Kirjoittaja Aihe: Iltahartaus 10  (Luettu 20626 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33642
Vs: Iltahartaus 10
« Vastaus #90 : 01.10.21 - klo:19:47 »
SV  146    Nyt kiitos Karitsalle

https://www.youtube.com/watch?v=YKuGwSbSSZY

1. Nyt kiitos Karitsalle
ja Ylösnousseelle!
Nimeesi kokoonnuimme,
on armoa vain se!
Kärsithän puolestamme
ja kuolit ristillä,
sen tähden, että meille
koittaisi elämä.

2. Suo sana siunauksen
nyt erotessamme.
Luo yhteenkuuluvuutta
myös arjen matkalle.
Kaikissa toimissamme
valppaiksi meidät tee.
Nöyryyden anna kasvaa,
kun voimat vähenee.

3. Oi kuule Pyhä Henki,
nyt meidät herätä.
Kaikille kaipaaville
suo usko elävä.
Rakkaudella meidät
Jeesukseen kiinnitä.
Kenenkään älä salli
pois juosta ikinä.

4. Niin seuraa sotaa rauha,
ja työmies palkitaan.
Kun loppuu taipaleemme,
ilomme täyttää maan.
Me yhteen saamme tulla
ja päästä perille,
jos armon kerjääjinä
Jeesusta seuraamme.

Arkkivirsi 1822, uud. W. Malmivaara 1893, VK 1938, J. Löytty 2011
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33642
Vs: Iltahartaus 10
« Vastaus #91 : 02.10.21 - klo:19:06 »
SV 47   Kiusaukset synteihin

https://www.h-y.fi/siionit/kiusaukset-synteihin.html

1. Kiusaukset synteihin
minut houkuttavat.
Haluni ja himoni
pahaan taivuttavat.
Aina puhuessani,
ajatuksin, töinkin,
omaa parastani hain,
etsin päivin, öinkin.

2. Olen kova, katkera,
tyytymätön aina,
muttei eteen Jeesuksen
minua se paina.
Mieltäni ei liikuta
hänen kuolemansa,
virvoitu en ensinkään
rakkaudestansa.

3. Toiset turvan löytävät
hänen rististänsä,
iloitsevat suuresti
paimenäänestänsä.
Minä kylmä, paatunut
sokkona vain kuljen,
mykkä, kovakorvainen
sydämeni suljen.

4. Toiset Herraa kiittävät
riemuvirsillänsä.
Minun vain on kieleni
vaiti, siteessänsä.
Toisten sydän lämpenee,
Herran käsiin murtuu,
mutta minun mieleni
turtumistaan turtuu.

5. Näinkö aina kompastun
omaan kurjuuteeni?
Kuivaa, Herra armias,
tuskankyyneleeni.
Päästä alta kuormien,
epätoivo poista.
Anna toivo, virvoitus
armon pisaroista.

Anders Odhelius (And. Odel) 1745, suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1891, J. Haavio 1971, K. Pispa 2015

Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33642
Vs: Iltahartaus 10
« Vastaus #92 : 03.10.21 - klo:18:45 »
48Jo joudu, mun sieluni, nousta nyt saat

https://www.youtube.com/watch?v=s3f-fF5Rkxs

1. Jo joudu, mun sieluni, nousta nyt saat.
Näin kiitosta kaikukoot taivaat ja maat.
Hän, Jeesus kun armonsa köyhälle suo,
tie vihdoinkin auki on Luojamme luo.

2. Ei esteeksi orjuuskaan kelvata saa,
ei syntisi, vaikka se kauhistuttaa.
Siis kiinnitä katseesi vain Karitsaan,
hän kahleemme tullut on katkaisemaan.

3. Ja vaikka on muotosi kerjäläisen,
niin Jeesus on laupias, voimallinen.
Näin puutteesi myöntäen helmaansa jää.
On haavansa lääkettä elvyttävää.

4. Vaan vieläkö, sieluni, piileskelet
ja Herrasi kasvoja taas pakenet?
Hän ryysysi vie, puvun lahjaksi tuo
ja seurassaan rauhan ja armonsa suo.

5. Työ, taistelu, vaivat, ne voimamme syö,
vaan taivaassa kerran on päättyvä yö.
Kun Kristuksen kirkkaus yllämme on,
soi kiitosta virtemme loppumaton.

