Aamuhartaus 19

[Riitta-mummi]

4. Jouluevankeliumi Etelä-Pohjanmaan murteella

Niihin aikoohin keisari Aukustus antoo käskyn, notta koko valtakunta oli pantava verolle. Verollepaneminen tapahtuu ensimmääsen kerran, ja silloon oli Kvirinius käskynhaltija Syyrias. Kaikki meniväkki kirioottautumahan verottajan luettelohon, itte kukin omahan kaupunkihinsa.

Niin Joosefki lähti muiren joukos Kalileasta, Nasareetin kaupungista ja meni sen veroasian tähäre Juureahan, Raavirin kaupunkihin, Peetlehemihin, johonka kaikki toisekki Raavirin jäläkelääset kerääntyy. Se otti föliyhynsä Marian, kihilatun morsiamen, joka oli sinne päin, flikkaraukka. Ja viimmeesillänsä kun oli, niin justihin niiren sielä ollesnansa Maria synnytti poijan, esikoosensa. Se kietaasi lapsen kapaloohin ja pisti sen seimehen, kun majataloosta ei ettimälläkää löytyny tilaa.

Niillä seuruun sattuu olemahan paimenia yöllä taivasalla paimentamas laumaansa. Yhtäkkiä niitten etehen ilimaantuu Herran enkeli, ja Herran kirkkaus ympäröötti ne joka puolelta. Paimenet peliästyy aiva veteliksi asti, Mutta enkeli sanoo: "Äläkää ny turhia peliästykö! Mull'on teille iloonen sanoma, isoo ilo kaikelle kansalle. Tänä päivänä teille on Raavirin kaupungis syntyny Vapahtaja. Se on Kristus, Herra. Täs on teille merkki siitä: te löyrättä lapsen, joka makaa seimes kapaloosnansa." Ja siinä siunaamas oli enkelin ympärillä maharottoman isoo taivahallinen sotaväki, joka näillä sanoolla ylisti Jumalaa: - Jumalan on kunnia korkeuksis, maan päällä rauha ihimisillä, joille se ei mitää muuta taharo ku hyvää.

Ku enkelit oli menny takaasi taivaasehensa, paimenet sanoo miehis: "Ny äkkiä Peetlehemihin! Sielä me näjemmä, mitä täs ny on oikeen tapahtunu ja mitä kummaa se Herra meille äsköön ilimootti."Ne lähti kiiruhumman kaupalla ja löyti Marian ja Joosefin ja lapsen, joka nukkuu seimes. Ku ne oli sen omin silimin nähäny, ne kertoo muilleki, mitä kaikkia niille oli lapsesta tieretty sanua.Ne jokka kuuli paimenten puheet, olivat aivan ihimeesnänsä. Mutta Maria painoo mielehensä kaikki mitä oli tapahtunu ja tutkaali sitä. Paimenet palaali takaasin kiittäen ja ylistäen Jumalaa siitä, mitä ne oli kuullu ja nähäny. Kaikki oli justihin niin ku niille oli sanottuki.

[Pena]

Ne ryysas tukka putkella sinne ja hittas Marian, Josiksen ja sen skidin ku bunkkas hegojen skruudimestas.

Jouluevankeliumi Stadin slangilla, kääntänyt Juhani Mäkelä

[Viisveisaaja]

Aamuhartaudet menee ouduimmiksi ja oudommiksi.

Kiitos kuitenkin tulipahan kielillä joita ymmärsin.
Rauhaisaa joulua.

[Pena]

Näin on laita hengellisessäkin elämässä. Siinäkin on syöntiaikansa ja lepoaikansa. Herätyksen ensi aikoina maistuu sana makealta ja mieli on elävä ja herkkä. Mutta sikäli kuin ikää karttuu ja pääsee iltapuolelle päivää, tulee myöskin toimeen jo vähän vähemmälläkin ja elää jo pienemmästäkin ravinnosta. Mieli on enemmän vaivaantunut ja työstä väsynyt kuin lähtiessä ja niin riittävät jo pienemmät määrät kuin ensi hetkinä elämäntien alussa. Silloin käy aivan samoin kuin vanhemmalla puolella ikää luonnollisessa elämässä. Ei tarvitse silloin yhtä usein ja paljon ravintoa kuin tarvitsi nuoremmalla iällä, vaan tulee toimeen jo paljon harvemmin annettavalla ravinnolla. Ja samalla kuin ruokailuaikoja harvennetaan, pienennetään myös ruoka-annoksiakin. Ruoka-ajat ovat vanhemmalla puolella ikää paljon säännöllisemmät kuin lapsella, jonka pitää saada syödä usein, koska sen elimistö vaatii sitä kasvaakseen. Vanhana ei enää tarvitse paljoa ravintoa, kun on käsillä jo se aika, jolloin Herran sirppi leikkaa pian pois täältä.

