaen
ja puhu puolestamme,
kastellen, maata muokaten
vahvista juuriamme.
Näin meitä armoon istuta,
vainioillasi varttua
päivästä päivään anna.

6. Paimenna, kaikkivaltias,
ja kutsu lampaitasi.
Huolehdi meistä, laupias,
ja ohjaa sauvallasi.
Hengellä laumaa johdata,
eksyneet yhteen kokoa,
pieninkin turvaan kanna.

7. Ylistys, kiitos, kunnia
soi taivaaseen maan päältä.
Se kuule, Herra korkea,
ja vastaan ota täältä.
Äänellä paremmalla me
soisimme ylistävämme
sinua ikuisesti.

Johan Kahl 1745, suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1893, J. Haavio 1971, M. Nuorva 2015

[Riitta-mummi]

Hartaudet: Radiohartaus lauantaina 14.11. pastori Kimmo Saares

Julkaistu: la 14.11.2015  Kuunneltavissa toistaiseksi4790 kuuntelukertaa

https://areena.yle.fi/audio/1-3150166

"Pelko on se maaperä, josta kasvaa epäluulo ja viha. Terroristit ovat onnistuneet sillä hetkellä kun ihmisten välille tulee aineellisia tai aineettomia muureja, pitämään ne joista käytämme sanaa 'me' erossa ihmisistä joista puhumme sanalla 'ne'. Jos minä näen erilaisessa lähimmäisessä automaattisesti toisen, vihollisen, niin terroristit ovat voittaneet."

Pastori Kimmo Saares, Helsinki

Virsi 600, Hyvyyden voiman ihmeelliseen suojaan
Tapiolan kuoro, joht. Kari Ala-Pöllänen
Urkusäestys: Kaisa-Leena Harjunmaa

[Riitta-mummi]

VK (ja Sv)   560 Maat, metsät hiljenneinä

https://www.youtube.com/watch?v=yJMGPao0uDw

1.
Maat, metsät hiljenneinä
ja meret tyyntyneinä
kiittävät Jumalaa.
On laannut voima tuulten.
Vaikene, puhe huulten,
vain sydän puhua nyt saa.

2.
Sinua, Jumalani,
nyt kiitän iloissani,
kun tunnen voimasi.
On kaikki hallussasi,
soi taivas kiitostasi
ja koko luomakuntasi.

3.
Nyt ihmettelen tässä,
näin, Herra, elämässä
lastasi talutat:
suot armolahjojasi
ja hoidat sanallasi
ja joka päivä armahdat.

4.
Aamusta aamuun herään
ja ilta illan perään
käyn rauhaas nukkumaan.
Voin päivän päivään liittää,
ja hyvyyttäsi riittää,
et, Herra, väsy auttamaan.

5.
Vaan tunnen murheissani:
taas, Herra, matkallani
pois kuljin tieltäsi.
On turva lapsellasi
vain laupeudessasi.
Näin sulje minut helmaasi.


Johan Kahl 1745. Suom. Elias Lagus 1790. Uud. Wilhelmi Malmivaara 1893, Jaakko Haavio 1962. Virsikirjan lisävihkoon 1963. | Sävelmä: Saksassa 1495.

[Riitta-mummi]

Vvk   368    http://koraali.fi/mp3/N368.mp3


1.Aurinko nyt on laskenut, Ja päivä
meiltä kulunut, Yö synkiä siaan kul-
keepi, Valkeuden ulos sulkeepi.

2.  O Isä! sinull' kiitoksen Annan Poikas kautt'
Kristuksen, Ettäs mun olet suojellut, Ja vaaroist' kai-
kist' varjellut.

3.  Sinä minun olet säästänyt Kuolemast' ja myös
päästänyt Perkeleen pahoist' petoksist', Tuskist', kivuist',
kiusauksist'.

4.  Sinun, Isä taivaallinen, Kiitos olkoon ijankaik-
kinen. Mitäs tiedät minun rikkoneen, Ann' anteeks', ole
armollinen.

5.  Ei löyd' yhtään koko maan pääll', Kuin syn-
nist' ompi vapa tääll', Syntini minä tunnustan, Si-
nun armoas julistan.

6.  Syntini minä tunnustan, Tiedät minun niitä
katuvan: Kuul' armollisest' huokauksen', Ann' anteeks'
kaikki rikoksen'!

7.  Tykönän' pysy tänä yön', Enkelis minun kätkeköön!
Ett'en joutuisi yhteenkään Syntiin, vahinkoon, häpiään.

8.  Ann' mun rauhass' levätä, Ja sitte iloll' he-
rätä; Niin kiitän sinua iloisest', Isä Jumal' ijankaik-
kisest', Amen.

Kaspar Stolshagen, (saks.) s. 1550 † 1594.

