Tuo Veljen mainitsema epäonnistumisen tunne, ja mulla lisäksi ulkopuolisuuden tunne on
erittäin tuttua. Ja mulla kun epäonnistun vaikka taloyhtiöjutuissa, niin on kova paikka.
Ja elämäni mittainen taakka on epäonnistuminen puolisona ja isänä ja suvun jäsenenä.
Jumala meitä kuitenkin kantaa ja auttaa.
Saamme olla tällaisia kuin olemme, ainutkertaisia ja ainutlaatuisia Jumalan luomia persoonia.
Saamme olla täällä fooruumillakin omana itsenämme, saamme jakaa meille tärkeitä asioita.
Osa lukee kiitollisena mielenkiinnolla, osa lukee kateellisena, osalla palaa proput...sou vot...
Kiitetään tästä päivästä, siitä mitä on.
No, minun on tänään aika hyvä kirjoittaa...hyvin usein on tilanne etten kykene enkä osaa.