Vilhelmi Malmivaara

[Pena]

Ei siis se, että sana ei tahdo maistua, ole vielä mikään kuoleman merkki. Jos kerran Jumalan sanaa vielä vähänkin tarvitsee eikä ole sille vielä kokonansa selkäänsä kääntänyt ja vieraaksi käynyt, niin on sisällistä elämää vielä olemassa. Mutta jos sana rupeaa kokonansa kyllästyttämään ja tympäisemään, niin ettei tahdo enää ollekaan sitä kuunnella ja viljellä, eikä ole enää vetoa ystäviin, vaan nekin käyvät vieraiksi, jos ei tee enää mieli saada seuroja kotiinsa, eikä tarvitse enää rientää muiden ystävien luo kuormaansa purkamaan ja kehoittamaan toinen toisiansa, jos lapset alkavat saada yhä enemmän ja enemmän vapautta maailman teille, niin se on vaarallista. Voi, voi toki! Penseyden tauti on vaarallista tautia, sillä siitä tulee pian kuolema. Jos olemme sille kohdalle joutuneet, niin uudestansa nyt taas taipaleelle tänä iltana!

Vilhelmi Malmivaara

[Pena]

Ette usko, kuinka ihmeellisen kaunista oli tuo veisuunne ja kuinka voimallinen henki siinä oli. Niin näkyy olevan, että vaikka sananharjoituksesta ei mitään muuta osaa olisi saatu, on kuitenkin tuon veisuun kuulemisesta syytä kiittää Herraa ihmeellisestä armosta, jota Hän on meille suonut.

Vilhelmi Malmivaara

[Pena]

Arvatkaa, mikä tekee tuon veisuun niin kauniiksi. Sen tekee kauniiksi se, että siinä näkyy yksimielisyyden kuva. Minulle kirkastui kuunnellessani tuota virttä aivan uudestaan sävelten merkitys veisuussa kristitylle. Jumala on antanut säveleet sitä varten, että niiden avulla päästäisiin yhteen ääneen, yhdessä Herraa puhuttelemaan, elämään niin kuin apostoli sanoo: Että te kaikissa olisitte yksimielisiä. Sentähden Jumala kutsuu ihmisiä yhteen sävelten avulla. Siinä veisaillessa saa olla joukossa kimeää ja karkeaa, hyvää ja huonoa, miesten ja naisten ääntä. Kun kaikki vain veisaavat puhtaasti yhteen ääneen, niin ei yhtään haittaa, vaikka siinä olisi minkälaisia ääniä, sillä ne kaikki sulavat yhteen, menevät samaan suuntaan. Vaikka ne kiittävät Herraa erilaisin äänin, on niiden yhteinen veisuu sittenkin niin äärettömän kaunista. Siinä menee parempi ääni ikäänkuin edellä ja muut seuraavat jäljessä. Näin saa siinä nauttia sävelten voimasta, saa sävelten siivillä kohota kohti armoistuinta. Kaikki vaipuvat siinä sävelten avulla yhdessä Herran eteen.

Vilhelmi Malmivaara

[Riitta-mummi]

Kyllä . Tämän koen seuroissa kun ilman säestystä veisataan. Virren sanoja sisään hengittäen, omaa huonoutta ulos päästäen.

Yksiääninen veisuu on yhdessä elämistä, hengittämistä Sanaa sieluihimme.

Veisuu ruokkii nälkäistä, eikä omia vajavaisia sanoja tarvita. Tässä olemme kaikki yhtä !

[Pena]

Niin, se on mennyt nyt tämä päivä taas. Matka minulla ja teillä on taas yhtä päivää lyhempi. On päästy tämänkin päivän yli eikä tarvitse sitä enää uudestaan alkaa. Ja ihmeellisellä tavalla on Jumala taas tämänkin päivän yli meitä auttanut.

Vilhelmi Malmivaara

Tuon voisi kai muuttaa: Niin, se on mennyt nyt tämä vuosi taas.

