Iltahartaus 10

[Riitta-mummi]

SV 101   Jeesus, tule luokseni

https://www.youtube.com/watch?v=-a8eltVYisQ

1. Jeesus, tule luokseni.
Suojele niin omasi,
ettei pahuus kavala
valtaan nouse minussa.

2. Puhdistusta veresi
anna syntisyyteeni.
Askeleita eksyvän
ohjaa tielle elämän.

3. Armoasi enennä,
synnin taakka kevennä,
anna Hengen uudistus,
omantunnon puhtaus.

4. Sairas terveeksi näin tee.
Avustasi iloitsee
sielu murheen vaivaama.
Lohduta ja virvoita.

5. Jeesus, uskon alkaja,
uskoani vahvista,
anna toivo, rakkaus,
uupumaton kilvoitus.

6. Kun suot kuormaa, ristiä,
anna voimaa kärsiä,
saata minut uudestaan
kuolemaasi muistamaan.

7. Taipaleeni rauhaton
kerran takana kun on,
päätä juoksu uupuneen
lepoon iankaikkiseen.

Arkkivirsi 1794, uud. W. Malmivaara 1891, H. Kivekäs 1971, L. Ravantti 2014

[Riitta-mummi]

SV  187    Armon lapset, kokoontukaa

https://www.youtube.com/watch?v=Ez2jrzTFFWU

1. Armon lapset, kokoontukaa
Vapahtajan seimen luo.
Ikävöivät, ihastukaa:
Herra aarteen teille suo.
Nähkää Jumalamme työ:
päättynyt on synkkä yö.

2. Poika, Herra maan ja taivaan,
ystävämme ylhäinen,
syntyi tänne synnin vaivaan
korjatakseen syntisen
helmaan Isän laupiaan
rakkaimpana lapsenaan.

3. Hänen lapsenitkuansa
tarkkaavasti kuunnelkaa:
saakoon vaikerruksellansa
mieltänne nyt liikuttaa.
Kiiruhtakaa, lapset maan,
luokse armon ruhtinaan.

4. Orjuutetut, rohkaistukaa,
saatte uuden elämän.
Auttajasta ihastukaa,
sortajanne voitti hän:
vapautta julistaa,
orjan kahle kirpoaa.

5. Taistelijat, rauha koittaa,
sota loppuu entinen.
Yö jo väistyy, valo voittaa,
Jeesus antaa autuuden.
Syntiset hän armahtaa,
uupuneet myös levon saa.

6. Heikot sielut, tulkaa tänne,
Jeesus-lasta syleilkää.
Aina olkoon mielessänne
halu Herraa ylistää.
Parhain riemu sydämen
olkoon rauha Jeesuksen.

7. Vapahtaja, maailmamme
Hengelläsi uudista,
päästä meidät vaivastamme.
Pidä meidät valmiina,
kunnes saamme veisata
jouluvirttä taivaassa.

Arkkivirsi 1786, uud. W. Malmivaara 1893, J. Haavio 1971, J. Löytty 2013

[Riitta-mummi]

                                                            http://koraali.fi/mp3/N268.mp3


.
VVK  268


242.Iloitse sielun' Herrassa, Ja ole turvass'
hyväss', Hän avun antaa vaivoissa,
Et huku hädäss' syväss'. Ei saada tääll' ain käys-
kennell' Pääll' kukkaisten ja ruusuin. Kuin Jumalaan
luottaa lujaan, Se voittaa kaiken surun.

2.  Sen Joseph, Job ja David myös Kyll' todeks'
löynneet ovat, Jotk' olit murheess', tuskass', työss',
Ja kärseit vaivat kovat; Vaan täll' ajall' juur' au-
tuaall' Heit' autti Herra ratki: Kuin Jumalaan luot-
taa lujaan, Ei kaada mailma kaikki.

3.  Ei voi mailm' eik' saatan' viell', Pois Juma-
last' mua vetää, Mä turvaan Herran hyvän pääll',
Hän armons ain' mull' näyttää, Ei koskaan tääll'
mult' apuu kiell', Siis kiitän häntä ijan. Kuin Ju-
malaan luottaa lujaan, Se avun saapi pian.