Matti Paavola 1847, uud. W. Malmivaara 1893, VK 1938, H. Lipiäinen ja J. Löytty 2015
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33642
Vs: Iltahartaus 10
« Vastaus #93 : 04.10.21 - klo:19:27 »
SV 25   Vapahtajani lempeä


1. Vapahtajani lempeä.
Kun täynnä olen syntiä,
niin nöyrästi nyt rukoilen.
Olethan, Herra, tiedän sen,
armoinen.

2. En osaa oikein rukoilla,
vaan Hengelläsi johdata
nimesi kautta anomaan,
luottamaan, että avun saan
aikanaan.

3. Kun epäusko hävettää,
suo, Jeesus, etten siihen jää
vaan lähellesi janoan
ja löydän turvasataman
suojaisan.

4. Minua älä, Jumala,
nyt ankarasti tarkasta.
Katseesi käännä Jeesukseen
ja puolestani kärsineen
pyhyyteen.

5. En muuhun vedota nyt voi
kuin Karitsaan, hän armon toi,
lain täytti, poisti tuomion,
hän yhä vanhurskaus on
verraton.

6. Anteeksiantamuksessa
on elämää ja autuutta.
Vain siinä lähteiden on maa,
elämän vettä ammentaa
sielu saa.

7. Sen ääreen siis nyt kumarrun,
se virvoitus on kiusatun,
ja läsnäolo Jeesuksen
on sielun lepo suloinen.
Uskon sen.

Lars T. Nyberg 1743, suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1893, H. Kivekäs 1971, L. Ravantti 2014
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33642
Vs: Iltahartaus 10
« Vastaus #94 : 05.10.21 - klo:18:25 »
sv 92  Huoneen ristin hiljaisuuteen

https://www.youtube.com/watch?v=wmz3YqU5usA

1. Huoneen ristin hiljaisuuteen
Kristus meille valmistaa,
rukouksen salaisuuteen
särkyneitä johdattaa.
Kuorman alla uupuneinkin
lepopaikan siellä saa.

2. Siellä Kristus siunaa meitä
levollaan ja rauhallaan.
Ketään ei hän yksin heitä
epätoivoon uupumaan.
Vaatimusten ahnaat äänet
vaientaa hän kokonaan.

3. Kivun, tuskan raskaan taakan,
pimeämme salaisen,
syytöstemme kivikuorman,
elämämme sairauden
hartioilleen Kristus ottaa
alimmaksi taipuen.

Jouko Ikola 2000
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33642
Vs: Iltahartaus 10
« Vastaus #95 : 06.10.21 - klo:19:46 »
18.09.2021 Samuli Korkalainen
Psalmista 148:

Ylistäkää Herraa, te jotka olette maan päällä, 
ylistäkää, syvyydet ja meren pedot!
      Ylistäkää, tuli ja rakeet, lumi ja usva, 
      ylistä, myrskytuuli, hänen käskyläisensä!
Ylistäkää, vuoret ja kukkulat, hedelmäpuut ja setrit, 
villipedot ja karja, maan matelijat ja taivaan linnut!
      Ylistäkää Herraa, kuninkaat ja kansat, 
      ruhtinaat ja kaikki maan mahtimiehet,
nuorukaiset ja neidot, 
vanhat ja nuoret!

”Riitta, osaatko sinä kiittää? Minä en osaa kiittää.” Nämä kuolevan Paavo Ruotsalaisen sanat pysäyttävät minut aina Lauri ja Joonas Kokkosen oopperassa Viimeiset kiusaukset. Osaanko minäkään kiittää, huomaan ajattelevani. Ja varsin usein joudun jatkamaan: ”Minä en osaa kiittää.” 

Wilhelmi Malmivaara kirjoitti aikoinaan Siionin virsien esipuheeseen merkilliset sanat: ”Murheen alla veisaa Siion heleimmin Herralle kiitosta.” Lause vaikuttaa äkkiseltään ristiriitaiselta: ”Murheen alla”, mutta kuitenkin ”heleimmin Herralle kiitosta”. Eikö kiitollisuus liity yleensä nimenomaan iloon ja riemuun? Eikö juuri silloin kiitetä, kun koetaan kaiken olevan kohdallaan? Kuka muka oikeasti kiittää murheen alla?

Me elämme moninkin tavoin murheen alla, erityisesti tänä maailmanlaajuisen pandemian aikana. Mutta myös monenlainen itse aiheutettu syyllisyys, itsestä riippumaton häpeä sitoo meitä. Murheen alla ei kyllä ainakaan meikäläiselle tule ensimmäisenä mieleen kiitos ja ylistys. 

