Uskon että olisit jo täällä muutoin, mutta tiesin ettet enää asu näillämain.
Oikeastaan ajattelin heittää ajatuksen: Auttamisen mystiikassa on eräs syvimmistä koska se tekee tilaa itsekkääseen mieleen. Koska avun tarve on todellinen, tarjouduin sen korvaamaan ja koska ei ole ihan jokapäiväistä että eteen satelee autettavia, tarjoan kolehtirahani vapaaseen käyttöön siitä. Löytyyhän niitä, mutta kun ongelma on että kun on oireita olen täysin avun tarpeessa, oikeastaan tarttisin tietty turvarannekkeen. K un olen oireeton välistä, kannoin tietty tunnontuskia siitä etten ole töissä vaikka olen ihan terve.
Se vähä mitä körttiläisyyttä tunnen -- ja tiedän sukutaustasta -- auttaminen on kuulunut sen sisimpään olemukseen. Eikös sitä joskus sanottu vaeltavaksi kansaksi, kun olivat aina tien päällä menossa milloin ketäkin auttamaan.
Ek'hkä se nykyisin on jotain hienompaa, kun kaikki on kunallistettu.