Kirjoittaja Aihe: Aamuhartaus 19  (Luettu 18935 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33643
Vs: Aamuhartaus 19
« Vastaus #30 : 20.11.21 - klo:08:49 »
Tämä on körttiläisyyden ydin-ajatuksia. Kiitos Wilhelmi Malmivaaralle tästäkin. :eusa_clap:
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21983
Vs: Aamuhartaus 19
« Vastaus #31 : 21.11.21 - klo:07:38 »
Jos sitten ajattelemme, miten pääsisi elämäntien alkuun, niin on myönnettävä alkuun pääseminen mahdolliseksi joka ainoalla askeleellamme, jos vain tahdomme. Kun esimerkiksi tulee toinen ihminen vastaamme, niin on joka ainoalla meistä sellainen synnynnäinen vika, että näemme siinä toisessa vain ihmisen puutteineen ja vikoineen. Ei siinä tarvitse Jumalan tulla aukaisemaan meidän silmiämme toisen vikoja näkemään, sillä ne on avattu sinne päin jo luonnostansa. No, tästäkin sokeudesta sopii meidän nyt lähteä alkuun parannuksenteossamme, jos vain tahdomme ja panemme sen käyntiin. Kun tulee sellainen halveksittu ihminen meitä vastaan, niin siinä sopii päästää mieleemme ajatus: "Jumala toi tuon eteeni sitä varten, että panisin oman kunniani hänen häpeänsä peitteeksi, että minä raukka rupeaisin harjoittamaan syntien anteeksi antamista hänen kohdallansa ja auttamaan häntä tuolta kuopasta pois." Silloin on parannuksemme jo alulla, kun rupeamme nostamaan ylös sitä, jonka vikoja maailma ja saatana on vain suurentanut ja jonka on mahdoton auttaa itseänsä ja päästä nousemaan surkeasta tilastansa, Silloin me teemme parannusta, kun sellaista autamme.

Vilhelmi Malmivaara

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21983
Vs: Aamuhartaus 19
« Vastaus #32 : 22.11.21 - klo:08:17 »
Kun toisen viat rupeavat näyttämään meille suurilta, näyttää Jumala niitä sitä varten, että huomaisimme: "Minun vikani ovat vielä suuremmat", ja alkaisimme silloin kertoa hänelle: "Rakas ystäväni, sinulla ovat asiat huonosti, mutta minulla paljon huonommasti. Emmekö lähde etsimään Kristusta, joka yksin voi meidät raukat parantaa?" Kun minä niin tekisin, silloin alkaisin kantaa sitä toista Kristuksen eteen Hänen korjattavaksensa. Ja se on parannusentekoa.

Vilhelmi Malmivaara

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21983
Vs: Aamuhartaus 19
« Vastaus #33 : 23.11.21 - klo:07:53 »
Ja tuolla tavalla joka kohdassa! No, sitähän Herrakin vaatii sanassansa. Siellä sanotaan: Rakastakaa toinen toistanne, niinkuin minä olen rakastanut teitä. Tätä tottelee, kuulkaa, sen te tiedätta, ei maailma, vaan Herran kansa. Sentähden on se kansa niin kallis. Sen joukkoon tohtii mennä huono ja halpakin. Mutta voi onnettomia, niitä helvetin postin kuljettajia, jotka Jumalan puolesta muka kiivailevat, vaikkei siinä kumminkaan ole mikään muu kysymyksessä kuin oman aatamillisen luontonsa ylpeys. Ihminen, joka sen käskyjä noudattaa, polkee jalkainsa alle Herran pyhimmät käskyt, vaikka sanookin rakastavansa Jumalaa.