4.  Vaikk' vihamiehen' kavala Pilkkaa ja sanoo val-
heell': Jo hyljäs' minun Jumala! En kuitenk' tuosta
tottel', Kyll' Jumala voi varjella, Hän turvan', rie-
mun' ompi; Mä Jumalaan luotan lujaan, Hän korot-
taa mun voipi.

5.  Ehk' Jumal' näkyy toisinans' Mun hyljänneeksi
kurjan, Mailm' on viekas vihoissans', Katsannon an-
taa nurjan; Niin tiedän sen, ett' auttaa hän, Juur'
ajall' autuaalla; Kuin Jumalaan luottaa lujaan, Ei
vaivu tuskan alla.

6.  Niin ole sielun' iloissas, Älä anna sinuas pet-
tää, Ei mailma, synti, saatana Voi vahinkoo sull' tehdä;
Sill' Jesus Krist' ne totisest' On maahan kaikki kaannut;
Kuin Jumalaan luottaa lujaan, Hän ain' on avun saanut.

7.  Ei Herra hyvä hyljänne, Eik' vaivoiss' anna
vaipuu, Kuin toivons' häneen heittänee, Ja tahtons'
alla taipuu; Kuss' on uskallus ja rakkaus, Siin iloks'
murhe muuttuu: Kuin Jumalaan luottaa lujaan, Ei
hänelt' hyvää puutu.

8.  Se oikein ompi vaivainen, Kuin mailman päälle
luottaa, Ja hyljää Herran ylhäisen, Hän häpiän pääl-
lens' tuottaa: Sill' Jumala on auttaja Jesuksess', ei
muu kenkään; Kuin uskoo tain, on autuas ain' Ja
turvass' asuu, amen!

Caspar Schmucker, (saks.) 1500-luvulla.

[Riitta-mummi]

SV 118   On kaita Herran tie


1. On kaita Herran tie,
se vaivan alle vie.
Jos sillä tiellä lienet,
niin muista: köyhät, pienet
kantavat Herran iestä
seuraten Ristin Miestä.

2. Vaan riemuitakin saa
se, jota johdattaa
Herramme seurassansa
armollaan, voimallansa.
Jos painava on taakka,
hän auttaa loppuun saakka.

3. Matkalla taivaaseen
oppaaksi eksyneen
ei oma järki riitä,
et valoa saa siitä.
Valona kirkkaimpana
on tiellä Herran sana.

4. Hän sinut armahtaa,
et synnin palkkaa saa.
Et uuvu puolitiehen,
hän saattaa matkamiehen
armossaan taitavasti
perille, kotiin asti.

5. Lieneekö yhtäkään,
ken kantaa ristiään
nöyrtyen alle painon
ja tuskan, pilkan, vainon,
sen tiedät, Jeesus, yksin,
kruunattu kärsimyksin.

6. Siis hoida minua
horjuvaa, heikkoa
ja liitä seuraajiisi,
rakkaisiin ystäviisi,
niin ettei mitään puutu.
Armo ei koskaan muutu.

Abraham Achrenius 1769, uud. W. Malmivaara 1893, H. Kivekäs 1971, L. Ravantti 2014

[Riitta-mummi]

VK 330    Nyt Herran hyvyydestä

https://www.youtube.com/watch?v=OmwICB5InI0

1.
Nyt Herran hyvyydestä
me saamme riemuita
ja armon kyllyydestä
kiitosta veisata.
Päivinä myötäisinä
ja vaivan täyteisinä
iloitkaa Herrassa!

2.
Hän ruoan ruumiillemme
suo päivä päivältä
ja ruokkii sieluamme
elämän leivällä,
Hengellään hoivaa, kantaa,
anteeksi synnit antaa.
Iloitkaa Herrassa!

3.
Hän holhoaa, hän muistaa
orpoja, leskiä.
Hän tietää, ketä painaa
raskaasti elämä.
Hän avun sille tuottaa,
ken häneen turvaa, luottaa.
Iloitkaa Herrassa!

4.
Jos sairastut tai työstä
joutuisit luopumaan,
ei epätoivoon syöstä
saa päivä vaikeinkaan.
Laupias Isän käsi
on avoin hädässäsi.
Iloitkaa Herrassa!