[Riitta-mummi]

Ihmettele elämääsi H-P Björkmanin kanssa! Saatat samalla oppia kiitollisuutta, myötätuntoa ja hiljentymistä. Hiljaisessa rukouksessa tulet tietoiseksi siitä, mikä on elämäsi keskus. Tässä audiosarjassa näyttelijä Hannu-Pekka Björkman lukee Lauri Maaralan kirjaa Huokaa rukous, joka pukee vuosisatojen takaa nousevia, klassisia kristinuskon opetuksia sanoiksi, joita tämän ajan ihmisen on helppo ymmärtää. Teksti Lauri Maarala, äänitys Mari Aarnio. Alkuperäisteos: Huokaa rukous, Kirjapaja 2015. Voit katsoa jaksot videoina täältä.

   Huokaa rukous: Kehtaako Jumalalta pyytää mitään?

https://www.kirkkojakaupunki.fi/huokaarukous#cc405c7c

[Riitta-mummi]

SV 90  Onnea ei suurempaa


1. Onnea ei suurempaa,
Jeesus, hyvä Paimenemme,
laumaansa kun johdattaa
vartijana sielujemme.
Meitä kutsuu omaksensa,
suojaan, hoitoon rakkautensa.

2. Johda erämaasta pois,
kuiva on sen laidun meille.
Siioniin kun päästä vois,
maille kukkaan puhjenneille.
Haavojesi olla anna
toivomme ja taivaan manna.

3. Ristin varjoon näytä tie,
ettei helle polttaa saisi.
Peittele ja suojaan vie,
ettei halla kohmettaisi.
Meidät, janoavat, juota
lähteestäsi, ristin luota.

4. Uupuneita lampaita
kanna, Paimen, voimallasi.
Lähellesi kokoa
pienimmätkin karitsasi.
Vihdoin saata suojaisille
taivaan ikilaitumille.

Johan Kahl 1745, suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1893, J. Haavio 1971, M. Nuorva 2014

[Riitta-mummi]

SV 5   Sun armoasi anomaan

https://www.youtube.com/watch?v=KDYzYt21ZGY&list=RDKDYzYt21ZGY&start_radio=1


1. Sun armoasi anomaan
ja näkemättä uskomaan
opeta, Herra väkevin,
näin pyydän mielin hätäisin.

2. Suo rohkeutta, että saan
päällesi heittää kokonaan
puutteeni, suuret syntini
ja sinuun panna toivoni.

3. En kyllin ole köyhtynyt.
Rakkaampi olisitkin nyt,
jos armossasi kasvaisin,
runsaampaa rauhaa nauttisin.

4. Näin köyhänä ja kurjana
ja sokeana, rampana
luoksesi auta tulemaan,
niin että vapahduksen saan.

5. Suo, että aina valvoisin,
lupauksiisi luottaisin.
Veresi synnit pyyhkisi
ja rauhan toisi sieluuni.

6. Nyt heitän kaikki vikani
päällesi, Vapahtajani.
Kun kärsit, kuolit tähteni,
rauhoita omatuntoni.

7. Kun oma pohja vajoaa,
niin armo yhä kannattaa.
Sen päällä, niin kuin kallion,
minulla turvapaikka on.

Johan Holmberg 1743, suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1893, J. Haavio 1971, H. Lipiäinen 2013

[Riitta-mummi]

VK 461   Kiitä Herraa, yö ja päivä

https://www.youtube.com/watch?v=XuJw8mh0z9I

1.
Kiitä Herraa, yö ja päivä,
pimeys ja valokin!
Aurinko ja kuu, myös kiitä,
hän on tehnyt teidätkin.
Taivaan tähdet, hiljaisella
matkallanne kiittäkää.
Lähde, virta, meren laine,
ylistykseen yhtykää.

2.
Maailman te vuoret, laaksot,
Herraa kunnioittakaa!
Aamun kirkkaat kastehelmet,
Luojaa saatte heijastaa.
Kiitä Herraa, pienin kukka
laakson laajan liepeellä.
Metsän puut, te huminoikaa
Herran suurta nimeä.

3.
Kiitä Herraa, sadepilvi,
salama ja ukkonen!
Kiittäkää, te kidetähdet
tuiman talvipakkasen.
Kiitä, lumi, raekuuro,
kiitä, myrsky mahtava,
kiitä, leuto lännen tuuli,
illan rusko hehkuva.

4.
Kiittäkää, te Luojan linnut,
erämaiden eläimet,
retkillänne, loukoissanne,
kesyt, villit, nälkäiset!
Merten, virtain kalaparvet,
valasparvet, laulakaa,
kaikki luodut laadullanne
Herraa kunnioittakaa.

5.
Kiittäkää jo Korkeintanne,
kansat, kansain ruhtinaat,
lapsukaiset, vanhat, nuoret,
pienet, heikot, voimakkaat!
Halleluja, kiitoksenne
nouskoon maasta taivaaseen,
yhtyköön se enkeleitten
taivaalliseen kiitokseen.