[Pena]

Kiusauksista harvoin puhutaan, mutta niitä kärsitään paljon. Kristitty ja kiusaus kuuluvat nimittäin yhteen. Herralle antautuminen on suuri loukkaus vihollista vastaan. Siitä hetkestä alkaen, jona tämä tapahtuu, alkaa sota, ja siitä johtuvat kristityn vaivat ja kärsimiset.

Vilhelmi Malmivaara

[Thomas McElwain]

Kiusauksista harvoin puhutaan, mutta niitä kärsitään paljon. Kristitty ja kiusaus kuuluvat nimittäin yhteen. Herralle antautuminen on suuri loukkaus vihollista vastaan. Siitä hetkestä alkaen, jona tämä tapahtuu, alkaa sota, ja siitä johtuvat kristityn vaivat ja kärsimiset.

Vilhelmi Malmivaara

Irvokasta lainata Malmivaaraa, kun sitkeästi olet pysynyt siihen mihin olet kiusauksesta langennut. Malmivaaran virsien kääntäminen mielestäsi ei ole häväisty Körttifoorumilla, ei millään eikä milloinkaan. Jos olisi ollut niin, olisit heti siihen puuttunut ylläpidon nimissä. OLEN LOUKKAANTUNUT JUURI tästä hurkastelevasta asenteesta niiden taholta, jotka seisoivat virnuillen katsomassa, kun minä, täysin syyttömänä ja hiljaisena ja reagoimatta, sain nähdä, että kääntämällä Siionin virsiä tavoitin "rahaa, asemaa, kunniaa, kultajalustetta, ja jumalointia" vaikken ollut antanut vihjettäkään sellaiseen koko sen KUUDEN VUODEN aikana. Sitten vielä kiellät, että ne sanottiin kamaliksi, jota Sivullinen itsekään ei ole kieltänyt, päin vastoin pyysi siitä anteeksi vaikka ei ollutkaan pahoillaan. Voi mihin kiusauksiin ihminen lankeaa eikä tee parannusta millään! Jumala pikemmin armahtakoon, vaikka pelkään, että tuomitsee.

[Pena]

Malmivaaran virsien kääntäminen mielestäsi ei ole häväisty Körttifoorumilla, ei millään eikä milloinkaan.

On selvää, että koet työsi tulleen häväistyksi. Se on surullista. Kokemus on todellinen asia. Minun kokemukseni taas on, että olet sitkeästi hyökännyt sanallisesti koko Körttifoorumia päin, vaikka pystyt nimeämään vain kaksi työtäsi kärkevästi arvostellutta nimimerkkiä. Näin olet itse kohtuuttomast suurennellut asiaa.

[Riitta-mummi]

Thomas ampuu ' hehtaaripyssyllä' ja kohdistaa närkästyksensä sellaisillekin palstoille joille ko asia ei kuulu 'pätkääkään'. Kuten tämä Aamuhartauskin, sekä muita mainitsematta.

Etkö myös hoksannut että nämä kaksi, kohdistivat pahaa oloaan milloin kehenkiin. Ja noihin sanoihin oli syynsä, omat vaikeat kokemukset jotka täytyi päästä purkemaan.

Kunnioitin kansainväisyyttäsi, kielitaitoasi ja ennakkoluulottomuuttasi osallistua foorumille.

Valittaen huomaan, että ylpeys itsestä on puraissut sinuakin.

Viedään kaikki vajavaisuutemme Kristuksenaemo-hoitoon ! Myös minä olen syyllinen.

[vn]

Tuolla edellä Thomas toteaa että Sivullinen on pyytänyt anteeksi, mutta ei ollut pahoillaan.
Miten niin, miten me pystytään sanomaan onko joku pahoillaan vai ei?
Mikä on oikea tapa olla pahoillaan?
Minäkin olen muistaakseni sanonut olevani tilanteesta pahoillani, vaikka en ole sanonut
Siionin virsiä kuvottaviksi, ainakaan omasta mielestäni.

[Riitta-mummi]

Netti, ilman kuva-yhteyttä, ei kerro läheskään kaikesta minkä näkee oheisviestinnästä kun kohdataan face-to-face.

Väärinkäsityksiä syntyy pakosti. Kuva ihmisestä vääristyy. Siihen on uskominen.

Jatketaan ilman haukkumisia. Mielipeen voi tietysti sanoa, kunhan pysytään asiassa.

 Minä olin pitikin matkaa kannustamassa Thomasia kun hän kirkoitti siioninvirsiä englanniksi. Virsiä en ole arvostellut, mutta kirjotuksia aloin ihmetellä.

Olen puhunut Ugh !