Mutta silloin tällöin meitä onneksi herätellään huomaamaan myös sitä, miten Jumala kuitenkin pitää meistä huolta. Hän lähettää läheisiä ja kaukaisempiakin ihmisiä meidän avuksemme. Hän toimii satunnaisten ohikulkijoiden ja ammatikseen auttavien välityksellä. Näissä tilanteissa emme helposti tule edes ajatelleeksi, että meitä auttaa itse Jumala. Usein vasta myöhemmin, elämän isoilla rajapyykeillä, taaksepäin katsellessamme, huomaamme Vanhan testamentin Samuelin tavoin: ”Tähän asti on Herra auttanut meitä.” Ja silloin jonkinlainen kiitollisuus täyttää mielen. Murheen alla veisaa Siion tänäänkin heleimmin Herralle kiitosta.

Viimeiset kiusaukset -oopperan lopussa Paavo Ruotsalainen on jo saanut rauhan, mutta kiittämään hän ei ole edelleenkään oppinut. Tuossa tilassa hän lausuu: ”Ole sinä, Vapahtaja, kiitokseni Taivaallisen Isäni edessä.”

Meitä on monia, jotka emme oikein hanakasti taivu kiitokseen ja ylistykseen. Meidän kätemme eivät helposti kohoa ylös eikä suustamme irtoa huutoa. Mutta sydämen syvimmissä sopukoissa, siellä missä Pyhä Henki tekee hiljaista työtään, siellä kaikuu murheenkin alla helein kiitos Herralle – hänelle, jolta me olemme kaiken saaneet ja joka pitää meistä huolta. Silloin tällöin saamme puettua tuon hiljaisen kiitoksemme myös sanoiksi, ehkäpä helpoiten virren muodossa. Ja jos kiitos kuivuukin kokonaan huulille, voi aina pyytää hyvältä Vapahtajalta, että hän olisi meidän kiitoksemme taivaallisen Isämme edessä.

Rukoilkaamme.

Ylistä Herraa, minun sieluni,
ja kaikki mitä minussa on,
ylistä hänen pyhää nimeään.
Ylistä Herraa minun sieluni,
älä unohda, mitä hyvää hän on sinulle tehnyt.
Hän antaa anteeksi kaikki syntini
ja parantaa kaikki sairauteni.
Hän päästää minut kuoleman otteesta
ja seppelöi minut armolla ja rakkaudella.

Herra siunatkoon meitä ja varjelkoon meitä.
Herra kirkastakoon kasvonsa meille
ja olkoon meille armollinen.
Herra kääntäköön kasvonsa meidän puoleemme 
ja antakoon meille rauhan.
Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.

Aamen.

Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33642
Vs: Iltahartaus 10
« Vastaus #96 : 07.10.21 - klo:19:13 »
VK 187   Armahda Herra Jumala

https://www.youtube.com/watch?v=5oMdl4zeJ2I

1.
Armahda, Herra Jumala,
me surren valitamme.
Pois moni luopuu sinusta
ja uhkaa uskoamme.
Sanasi ylenkatsotaan
ja totuus maahan poljetaan,
on valhe vallan saanut.

2.
Nyt ihmisoppi erheineen
hallitsee maailmassa,
ei ota sanaa ohjeekseen,
on vääryys kasvamassa.
Yö lieneekö jo edessä
ja vaivan aika käsissä,
tuo ennen ennustettu?

3.
Me ihmisraukat sokeina
kuljemme harhateillä
kuin lampaat vailla paimenta,
ei kaitsijata meillä.
Jos tiesi, Herra, hylkäämme,
niin valheen valtaan vaivumme
ja käymme kadotukseen.

4.
Vaan mittaamaton armosi
on, Herra, vielä meille.
Tuot eksyneitä laumaasi
ja avun langenneille.
Näin sanallasi kirkkaalla
pois päästät sielut kahleista,
lyöt rikki julmat juonet.

5.
Ja niin kuin hehkuu hopea
liekissä loistavana,
niin koetuksen ahjossa
myös kestää pyhä sana.
Se taisteluissa vahvistuu,
sen valo yhä kirkastuu.
Näin kunnian saat, Herra.

6.
Vahvista seurakuntaasi
ja kunniaasi puolla.
Jos emme turvaa sanaasi,
niin meidän täytyy kuolla.
Siis kansaasi nyt varjele
ja kirkkoasi suojele.
Vie meidät riemuun kerran.



