Mihin näkemyserot pohjautuvat pääosin

[vn]

Pienen tauon jälkeen piipahdin tänne selailemaan.
Juuri muuhun minusta ei nyt olekaan, on vähän kaikenlaista hässäkkää ja joudun'
taistelemaan itseni kanssa, näkemyseroista ei ehkä voi puhua kun pohdin omaa olemustani,
ja olen itsekin hämmästynyt, miten laiska ja saamaton välillä osaan olla.

Ymmärrän kyllä niin kuin Riittakin tässä ketjussa pitkästi omalla elämänkokemuksellaan,
ja ylhäältä saadulla viisaudella osaa tuoda asioita esille.
Ja niin me osaamme kaikki muutkin, saamme olla omia itsejämme, omassa persoonassamme,
jopa puoluekannassakin.
No, eipä siitä enempää....
Älkäämme lytätkö itseämme ja toisiamme, kannustetaan, rohkaistaan, armahdetaan, hyväksytään.
Vielä Riitan kirjoituksista....hän muistaa ajatuksen "joukkoon rakastaminen"....mietitään sitä!
 

[Riitta-mummi]

Todella, olkaamme vain sitä mitä olemme !


Ja näin veisattiin silloin kun uskonnollisuus vaati, ja saarnastuolistakin julistettiin, kalevalaiseen tyyliin.

Olemme näistä ajoista ja ajan tavoista onneksi jo edenneet parempiin käsityksiin.
Näin veisattiin Vanhan virsikirjan mukaan. Toki ajan rajallisuus eikä turhuuksiin lankeaminen ole miksikään muuttunut.

3. Mailman menon turhuudesta
             ja ylönkatseesta.
Vvk   278

1. Etkös ole ihmis-parka! aivan arka, Et-
täs itket yli öit', Ettäs suret suuttu-
matta, puuttumatta, Koukon mustan murha-töit'.

2.  Tap' on vanha tappavalla vierahalla, Luojan
laitoksen perään, Hyvät, huonot lankoinensa, lapsinensa,
Syöstää, sulloo maan poveen.

3.  Syöksee, haastaa, särkee, sortaa, mullaks' mur-
taa, Hirmu-kourilla kovill', Ei ol' toivoo toivotuksiss',
voivotuksiss', Parkusuilla pelkureill'.

4.  Parku poijes paneminen, katsominen Kaiken mail-
man menoi. Katsos kaikki katseltavat, kuulleltavat,
Eikö löyttä loppuvit'?

5.  Eikö kuulu kuolevia, katoovia, Paitsi ihmispar-
kaisii? Tuuless', tähdeiss', taivahalla, meress', maalla,
Kuolevill' on kumppanii.

6.  Mitä maassa mateleepi, käveleepi, Maaksi muut-
tua pitää; Mitä puussa piiskuttaapi, kuikuttaapi, Puusta
pudota pitää.

7.  Lennä lintu, minkäs lennät, Et sä lennä Ko-
van kuoleman käsist'; Saa se linnun lentävänki, rien-
tävänki, Temmaa tuulettelemast'.

8.  Kell' on ruumis raittihimpi, rautaisempi, Kuin
on kalalla meress'? Surma toki surmeleepi, turmeleepi,
Vetten karjanki vedess'.

9.  Haut' on valmis vähäisillä kalaisilla Hauven
hirmuisen kidass', Hauven haut' on kattilassa kuohu-
vassa, Toinen puhuvan povess'.

10.  Ruohot raukat raukenevat, ehkä ovat Koreana
kukassans', Puut ei pääse, paksut juuret, pienet, suu-
ret Kaatahan kasvaessans'.

11.  Kivet kovat kallioilla, kankahilla, Rikki mullaks'
murretaan; Rauta kaikki reväisevä, raateleva, Ruos-
tehelta raadellaan.

12.  Ei niin vähää väetöntä, voimatonta, Jota
surma säästänee, Ei niin vahvaa väellistä, voimal-
lista, Joka käsiss' kestänee.

13.  Jos sä kannell' kaiken ilman heität silmän, Hä-
nen tiedustat tapans'; Kääntyy, kulkee, vääntyy, vyö-
ryy, poikkee, pyöryy, Taivas kirkas tähtinens'.

14.  Kerran kääntyy kääntymästä, vääntymästä,
Kääntyy kääntymättömäks', Kääntyy käskyllä kovalla
Kaikkivallan, Tyhjäksi, tavattomaks'.