5.
Suo, Herra, lohdutusta,
suo leipää sanasta,
jaa meille virvoitusta
armosi virrasta
sinussa elääksemme,
toivossa kestääksemme.
Iloitkaa Herrassa!

6.
Näin auta, Herra, meitä
uskossa elämään,
vie pyhiesi teitä
luoksesi kiittämään.
Kasvosi kirkkaat näytä,
riemulla meidät täytä.
Iloitkaa Herrassa!


Suomalainen arkkivirsi 1683. Virsikirjaan 1686. Uud. Bengt Jakob Ignatius 1824, Elias Lönnrot 1870, Julius Krohn 1880. Uud. ja säk. 4 komitea 1984. | Sävelmä: Toisinto Sortavalasta.

[Riitta-mummi]

SV 157   Maan, taivaan Herra, Luoja

https://www.youtube.com/watch?v=eFrZ5k9zR2U

1. Maan, taivaan Herra, Luoja.
Isämme, Jumala,
vuotuisen kasvun tuoja,
ravitse peltoja.

2. Ei mikään kasvaa saata,
elämän antaja,
jos köyhtynyttä maata
et siunaa, uudista.

3. Me syömme, jos vain riittää
satoa edelleen.
Myös meidät ketjuun liittää
se ikiaikaiseen.

4. On leivän side luja
keskellä muutosten:
me maahan kahlittuja
olemme jokainen.

5. Suo, Herra, nöyrää mieltä,
kun leivän nautimme,
pois ylpeyden tieltä
ihmistä ohjaile.

6. Oi Kristus, ole meille
myös taivaan leipänä.
Suo usko uupuneille,
virvoita Hengellä.

7. Sinulla tiedossasi
on matkan vaivamme.
Paranna armollasi,
vie kotiin, perille.

Kaija Pispa 2000, uud. 2016, © Warner/Chappell Music Finland, julkaistu kustantajan luvalla

[Riitta-mummi]

VK  607   Oi Herrani, nyt haltuusi


1.
Oi Herrani, nyt haltuusi
asiat kaikki annan.
Jos elää saan tai päältä maan
jo korjataan,
huoltako siitä kannan?

2.
On elämä ja kuolema
kädessä Luojan, Herran.
Hän vuoteni ja päiväni,
hän hiukseni
on lukenut jo kerran.

3.
Vaan raskasta on kulkea
laaksossa murheen säällä.
Ah, vaivassa ja tuskassa
saa taistella
ihminen hetken täällä.

4.
On syntimme syy kuoloomme,
ken kuolemaa voi estää?
Se kaikki syö ja maahan lyö.
Ei voima, työ
sen edessä voi kestää.

5.
Puu tuore on, vaan voimaton,
kun kirves pois sen kaataa.
Nyt kukkana kukoistava
voi illalla
lakastuneena maata.

6.
Näin vuorollaan tie kuolemaan
jokaisen meistä kulkee.
Ah, lapset maan unhotetaan
niin nopeaan,
kun hauta heidät sulkee.

7.
Oi Herrani, suo minunkin
näin muistaa kuolemaani.
Se tempaa pois, vie senkin pois,
ken jäädä sois.
Se nuorta, vanhaa vaanii.

8.
Vaan kuolemaa en surra saa,
jos, Jeesus, kutsut milloin.
On turvani haavoissasi.
Näin voitoksi
kuolema kääntyy silloin.

9.
Se toivona on matkalla,
riemuna ristin alla,
kun kerran saan povesta maan
riemuitsemaan
luoksesi, Jeesus, tulla.

10.
Niin katsella saan sinua
majoissa taivaan vielä.
Ei murhetta, ei kipuja,
ei vaivoja
tunneta enää siellä.


Johann Leon 1582, 1589. Ruots. 1614. Suom. virsikirjaan 1685. Uud. Elias Lönnrot 1865, Julius Krohn 1880. | Sävelmä: Saksassa 1589.

[Riitta-mummi]

                                              http://koraali.fi/mp3/N127.mp3

XIII. Ruoka-virret.
 
Vvk  N:o 127.