Martti Luther 1524. Ruots. Olavus Petri 1530. Suom. ja säk. 6 Jaakko Finno virsikirjaan 1583, uud. Elias Lönnrot 1870, säk. 4–6 uud. Niilo Rauhala 1984. | Sävelmä: Saksassa 1524.
Luokitus: Jumalan sana
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33642
Vs: Iltahartaus 10
« Vastaus #97 : 08.10.21 - klo:19:12 »
SV 3   Uutta aikaa autuasta

https://www.youtube.com/watch?v=vkl2EU6XHgo

1. Uutta aikaa autuasta
ikävöin jo hartaasti,
jolloin, Herra, luottamasta
lakkaan omaan voimaani,
jolloin sinut, Jeesukseni,
voiman antajaksi saan,
rauhattoman sydämeni
rauha täyttää kokonaan.

2. Rukoile siis, Jeesus, siellä
laupiasta Isääsi,
että kilvoituksen tiellä
heikko usko kestäisi.
Vakuuta niin Hengelläsi,
että lapsi olla saan,
jota ohjaa hellä käsi
jälkiäsi seuraamaan.

3. Kuule, Herra, minä uskon,
auta epäuskoista.
Näen niin kuin aamuruskon
ennen päivän koittoa.
Uuden päivän ensi säteen
kohta lohdukseni saan.
Tartu, Jeesus, heikon käteen,
älä hylkää milloinkaan.

Jonas Hellman 1743, suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1891, H. Kivekäs 1971


Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33642
Vs: Iltahartaus 10
« Vastaus #98 : 09.10.21 - klo:18:18 »
SV 78   Karitsa kallis, kuulethan

https://www.h-y.fi/siionit/karitsa-kallis-kuulethan.html

1. Karitsa kallis, kuulethan,
on tieni ahdas, vaikerran.
Syy raskas rintaani nyt kaivaa:
kylmyyttä tunnen, tunnon vaivaa
ja puutosta.

2. Luo puoleeni nyt katseesi,
kun eteesi tuon syntini.
Pois ethän heitä etkä paina,
näin pyydän, muistuta myös aina
haavoistasi.

3. Karitsa kallis, armahda,
en muuta voi kuin huokailla.
Vain sinä nostat, kuorman kannat,
toivottomalle toivon annat
ja rakastat.

4. Myös muista muutkin lapset maan,
osoita suunta oikeaan.
Apua älä keltään kiellä,
puoleesi että löytää tiellä,
oi Karitsa.

Lars T. Nyberg 1745, suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1893, J. Haavio 1971, J. Löytty 2015

Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33642
Vs: Iltahartaus 10
« Vastaus #99 : 10.10.21 - klo:18:41 »
VK 82  On ehtoo jo

Tämä on Pääsiäisvirsi, mutta tähän vuodenaikaan on luonto 'kuolemassa' ja monessa sielussa on suru. Mistä lohdutua ?
Vastaus on tässä:


1.
On ehtoo jo,
ja aurinko
jo laski murheessansa.
Ristinpuusta otetaan
Jeesus kuoltuansa.

2.
En tuskatta
voi katsella
nyt hautaamista Herran.
Rakkaat kasvot kohdata
saanko vielä kerran?

3.
Näin kärsivää,
näin lempeää
ei ollut ketään toista.
Herran suu on vaiennut,
kasvot eivät loista.

4.
Hän runneltu
ja surmattu
on syntieni tähden.
Kuinka nyt en itkisi
tuomioni nähden?

5.
Vaan kuollutta
kun Jeesusta
katselen verissänsä,
häntä kiitän, ylistän
aina rististänsä.

6.  https://www.youtube.com/watch?v=0-nDlTub0h4
Ah Herrani,
suo armosi,
suo minun luottavasti
kuolemaasi turvata
kuolemaani asti.         


Säk. 1 Friedrich von Speen kokoelmassa 1628, säk. 2–6 Johann Rist 1641. Suom. Elias Lönnrot 1874. Virsikirjaan 1886. Uud. komitea 1984. | Sävelmä: Saksassa 1628.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33642
Vs: Iltahartaus 10
« Vastaus #100 : 11.10.21 - klo:18:51 »
Mikkelinpäivän virsikertoo enkeleistä joihin saamme turvata . Herra ne avuksemme lähettää lapsille ja lapsenmielisille.