15.  Täm' on tuoni tulisella taivahalla, Tämä täh-
tein pesäll', Tämä ikä ihanalla auringolla, Tämä vah-
vuus vahvuudell'.

16.  Siis ei ole olevata, pysyvätä Tämän mail-
man menoiss', Kaikki kaatuu, kaikki muuttuu, kaikki puut-
tuu, Luojan luotujen seass'.

17.  Hengelliset, hengettömät, huolettomat Menojans'
muuttelevat; Hetki hetkelt', päivä päivält', vuosi vuo-
delt', Loppuans' lähenevät.

18.  Tätä aina ajatella, muistutella, Sinun syntinen
pitäis', Tästä ottaa ojennusta, huojennusta, Surman
sua säikyttäis'.

19.  Luodut kaikki katoavat, lopun saavat, Laatui-
nensa, luontoinens': Onkos ihmet, jos sä kaadut, jos sä
maadut, Syntisäkki syntinens'?

20.  Mik' on ilo rikastua, rakastua Kaupungissa ka-
toovass'? Mik' on ilo oleskella, asuskella Tässä tur-
hassa tilass'.

21.  Etsi muuta elantoa, olentoa, Pyydä taivahan
taloon, Etsi menoo muutteetonta, puutteetonta, Pyri
taivahan iloon.

22.  Siell' on riemu rikkahampi, runsahampi, Siell'
on ilo loppumatt'; Siellä laulat lapsinensi, lankonensi,
Voiton-virttä väsymätt'.

23.  Kosk' ei koskaan kuolematta, katoomatta, Sinne
täältä tulla tait', Sydän sull' on, syntisparka, aivan
arka, Ettäs suret surman töit'.

Juhana Cajanus, (suom.) s. 1655 † 1681.

[Riitta-mummi]

Liitän linkin nykyisessä virsikirjassa nro 612  olevaan virteen selityksineen.

https://virsikirja.fi/virsi-612-etko-ole-ihmisparka/

[Pena]

Näkemykset herännäisyydestä - siitä, mikä kaikki kuuluu tai ei kuulu siihen - vaihtelevat ilmeisen paljon. Se johtunee paljolti siitä, milloin ja missä olemme herännäisyyteen tutustuneet. Joku on kasvanut körttiseudulla herännäisperheeseen ja liittää herännäisyyden kaikkeen, mitä elämä lapsuuden perheessä ja lähiympäristössä on ollut. Tässäkin lienee eri vivahteita sen mukaan, onko tausta pohjalaisessa vai savolaisessa körttiläisyydessä. Jollekin herännäisyys on tullut rakkaaksi uutena löytönä vasta myöhemmällä iällä. Itsestäni voin sanoa, että olen saanut herännäisyydestä vaikutteita - paljolti tietämättäni - ympäristössä, missä se on ollut osana hyvinkin kirjavaa hengellistä ilmapiiriä. 50- ja 60-luvun Lähetysseura oli herätysliikkeiden suhteen hyvin moni-ilmeinen. Evankelisilla oli toki omakin lähetystyönsä, mutta taisi evankelisuutta ilmetä Lähetysseurankin piirissä. Lestadiolaisuuden eri ryhmät tekivät yhteistyötä seuran kanssa ja viides herätysliike perusti Kansanlähetyksen vasta 1967 - osittain Lähetysseurassa toimineiden henkilöiden toimesta. Kun sitten aikanaan kotonamme pidettiin ensimmäiset seurat, tunsin monet Siionin virsistä ndongankielisinä lapsuuteni ajoilta. Körttijuureni ovat siis suurelta osalta afrikkalaisia. Mustaan villaan sonnustautuneiden mummojen sijaan näen tuttuja virsiä veisatessani mielessäni pikemminkin kukallisiin musliinimekkoihin pukeutuneita memejä.

[Riitta-mummi]

Olin melko pitkään, n. 20 vuotta viidesläisissä, mutta en ole koskaan ollut viidesläinen.

Koko ajan minä vierastin , mutta rakkaudesta Kristukseen tunnustin ja todistin ' niin kuin pitääkin'  oikeassa uskossa.

Sitten oli n. 5 v vain kirkkokansaa, mutta vuonna 2007 Lahdessa oli Hiihtostadionilla
Armo kannattaa-Herättäjäjuhlat. Ne oli 'pedattu' minulle !

Ja näin alkoi uusi matka ja uudet tehtävät. Niitä en tee yksin enkä omin voimin, kuten veli-vn sanoo.

Room. 8:ssa puhuu näistä asioista.