1.Veisatkaam' sydämmen pohjast', Kiittä-
kääm' Jumalaa vahvast', Kuin ar-
mons' on meille näyttän', Ruall', juomall' meitä täyt-
tän', Eläimet, linnut on ravinnut, Armollisest' meille
tarinnut Kaikk', mitä me olem' tarvinneet.

2.  Kiittäkääm' Jumalaa Herraam', Tätä tahtoo hän
meilt' joka erän: Kats' kuink' hän meille rakas lienee; Ih-
misest' sen kyllä tiennet, Ett' hän on luist', lihast', nahast'
Koottu taiten soveliaast', Ja valkiuun näkee ihanast'.

3.  Kuin ihminen hengen saanut on, Koht' hänen ko-
tons' valmis on Äitins' kohduss', vaikka kaita, Siit' kyll'
itsens' ravit' taitaa, Ehk' se ruoka on heikko viel', Kuitenk'
ei puutu mitään siell', Siihen ast' ett' hän syntyy tääll'.

4.  Jumal' maankin valmistan' on, Eläimill' ravin-
tons' antava on, Vuorill', laaksoill' kasteens' kantaa,
Maakunnill' myös sateen antaa, Maast' hedelmän, lei-
vän, viinan Antaa hän armostans' ijan, Näimp' ruu-
mist' ruokkii ain'ijan.

5.  Kalat vedest' sanas jälkeen, Meill' Jumal' an-
nat pöydällekin, Munat linnuist' pienist', suurist', Kanss'
linnun pojat meille niist': Viell' meill' sinun suomas-
tas päänäns', Hirvi, härkä, oinas, jänes, On ruaks'
jälkeen sinun säännös.

6.  Siis kiittäkääm' Herraa aina, Kuin Pyhän Henkens'
meille lainaa, Ett' hänen hyvyytens' tiedäm', Ain' siis hä-
nen käskyns' tehkääm'. Hänen pyhän nimens' kunniaa Le-
vittäkääm' siis moniall': Tätä tahtoo hän kuulla ain'.

Nikolaus Selnecker, (saks.) s. 1530 † 1592.

[Riitta-mummi]

Halullisten sielujen hengelliset laulut

Acrenius 145: Tulevainen autuus mull' toivossa lienee

https://www.youtube.com/watch?v=jfZlwoAXfH0

Sanat näkyvät linkin ruudulla. Koko virttä ei veisata.

[Riitta-mummi]

SV 60    En, Jeesus, rauhaa saa


1. En, Jeesus, rauhaa saa,
ennen kuin aukeaa
kärsimystesi syvyys
ja sydämesi hyvyys
koskettaa sydäntäni
hoivaten hädässäni.

2. Minua luoksesi
houkuta, Herrani,
huokaamaan lakkaamatta
ja lepoon suostumatta,
ennen kuin sydämeni
virvoitat lohdukseni.

3. Uskon ja tiedän sen,
en taakkaa syntien
voi omin voimin kantaa.
Voit armahduksen antaa
ja päästää kuormastani,
näin hoitaa ruhjeitani.

4. Kovemmin ahdistaa,
kun tuntea en saa
veresi vahvaa voimaa,
haavaisi pisaroimaa.
Se sinuun yhdistäisi,
janoista virkistäisi.

5. Verellä puhdista
minua saastaista,
uudista ihmiseksi
kuvasi kaltaiseksi,
ja ole pyhyyteni,
iloni, autuuteni.

6. Vain armo rauhoittaa
sydäntä uskovaa.
Näin jäljessäsi lähden
rakkautesi tähden
kärsimään vaivaa tiellä,
kuljethan itse siellä.

Johan Holmberg 1745, suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1893, J. Haavio 1971, H. Lipiäinen 2015

[Riitta-mummi]

SV 65   Nyt syvyydestä mustasta


1. Nyt syvyydestä mustasta
yritän huutaa, suosta.
Syyllisyys hyökyy aaltoina,
mihinkä voisin juosta?
Kun syntivyöryn alle jään,
en, Jeesus, pääse minnekään.
Oi, kuule heikon huuto!

2. Kuoleman porraspuuksi jäin,
en tiedä mistään muusta.
Katsahda, Herra, minuun päin:
kasvaako tästä puusta
nyt vielä kunnon versoa?
Armoosi anna juurtua.
Tee tästä uusi alku.