6.
Sieluni, nyt kiitä Herraa,
lunastajaa, luojaasi!
Lapsekseen hän sinut osti,
orjuudesta vapaaksi.
Hän on aina auttajasi,
armossaan vie autuuteen.
Kiitä riemuiten siis Herraa
nyt ja aikaan iäiseen!


Lina Sandell psalmin 148 ja apokryfisen Kolmen miehen kiitoslaulun pohjalta 1879. Suom. 1886, 1892. Virsikirjaan 1938. Uud. ja säk. 4 suom. Anna-Maija Raittila 1984. Virsikirjaan 1986. | Sävelmä: Felix Mendelssohn 1843.

[Riitta-mummi]

Aamuhartaus, toiminnanjohtaja Rolf Steffansson: Jumala kääntää maailman ylösalaisin


https://areena.yle.fi/audio/1-51015372

Suomen lähetysseuran toiminnanjohtaja Rolf Steffansson kertoo kuinka Jumalan syntymä, kuolema ja ylösnousemus kääntää kaikki koko maailman ylösalaisin.
Hartauden päättää virsi 949:1, joka alkaa sanoin "Kirkko olkoon niin kuin puu", säv. ja san. Pablo Sosa, sov. Pablo Sosa, Pekka Nyman, suom. Anna-Mari Kaskinen, es. Markus Bäckman, laulu, lauluyhtye Viisveisaa, Maria Kalaniemi, harmonikka, Hannu Rantanen, basso, Timo Alakotila, piano, Pekka Nyman, lyömäsoittimet.

[Riitta-mummi]

SV 53   Monta ihmistä armias Henki


1. Monta ihmistä armias Henki
saa synnistä herättää.
Moni uupuen vaipuu jo tielle,
ja vaellus kesken jää.
Sillä paljonpa on houkutusta,
vaaraa, valhetta, myös kiusausta,
sen tähden nyt valvokaa.

2. Oma tahtomme on pettäväinen,
ja kuoleman ruhtinas,
joka saartaa ja voimalla iskee,
lie liiankin voimakas.
Viekö sielumme pois saaliinansa?
Ole valppaana kirkko, sen kansa.
Nyt nouse jo valvomaan.

3. Joku jos onkin uskoa vailla,
ei voita hän maailmaa,
heti syntiinsä suostuu ja sortuu,
sen polkuja noudattaa.
Hänen tahtonsa veltoksi muuttuu,
avoimuuttakin katseesta puuttuu.
Syy siinä on valvoa.

4. Salomo, jalo, tunnettu viisas
ja kuuluisa kuningas
koki hänkin sen kiusauksissa:
on mammona juonikas.
Omatunto kun hiljaa vain paatuu,
silloin ylväinkin sankari kaatuu,
ei jaksa hän valvoa.

5. Toki Israel, valittu kansa
sai tietoonsa käskyt lain,
mutta vieraiden kansojen lailla
se syntiä teki vain.
Ja se omasta voimasta juopui
sekä Jumalan tahdosta luopui,
ei pystynyt valvomaan.

6. Herätä minut, laupias Herra,
niin vääryyden välttäisin.
Sitten lähtisin kaidalle tielle,
sen loppuun myös kulkisin.
Minun matkaani toivoa anna
sekä vaikeissa paikoissa kanna,
niin jaksan taas valvoa.

Arkkivirsi 1839, uud. W. Malmivaara 1891, J. Haavio 1971, J. Löytty 2013

[Riitta-mummi]

SV 203   Nyt kuunnelkaamme, mitä Jeesus sanoo


1. Nyt kuunnelkaamme, mitä Jeesus sanoo,
kun juotavaa hän ristinpuulla anoo.
Hän meitä janoaa ja sieluamme.
Hän kantaa huolta pelastuksestamme.

2. Hän pyytää syntisille armahdusta
ja langenneille uutta uskallusta.
Kun haparoimme yöllä pimeässä,
hän kutsuu luokseen, valoon elämässä.

3. Siis katsokaamme, kärsii Vapahtaja.
Näin joutuu tuskaan ainut pelastaja.
Hän kaipaa meitä niin kuin äiti lastaan
ja eksyneitä tielle juoksee vastaan.

4. Jos kylmät niin kuin jää me olisimme,
kuin kuolleet oksat tuuleen karkaisimme,
hän silti etsii rakastaen meitä,
lämmittää, sulattaa, ei hukkaan heitä.

5. Näin kumarrumme hänen edessänsä,
syntisen rangaistus on käsissänsä.
Vaan tuomiota enää pelkää emme.
Puolesta köyhän puhuu Jeesuksemme.

6. Hän tuntee sydämemme kavaluuden
ja syntiemme kuorman painavuuden,
vaan merten syvyyteen hän synnit heittää
ja riisumansa armollansa peittää.

7. On ristin luona turvapaikka meillä,
sen juurta kostutamme kyyneleillä.
Ristillä riippuu parhain ystävämme,
hän autuutemme on ja elämämme.

Lars T. Nyberg 1745, suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1891, J. Haavio 1971, L.-M. Renko 2011