No, mikä sitten siinä on varana? Tiedättehän ystävät sen kokemuksestanne: yön pimeässä sellainen syvä, sisällinen huuto Herran puoleen: "Voi, voi, Herra, tähänkö minun täytyy nääntyä?" Siinä ahdistuu tekemään aivan samoin kuin syntinen vaimo, kuin publikaani, kuin ryöväri raukka ja lukemattomat muut.
Tällaisella Herran puoleen katsomisella kruunataan Kristus: sinä alas - Herra ylös, sinä pieneksi - Herra suureksi, sinä syntiseksi - Herra Armahtajaksi. Tämmöinen on Jumalan koulu. Ja vaikka tämä ei nyt ollenkaan vastaa omia tuntemisia eikä ihmisen itsensä tekemää kuvaa kristitystä, niin Herra näkee kuitenkin syntisen siinä tilassa Poikansa kaltaisuudessa. Sellainen juuri hänelle kelpaa, sillä ne uhrit, jotka Jumalalle kelpaavat, ovat murheellinen henki, ahdistettua ja särjettyä sydäntä et sinä, Jumala, hylkää. Siinä on kyllä lihan ja veren paha olla ristinsä tähden, lastensa tähden, sortajiensa tähden, pilkkaajiensa tähden, mutta se on autuas tila sittenkin.
Vilhelmi Malmivaara