 :059: :059: :059:

137 Armollaan Herra ennättää


1.
Armollaan Herra ennättää
turvaksi omillensa,
ja enkelinsä lähettää
hän heidän avuksensa.
Me saamme laulaa ilolla.
On enkeleitä suojana
myös tänään matkallamme.

2.
He varjelevat lapsuuden
ja nuoren elämämme,
seuraavat päiviin vanhuuden,
kulkevat lähellämme.
Me saamme laulaa ilolla.
He saattavat myös kuollessa
iäiseen kotiin meitä.

3.
Näin Herran omat matkallaan
turvassa olla saavat
ja Pyhä Henki armollaan
lääkitsee vaivat, haavat.
Nyt saamme laulaa ilolla
ja kerran kiittää taivaassa
seurassa enkeleiden.


Georg Reimann 1639. Ruots. Jesper Swedberg 1694, Johan Olof Wallin 1816. Suom. Uusia Wirsiä 1836. Virsikirjaan 1886. Uud. Leena Impiö 1984. | Sävelmä: Keskiajalta / Saksassa 1529.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33642
Vs: Iltahartaus 10
« Vastaus #101 : 12.10.21 - klo:19:01 »
SV 139   Kiitetty nyt olkoon


1. Kiitetty nyt olkoon isäin Jumala,
kiitoslaulu soikoon luomakunnassa.
Kiitos Jumalalle huolenpidostaan,
Kaikkivaltiaalle armolahjoistaan.
Ylistäkää Herraa, oikeuden jakajaa,
lapsiansa aina muistaa.

2. Soikoot taivaan ääret Luojan kunniaa,
enkeleitten äänet rauhan sanomaa.
Herra armossansa kuninkaamme on,
kirkkaudessansa voittaa auringon.
Ylistäkää Herraa, oikeuden jakajaa,
lapsiansa aina muistaa.

3. Kiitos Herrallenne, kuu ja aurinko!
Tähdet, kiitoksenne älköön sammuko.
Kiitos Luojallesi anna, kaikki maa.
Järvet, virran vesi, meret, laulakaa.
Ylistäkää Herraa, oikeuden jakajaa,
lapsiansa aina muistaa.

4. Myrsky, sade, kaste, lauluun viritkää,
tuuli, liekin loiste, Herraa kiittäkää.
Pakkastalvi, suoja, rakeet, lumi, jää,
ylistäkää Luojaa suurta, väkevää.
Ylistäkää Herraa, oikeuden jakajaa,
lapsiansa aina muistaa.

5. Puiden lehdet, juuret, sienirihmat maan,
laaksot, vuoret suuret tuokoot kiitostaan.
Niityt, pellot, soikaa Luojan kunniaa,
metsät huminoikaa, harjut riemuitkaa.
Ylistäkää Herraa, oikeuden jakajaa,
lapsiansa aina muistaa.

6. Linnut, äänillänne Herraa kiittäkää,
riemuvirsiänne, ilmat, heliskää.
Ihmislasten teiltä nouskoon taivaisiin
kiitossäveleitä loppumattomiin.
Ylistäkää Herraa, oikeuden jakajaa,
lapsiansa aina muistaa.

7. Nouse, Herran kansa, Luojaa kiittämään.
Herra lapsiansa johtaa Hengellään.
Katso, valtiaamme, meitä taivaasta,
elämän me saamme, armon sinulta.
Ylistäkää Herraa, oikeuden jakajaa,
lapsiansa aina muistaa.

Haqvin Spegel psalmin 148 ja apokryfisen Kolmen miehen kiitoslaulun pohjalta 1686, suom. VK 1701, uud. VK-komiteat 1880, 1937, 1984 ja SV 2016
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33642
Vs: Iltahartaus 10
« Vastaus #102 : 13.10.21 - klo:18:24 »
SV  94   Sinä yksin, Jeesukseni


1. Sinä yksin, Jeesukseni,
olet köyhän rikkaus.
Täytä tyhjä sydämeni,
laita sinne asumus.
Vainiolla vaivojen
taivas silloin täyttää sen.

2. Ruumiini jos vajoaisi
kuolon virran kuohuihin,
sydäntä jos ahdistaisi
tuska pakahduttavin,
omanasi, Jeesus, jään
rinnallesi lepäämään.

3. Jeesus, annat rohkeutta,
ahdingoissa lohdutat.
Ilahdutat uupunutta,
voimatonta vahvistat.
Ilo olet surussa,
elämäni kuollessa.