3. Olethan, Herra, luvannut:
saa apusi, ken anoo,
saa virvoituksen vaivatut,
suot juoda sen, ken janoo.
En pyytämästä taukoa
nyt armoasi, Auttaja.
Siis auta, nosta, kanna.

4. Puu kuiva puhkee kukkimaan,
kun uudistat sen nesteet.
Niin minut muuta kokonaan,
pois raivaa kasvun esteet.
Puolesta puhu kuihtuneen,
hedelmää Hengen että teen.
Sanasta anna voimaa.

Anders Odhelius (And. Odel) 1745, suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1891, J. Haavio 1971, K. Pispa 2014

[Riitta-mummi]

SV 35   Jos niin kuin lapsi itkeä


1. Jos niin kuin lapsi itkeä
ja ikävöidä voisin,
jos uskollinen ystävä
sinulle, Jeesus, oisin,
niin armolapsi iloinen
tuntisin olevani,
Jumalani,
ja ääni kiitoksen
kaikuisi sielussani.

2. Armosi, Jeesus, kaikki on:
tie, sauva, lepo, suoja.
Se ravinto on verraton,
syvimmän toivon tuoja.
Päiväni tässä turvassa
elämään valon tuovat,
lohdun suovat,
vaan ilman sinua
ne varjon tielle luovat.

3. Kun levokseni sinut saan,
tuot rauhan elämääni,
en muualta saa milloinkaan
lohtua ikävääni.
Siis tule, rakas Herrani,
ja anna rauha syvä,
enentyvä.
Vain sinun luonasi
on mieli aina hyvä.

4. Jos kiellät rakkautesi,
niin mistä avun saisin?
Taas menettäisin toivoni
ja kaiken kadottaisin.
Siis vedä minut kokonaan
elämään seurassasi
voitostasi
ja kilvoittelemaan
turvissa kuolemasi.

5. Jos armoasi päiviini
ja siunausta saisin,
niin lähimmäisten parhaaksi
taas työni toimittaisin.
Kun sinulta saan neuvoja,
voin kasvaa viisaammaksi,
valvovaksi,
elämän matkalla
sinulle kunniaksi.

6. Kun lähdön tullen hätäilen
ja pelkään kuolemaani,
suo minun, suuren syntisen,
turvata auttajaani.
Myös viime hengenvedossa
suo toivo sinuun panna,
armo anna,
kätesi voimalla
taivaaseen, kotiin, kanna.

Paul Gerhardt Johann Arndtin rukouksen pohjalta, ruots. J. Kahl 1745, suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1893, H. Kivekäs 1971, L. Ravantti 2015

[Riitta-mummi]

VK  140   Autuaita kaikki hengessänsä köyhät


1.
Autuaita kaikki
hengessänsä köyhät,
autuaita Herran köyhät!
Kristus itse syntyi
kaikkein köyhimmäksi,
ihmisistä pienimmäksi.
Neuvoton, suojaton
puutteeseen ja vaivaan
lahjaksi saa taivaan.

2.
Autuaita kaikki
murheen kuorman alla,
autuaita murheen alla!
Kristus itse kulkee
heidän rinnallansa,
siunaa lohdutuksellansa.
Kuollessaan murhettaan
Kristus yksin kantoi,
Isälleen sen antoi.

3.
Autuaita kaikki,
jotka täällä hiljaa
odottavat Herraa hiljaa!
Kristus käsin tyhjin
luo jo uutta heissä,
tiensä ahneen hyljänneissä.
Sydämiin luottaviin
Isän valta luodaan,
arpa kaunein suodaan.

4.
Autuaita kaikki,
joita nälkä kalvaa,
oikeuden nälkä kalvaa!
Kristus nääntyneiden
tuskan tuntee kyllä,
pitää heissä toivon yllä.
Ruokanaan päällä maan
Isän tahdon täytti,
meille tien hän näytti.

5.
Autuaita kaikki,
jotka armahtavat,
toinen toistaan armahtavat!
Kristus heitä saartaa
rakkaudellansa,
suojaa laupeudellansa.
Tuomion alta on
heidät pelastettu,
iloon armahdettu.

