Sinun terveydentilasi on surullista. Vaikka en ole ihmeparantaja, muistan sinua rukouksessa.
Kiitos! Siksiköhän olen pysynyt reippaalla mielellä. Välillä kun aivohäiriö jättää rauhaan ja selkä on hiljaa, olen kaikesta niin onnellinen ja elämästä kiitollinen.
Ainakin siksi, ettei minun tarvinnutkaan vielä hätäpikaa lähteä ilmastopakolaiseksi. Tiedän ettei tästä kaikki tykkää, mutta minä rukoilin niin hupsua kuin lunta ja sanoin, vie minut nollarajan tuolle puolen ja anna wiisaus muuttopuuhan tueksi kun minulta jää tänne ihmisiä... tai ole kiltti, anna meille lunta ja pakkasta.
Juujuu, kyllä sanoin etteihän tätä ollenkaan kaikki toivo mutta jos, josjosjos kävisi niin säätäisitkö vielä meille säät ja ilmat kun minä en enää jak-sa vesitalvea. Kun heräsin lumen hiljaisuuteen 3.1. katselin vain ikkunasta ja siitä pitäen oilen ollut tukehtua siihen miten kaikki vain on niin hyvin, niin hyvin.
Tykkäsin kun lopulta ymmärsin kunnolla mikä on se polaaripyörre. Se kerrottiin koulussa mutta olen unohtanut.
..............................
Onhan täällä vietetty ihan riuskoja talvia. Kerran oli niin kylmä, että potilaalle sanoin ensimmäiseksi että älkää vaan riisuko päällysvaatteita, poliklinikan vastaanottohuoneessa oli jotain +6. Ja sitä riitti. Jatkuvastihan hiihtelin keskuspuistossa kun asuin ihan kupeessa, kerran illalla kotoa kaupunkiin. Bussilla tulin takaisin kyllä.
.............................
Minua hieman harmittaa, kun enää ei saa Voitto-siteitä tai ihan rotanloukkuja suksiin ja niihin käyviä monoja. Minulla oli oikein hyvät hiilikuitupohjaiset Karhut, jotka kerran Kiilopäällä
vielä innostuin urittamaan kun tuli tilaisuus. Hiihdin monta vuotta niillä ja pitkiä matkoja eli sukset ihan finaaliin, kerran kaaduin ja ne rupesi siitä vallan murenemaan jalkaani.
En opi hiihtämään noilla kärkisiteillä. Eikä ne edes olleet kalliit.