4. Sinuun tyytyy sydämeni,
asua saan sinussa.
Täytät suuren tyhjyyteni
taivaan armoaarteilla.
Kaikki, mitä haluan,
sinussa jo omistan.

Halullisten sieluin hengelliset laulut 1790, uud. W. Malmivaara 1893, J. Haavio 1971, J. Löytty 2013
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33642
Vs: Iltahartaus 10
« Vastaus #103 : 14.10.21 - klo:18:21 »
   Vvk  369  Päivä nyt ehtii ehtoollen

http://koraali.fi/mp3/N369.mp3



1.Päivä nyt ehtii ehtoollen, Taas pimeys tu-
lee siaan; Me sinua, Jesu, rukoilem', Sä
tykönäm' pysy ain'ijan. Iloit' meit' Jumal' taivaassa.

2.  Sä olet valo ijäinen, Ja Jumalan kirkkaus ar-
mas, Siis tule sydämmen' huoneesen, Sun armollas se
valais'. Iloit' meit' Jumal' taivaassa.

3.  Sä olet vakainen vartiam', Et ikänä sinä meit'
hyljää; Sun päälles aina uskallam', Kanss' rukoilem',
tyköm' kulje. Iloit' meit' Jumal' taivaassa.

4.  Päivä on työtä tehdä luot', Ett' askareit' toi-
mittaa virkam', Vaan yö on levoks' meille suot', Ett'
virvottaa väsyneet raajam'. Iloit' meit' Jumal' tai-
vaassa.

5.  Siis varjel' tänä yön', Jumala! Meit' saatanan pa-
hast' paulast', Kanss' kaikess' tuskass' ol' apuna, Ann' le-
vät' levoss' makiast'. Iloit' meit' Jumal' taivaassa.

6.  Me Jesuksell' itsem' annamme, Kosk' silmämme kiini
painam', Hän olkoon ain' apum' ja kilpemme, Pois pois-
takoon kaiken vaivan; Iloit' meit' Jumal' taivaassa.

7.  Ann' meidän levätä levossas, Eik' syntiin syn-
kiään nukkuu, Eik' tehdä vastaan tahtoas, Eik' suruss'
surkiass' hukkuu: Iloit' meit' Jumal' taivaassa.

8.  Niin huomenn' sinua kiitämme, Sun hyvyyttäs
myös vakaa, Ja sinua aina ylistämme Taivaass', enk'
siitä lakkaa. Ioit' meit' Jumal' taivaassa!

Hans Christensen Sthen, (tansk.) s. 1544 † 1610.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33642
Vs: Iltahartaus 10
« Vastaus #104 : 15.10.21 - klo:19:00 »
VK 75   Jeesus, turva ainoa

https://www.youtube.com/watch?v=zYhLKQBjcio

1.
Jeesus, turva ainoa,
sinä kuolit puolestani,
kärsit piinaa, tuskia
minun raukan synneistäni.
Jeesus, sinun vaivasi
olkoon lohdutukseni.

2.
Kärsimykseen polttavaan
jouduit vuoksi syntieni.
Taivaan vihaan ankaraan
syöksi sinut vääryyteni.
Kuolemaasi syyllinen
minä olen, tiedän sen.

3.
Sinun tuskantuleesi
minä kurja puita kannoin.
Sinun käsivarsiisi
minä köydet julmat annoin.
Minä naulat teroitin,
jotka käsiis lyötihin.

4.
Hekumaa kun rakastan,
jouduit sinä ruoskituksi,
alla ristin raskaimman
maahan saakka painetuksi.
Minä nostin ristinkin,
siihen sinut naulasin.

5.
Jeesus, riipuit ristillä
kirottuna Golgatalla.
Olit kaikkein hylkäämä
pilkan, häväistyksen alla.
Minä, minä vaivainen
kaikkeen olen syyllinen.

6.
Riennän turviin ristisi,
katso minuun, Vapahtaja.
Kuule nöyrä huutoni,
anna haavoissasi maja,
koska vuoti veresi
meitä armahtaaksesi.

7.
Jeesus, veljenkätesi
anna olla hoivaamassa,
ja kun tämä matkani
kerran päättyy kuolemassa,
vaivoistani päästäen
anna autuus iäinen.


Johan Kahl 1743. Suom. Elias Lagus 1790. Uud. Wilhelmi Malmivaara 1893. Virsikirjaan 1938. | Sävelmä: Toisinto Pohjois-Savosta.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)