6.
Autuaita kaikki
sydämeltään puhtaat,
kaikki sydämeltään puhtaat!
Kristus itse heidän
valonansa loistaa,
valo valheen kätköt poistaa.
Paljasta, Jumala,
meille hyvyytesi,
kasvot pyhyytesi.

7.
Autuaita kaikki
rakentajat rauhan,
luojat sovinnon ja rauhan!
Kristus kuolemallaan
toi jo sovituksen,
vihaa vastaan luottamuksen.
Lapsinaan maailmaan
Isä kutsuu meitä
luomaan rauhan teitä.

8.
Autuaita kaikki,
joita Herran tähden
vainotaan nyt Herran tähden!
Kristus teissä kärsii,
hyvyys kunnes voittaa,
oikeus ja lepo koittaa.
Elämään täyttyvään
teidät viedään kerran
juhlariemuun Herran.

Anna-Maija Raittila Matt. 5:1–12 pohjalta 1984. Virsikirjaan 1986. | Sävelmä: Joachim Neander 1680.

[Riitta-mummi]

VK  179  Siion, apus ainoastaan

https://www.youtube.com/watch?v=zs10iRTcN68

1.
Siion, apus ainoastaan
on vain Herra Jumala.
Niin kuin isä hoitaa lastaan,
niin hän hoitaa sinua.
Sinua hän kurittaa,
koska lastaan rakastaa.
Ei hän kirkkoansa heitä,
vaikka viekin vaivain teitä.

2.
Vaikka myrsky myllertäisi,
aallot laivaa hakkaisi,
vaikka yökin yllättäisi,
vaikka Jeesus nukkuisi,
matkassa hän silti on,
Siion, ole peloton!
Haahtensa hän rantaan johtaa,
vaikka mitkä vaiheet kohtaa.

3.
Vaikka siirtyy vuoret kerran,
kalliotkin paikoiltaan,
niin ei siirry armo Herran,
hän on luja liitossaan.
Vaikka koittaa hirmuinen
Herran päivä viimeinen,
seurakunta, mieleen paina:
perustus on luja aina.

4.
Kyyneleesi vaikka vuotais
niin kuin pilvet vuotavat,
Siionille vaikka suotais
vaiheet kaikkein vaikeimmat,
älä pelkää kuitenkaan,
ei hän hylkää kirkkoaan,
Herra, armon, voiman tuoja,
seurakunnan kilpi, suoja.

5.
Kahleitakin vaikka kannat,
kärsit vainon tuskia,
vaikka henkesikin annat,
kaikki kestä uskossa.
Tie on auki taivaaseen,
pyhäin riemuun ikuiseen!
Muista, kuka kanssas kulkee,
suojaansa ken sinut sulkee.

6.
Kestä, Siion, tuskat, vaivat
uskoen ja toivoen.
Kestää myöskin isät saivat
vaiheet ahdistuksien.
Herra ottaa armossaan
sinut, Siion, kunniaan.
Loppuu helle kärsimyksen,
koittaa päivä täyttymyksen.

7.
Enkelit ja pyhät taivaan,
riemuvirttä veisatkaa!
Eipä sorru Siion vaivaan,
periä se voiton saa.
Laiva pääsee satamaan,
myrsky tyyntyy kokonaan.
Voitostansa luona Herran
Siion kiittävä on kerran.


Joachim Pauli 1666. Unkariksi Károly Jeszensky 1885. Suom. Aukusti Oravala 1937. Virsikirjaan 1938. | Sävelmä: August Luttenberger 1890.

[Riitta-mummi]

Jumala, olemme sanattomia, olemme järkyttyneitä.
Teemme sen, mitä olet meitä kehottanut tekemään:
rukoilemme – rukoilemme hiljaa.
Jumala, Sinä olet elämämme perimmäinen turva elämässä, kuolemassa ja elämässä kuoleman jälkeen.
Ole lähellä meitä
ympäröi armollasi
ympäröi rauhallasi.
Lohduta meitä.

Aamen.


VK  397   Kun on turva Jumalassa

https://www.youtube.com/watch?v=ZphSedYNiMw