Vilhelmi Malmivaara

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21983
Vs: Aamuhartaus 19
« Vastaus #34 : 24.11.21 - klo:07:52 »
Herrasta osallinen ihminen on tyytymätön tilaansa eikä pääse sitä hyväilemään ja siitä kerskumaan. Hänen parannuksentekonsa ei menesty mielensä mukaan, ei ole elämässä sellaista kuin sen olevan soisi, eikä pääse kasvamaan armossa niinkuin kasvaa tulisi. Jumalalla on niin paljon poispanemista meissä, alentamista ja riisumista, tehdessään meitä mitättömiksi, Kristukselle vedettäviksi syntisiksi. Se on Herran työ sellaista aina jokaisessa ihmisessä, se on riisumista ja pukemista, riisumista aivan alastomaksi kaikesta siitä, mitä meissä on pahennukseksi Hänen työllensä, ja puettamista siihen, minkä Herra itse on kipujen alla synnyttää saanut.

Vilhelmi Malmivaara

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21983
Vs: Aamuhartaus 19
« Vastaus #35 : 25.11.21 - klo:07:31 »
On ihmeellinen asia, että me aina tappelemme Jumalaa vastaan, aivan ensi herätyksemme hetkestä asti viimeiseen askeleeseen saakka. Kun me esimerkiksi katselemme parannuksenasiaa, niin me olemme niin tuiki oikeita siinä ja Jumalan täytyy olla väärässä. Kun ihminen herää, hänelle tulee heti ajatus, että nyt täytyy päästä parannuksentekoon, nyt täytyy tulla elämässä muutos. Jos asia hänestä vain riippuisi, niin kyllä hän parannuksen tekisikin aivan täydellisesti. Mutta kun hän on hetkisen aikaa sitä yritellyt, täytyykin hänen tulla näkemään, ettei tästä mitään tule, vaan tämä on vain kummittelemista kaikki tyynni. Hän luuli tiensä sellaiseksi, ettei siinä ole yhtään ainoaa kompastuskiveä, ei yhtäään semmoista paikkaa, johon vajoaisi, ei yhtään kiusausta, ei mitään sotaa. Ja hänellä on sellainen mieli, että parannuksen tulee olla oikeaa ja hyvää. Hänellä on niin korkea ajatus itsestänsä, etä kun hän niin ja niin tekee, niin sen täytyy kelvata Jumalallekin ja olla Herralle mieluista. Sitä käsitystä minkä hän on itse saanut Jumalan sanasta ei hän epäile vääräksi, vaikka se kaava onkin hänen oma tekemänsä.

Vilhelmi Malmivaara

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21983
Vs: Aamuhartaus 19
« Vastaus #36 : 26.11.21 - klo:08:19 »
Kun Jumala herättää ihmisen synninunesta, niin Hän näyttää, että ihminen on eksynyt ja kuollut raato. Sellaisena rupeaa Hän minua parantamaan ja korjaamaan. Minun ei tarvitse olla yhtään sen korkeammalla, kun Hän rupeaa minua parantamaan. Kunpa me ymmärtäisimme tämän, niin kyllä me antaisimme Jumalalle kaiken kunnian ja ottaisimme itsellemme häpeän ja tekisimme sen niin, että alkaisimme häpeän alla huutaa anteeksiantamusta Kristukselta, kerjäten sitä siihen saakka, kunnes Herra tämän tomumajan yltämme riisuu!

Vilhelmi Malmivaara

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21983
Vs: Aamuhartaus 19
« Vastaus #37 : 27.11.21 - klo:09:04 »
Mutta ihmisrukka on sellainen, että kun Herra hetkeksikään kasvonsa salaa, niin kohta hän nostaa sieltä tomusta päänsä ylös. Hän ei tahdo olla Herran armahdettavana ja viheliäisenä syntisenä, vaan tahtoo päästä aina vain korkeammalle Herran määrää ja kuljetusta. Silloin ei Jumalalla ole muuta keinoa, kuin lähettää kiusauksia ja antaa saatanan pelmuuettavaksi se farisealainen luulo, joka rupeaa aina ja aina päätänsä nostamaan, ja tehdä se niin perinpohjin, ettei jää jäljelle mitään ihmisen omista kaavoista. Monta kertaa täytyy Herran tehdä niin, että painaa armahdettavaksi aivan raatona, siten että ihmisen itsensä ja muiden täytyy uskoa: "Minä olen tapettu raato Jumalan edessä."