[Riitta-mummi]

Näkemyseroista huolimatta on maatamme voitu eduskunnan ja hallituksen toimesta hoitaa kiitettävästi. Kansainvälisesti jopa mallikelpoisesti.

Se vaatii yhteistyökykyä, joka taas vaatii asioihin paneutumista, yksityiset mielipiteet enimmäkseen unohtamatta.

Ruotsissa tässä on tietääkseni päästy pitkälle. Kokoontumiset kestävät kauan. Kahvitellaan ja keskustellaan hartaasti kunnes kompromissi saadaan aikaan.

Tämä tapa on demokratian mukaista, mutta hidas ja kalliiksi tuleva käytäntö.

Sanelumalli on diktatuuria se synnyttää tyytymättömyyttä ja pahimmassa tapauksessa vallankaappauksen. Silloin astuu kuvaan armeija.
Näitä konflikteja on kehittymättömissä maissa eniten.

Rauhanturvaajia tarvitaan, sillä YK:nkin valta ei ole käskyvalta.

Parhain rauhan turvaaja on ihmisille Kristuksen seuraaminen.

[Leena]

Ok, täällä periferiassa tahtoo ajatus kulkea klimpeissä. Jos voisin vetäisin juttuni pois, siis numerosta 1 alkaen.

Olen oikeastaan pettynyt körttiseen menoon, kun se on tällaista.

Onhan se surullista että sotia on ja sotilaita silloin kyllä tarvitaan.  Ura p u o l u s t u s  voimissa ei ehkä edusta jyrkintä m i l i t a r i s m i a.  Tunnen sieltä eläköitynyttä väkeä koska niin moni tuli eräopaskouluttajiksi Suomen Latuun.

Varsinaiset militaristit löytyvät muualta, henkilöistä jotka eivät ole järin perillä siitä mitä sota olisi.      

Ilkenen tunnustaa, että olen hyvilläni siitä että meillä puolustusvoimat on, siinä kuin on poliisi --- jonka olemassaolo ei aiheuta rikoksia toivottavasti joskin vastakkainen näkemys on kuultu ei sitä kuultu täällä, , ja vaikka tämä terveydenhuolto, joka, uskokoon ken voi,  yrittää kyllä auttaa, ei aiheuttaa sairauksia. Joskin me tiedämme eriävät mielipiteet, minä niistä nykyään en jaksa enää piitata.   

[Riitta-mummi]

Tämän otsikon alla voinee pohtia myös yhdenvertaisuutta. Se mitä sillä tarkoitettan voi aiheuttaa näkemyseroja, mutta mitäs siitä.

Lain edessä meidän tulisi olla yhdenvertaisia, mutta onko näin ?

Uskon että Jumalan luomina olemme yhdenvertaisia, eikä meidän pitäisi jaotella. Se on Hänen tehtävänsä, sillä hänellä on kaikki tiedossaan, ja sen mukaan Hän päästää ja on päästämättä.

[1944]

Onhan se surullista että sotia on ja sotilaita silloin kyllä tarvitaan.  Ura p u o l u s t u s  voimissa ei ehkä edusta jyrkintä m i l i t a r i s m i a.  Tunnen sieltä eläköitynyttä väkeä koska niin moni tuli eräopaskouluttajiksi Suomen Latuun.

Varsinaiset militaristit löytyvät muualta, henkilöistä jotka eivät ole järin perillä siitä mitä sota olisi.      

Ilkenen tunnustaa, että olen hyvilläni siitä että meillä puolustusvoimat on, siinä kuin on poliisi --- jonka olemassaolo ei aiheuta rikoksia toivottavasti joskin vastakkainen näkemys on kuultu ei sitä kuultu täällä, , ja vaikka tämä terveydenhuolto, joka, uskokoon ken voi,  yrittää kyllä auttaa, ei aiheuttaa sairauksia. Joskin me tiedämme eriävät mielipiteet, minä niistä nykyään en jaksa enää piitata.   

Kiitos ulostulostasi. Olet tämän päivän enkelini.

[Pena]

Olen mukana näytelmässä, johon on sisällytetty runoilija Pindaroksen lause: dulce bellum inexpertis - sota on suloinen niille, jotka eivät ole sitä kokeneet. Ajattelen myöskin niin, että sotilaat ovat harvoin militaristeja, sodan kokeneet sotilaat tuskin koskaan.

[PekkaV]

   Jumala! Lopeta sodat, nälänhädät ja sairaudet maailmasta!