Tykkään niin näistä kauniista, kirkkaista, aurinkoisista syyspäivistä.
Kiireettömyys.
Levollisuus.
Yksinkertainen ateria, perunaa, porkkanaa, suolakurkkua, puolukkahilloa ja paprikaa...hyvää oli ja tuli ihan kylläiseksi.
Rauhallinen hetki kahvin merkeissä.
Foorumin lukeminen.
Kirjoittaminenkin.
Ajatteleminen, pohtiminen.
Lukeminen ylipäänsä.
Löysin eilen sen klassisen musiikinkin oikeastaan aivan uudella tavalla.
Kiitättää.
Käsikin lähes kunnossa.
Tämä päivä.
Ihan tämä hetki.
Jospa illalla kävelyretki.
Semmosia tämmösiä arjen pikku asioita.
Silti niin merkityksellisiä.
Rukous.
Ihmisyys ja sen miettiminen.
Kaikkivaltias Jumala.
Lapsenlapset.
Kaikki nuoret.
Ja muu lähiväki.
Ystävät.
Vaikka olisi pitempikin aika, niin kun tapaa ystävän on kuin ei aikaa välissä olisi lainkaan ollutkaan.
Kauniit asiat, nätit esineet.
Kukat, linnut.
Luonto ja koko luomakunta.
Ylistänkö arjessani...
väittäisin tällä hetkellä ylistäväni,
jopa palvovani.
Paljon sanoja,
monia asioita.
olen onnellinen vaeltaja
-kuitenkin ja kaiken kaikkiaan,
vaikka elämä on kolhinut välillä, silti
nautin juuri tästä päivästä ja joka hetkestä.
Kukaanhan ei jaksa luetteloitani lukea, ei sillä.
Tämä olikin vain hetken mielijohde
pälpättää ja pulputtaa
mitä mielessäni juuri tällä hetkellä liikkuu.
Onnellinen.
Aivanko autuaskin?
Uskoisin olevani autuas,
onhan mulla luomakunnan ihmeellisin Vapahtaja
matkakaverinani elämäni hetkissä,
mielikuvaretkissäkin.
-Sela-
-Tauko-
-Välisoitto-
netistäkin kiitän ja sen suomista
mahdollisuuksista.