Vilhelmi Malmivaara

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21983
Vs: Aamuhartaus 19
« Vastaus #38 : 28.11.21 - klo:08:00 »
Sellainen se on sääntö, että ihmisen pitää olla se, mikä hän on, mitätön ja viheliäinen, ja Kristuksen sellaisen Armahtajan, ihmisen vain ihmisenä ja Kristuksen Kristuksena. Sentähden Jumalan Poikakaan ei hävennyt tulla ihmisten kaltaiseksi, vaan alensi itsensä ja otti orjan muodon päällensä ja tuli kaikessa meidän kaltaiseksemme. Ei Hänkään hävennyt olla sellaisena Jumalan tuomioiden alla; ja ihmisenä Hän meitäkin autuaaksi teki eikä kummituksena. Mutta sentähden Hän meiltä niin harvoin saa kiitosta, kun me emme uskalla olla sitä, mitä todellisuudessa olemme Herran edessä. Meillä on Häneen niin tuiki vähän luottamusta, ettemme luule Hänen jaksavan meihin katsoa eikä kasvojansa meihin kääntävän, jollei meillä ole muuta näytettävänä kelvataksemme Jumalalle kuin oma viheliäisyytemme. Juuri tämä korkea mieli se on, joka Herran kääntää meistä pois, mutta ei meidän mitättömyytemme.

Vilhelmi Malmivaara

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21983
Vs: Aamuhartaus 19
« Vastaus #39 : 29.11.21 - klo:07:06 »
Näin pitää kristityn ihmisen olla täällä aina kuorman kantajana. Mutta kun hän pitkittää tätä harjoitusta, pääsee hän huomaamaan, kuinka äärettömän suuri armo on kätketty siihen kuormaan, joka on hänen kannettavakseen pantu. Ja kullakin on painona oma kuormansa. Yhdellä on yksi kiusa, toisella toinen, mutta joka ainoalla on jotakin painoa jossakin muodossa. Tekin siellä seuratuvan penkillä istuessanne tunnette joka ainoa oman kuormanne painoa ja ajattelette: "Voi, kunpa ei olisi sitä eikä sitä kuormaa minulla kannettavana! Kunpa saisin edes joskuskaan sen ja sen salaisen synnin rakkauden kitketyksi pois itsestäni, sen ja sen salaisen maailman rakkauden, jonka tähden Jumalan tuomiot joka päivä minun sydämessäni käyvät, jota minä en voita enkä saa murretuksi! Kunpa saisin jalkani siitä ja siitä siteestä irroitetuksi, johon olen köytetty, mutta en saa!"

Vilhelmi Malmivaara

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21983
Vs: Aamuhartaus 19
« Vastaus #40 : 30.11.21 - klo:07:43 »
No, mitä tämä on? Se on Jumalan panemaa kuormaa kilvoittelevan ihmisen hartioille. Sitä se on, vaikka se näyttää itselle aivan toiselta. Se on Jumalan panemaa. Ja Hän on pannut sen sitä varten, että sen alla mieli köyhtyisi ja köyhtyisi vielä köyhtymästä päästyäkin, köyhtisi niin, ettei enää ikään pääsisi rikastumaan omasta mielestänsä, ja sitävarten, että tultaisiin jokapäiväisessä kilvoituksessa yhä syvemmin ja syvemmin tuntemaan, minkälaisia raukkoja me oikeastaan olemme Herran edessä. Hän painaa meitä niin pieniksi ja vähäisiksi kuin ei mitään.

Vilhelmi Malmivaara

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21983
Vs: Aamuhartaus 19
« Vastaus #41 : 01.12.21 - klo:07:07 »
Tällaiseen matalaan mieleen sopii sitten niin tuiki hyvin Herra itse. Ei mihinkään Hän niin hyvin mahdu kuin siihen. Te näette joka ikinen päivä itse sen, että mitä korkeammalle mieli nousee, sitä edemmä Herrasta joutuu, ja mitä enemmän tynkiä myöten siivet leikataan pois, sitä pahemmin rääpsähtää korkealta alas, mutta sitä enemmän pääsee Herra kannattamaan käsillään.

Vilhelmi Malmivaara

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21983
Vs: Aamuhartaus 19
« Vastaus #42 : 02.12.21 - klo:08:54 »
Ei se, joka lukee, valitse, mitä lukua hän tahtoo, mutta Herra johtaa semmoisen luvun, jonka Hän näkee sillä hetkellä tarpeelliseksi. Eikä se, joka aloittaa virren, aloita sitä, mitä itse haluaa, mutta Herra antaa veisattavaksi sellaisen virren, minkä Hän haluaa ja sanoo: "Veisaa tuo, ala tuo!" Herra aloituttaa juuri sellaisen virren, jolla Hän pyrkii niiden sydämiin, joilla silloin on virsi veisattavanaan.

Vilhelmi Malmivaara

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21983
Vs: Aamuhartaus 19
« Vastaus #43 : 03.12.21 - klo:08:19 »
1. Suruton, synnistäs, ah koskas lakkaat?
Kuink' kauvan siinä murheetonna ma-
kaat? Ah herää, herää! aik' on havata, Viel' lau-
pias tahtoo olla Jumala.

2.  Hartaasti herättää sua ääni Herran, Ja tiel-
leen pyytää sua monen kerran; Jo kauvan kyllä olet
viipynyt; Tee pian katumus ja joudu nyt!

3.  Kun armon aika viimeinen pois kulkee, Ja
Herra taivaan oven kiinni sulkee, Ei auta sitten enää
katua, Vaan täytyy helvettihin vajota.

4.  Siis muista, että kuolevainen olet, Ja kuhun
joudut, synnissäs jos kuolet! Herransa tykö hurskaat
tulevat, Vaan pahat kadotukseen painuvat.

5.  Elämäs on kuin tyhjä, tomu, tuoksu, Ja heku-
mas kuin liukas virran juoksu, Sun kauneutes kuin
multa maalattu, Ja tavaras kuin savi silattu.

Tuo virsi, joka veisattiin, on erään kuolemalle valmistuvan miehen tekemä. Hänen nimensä on L Lucidor, ja oli hän ruotsalainen aatelismies, joka eli hyvin onnetonta elämää nuoruudessaan. Häntä talutettiin synnistä syntiin, ja kotimaassaan teki hän sellaisia tekoja, että hänet ajettiin maanpakolaisuuteen. Vieraalla maalla ollessaan hän jatkoi tätä jumalatonta elämäänsä. Siellä hän joutui erään toisen aatelisnuorukaisen kanssa kaksintaisteluun ja tämä pisti miekkansa hänen rintansa läpi. Kun hän makasi sen johdosta kuolinvuoteellansa, kirjoitutti hän tämän virren varoitukseksi toisille.


Vilhelmi Malmivaara

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21983
Vs: Aamuhartaus 19
« Vastaus #44 : 04.12.21 - klo:07:43 »
No, mitähän, jos nyt joutuisimme mekin huutamaan parannushuutoa itsellemme ja toisillemme, tuomiota itsemme tähden! Mitähän, jos tekin nuoret joutuisitte tarkkaamaan, mihin päin olette matkaa tekemässä! Meillä on kyllä äärettömän suuri armo Herralta: meillä on Jumalan sana, heränneet vanhemmat, heränneen kansan keskuudessa saamme olla, heränneiden kanssakäymisessä, meillä on niiden virret veisattavinamme, sama henki, joka seuraa jokapäiväisessä elämässä ja työtä tekee niissä, nuhtelee, varoittaa ja taluttaa meitäkin. Mutta vaikka näin onkin, ei sillä vielä päästä perille, vaan meidän itsemme täytyy tulla vedetyksi asiaa sisälle, niin likelle, ettemme yhtään päivää tyydy elämään ilman Herraa.

Vilhelmi Malmivaara