Lapsettomuus on kriisi kaikille pariskunnille ei vain heteroille.
Kun otamme huomioon avioerojen suuren määrän ja muut peitety ongelmat, niin ei ole kenelläkään puhtaat jauhot pussissa. Olen itse puhdas hetero ja neljän lapsen isä (kaikki samasta vaimosta), mutta en voi hyväksyä toisten potkimista ja syrjimistä kristinuskon nimissä.
Tämä on totta. Adoptiojonoon ei kuitenkaan pääse sillä perusteella, että lapsettomuus on kriisi.
Lapsen etu on numero yksi. Jos aviopari katsotaan soveltuvan adoptiovanhemmiksi, heillä on mahdollisuus saada adoptiolapsi.
Jos lapsettomuuskriisiä kärsivää avioparia ei katsota soveltuvaksi adoptiovanhemmiksi, he eivät pääse adoptiojonoon, vaikka miten suuri kriisi olisi kyseessä. Lapsettomuus kriisiä pitää toki voida käsitellä tässäkin tapauksessa - ja varsinkin tässä tapauksessa. Uskon, että siihen on olemassa useita hyviä keinoja.
Sitä paitsi veikkaan (kun en varma ole) vielä, että jos lapsettomuuskriisi on liian suuri, se pitää ensin hoitaa pienemmäksi, ennen kuin voi haaveilla adoptiosta. Moni kriisi nimittäin tyssää adoptiojonon.
Lainaus sivustolta
http://www.interpedia.fi/adoptio/kansainvalinen_adoptio/kysymyksia_adoptiosta"
Suomen adoptiolainsäädännön mukaan:
Hakijoiden tulee olla vähintään 25-vuotiaita.
Ainoastaan avioparit voivat adoptoida yhdessä, avoparit eivät siis voi adoptoida.
"
Esim. avoparit eivät siis voi adoptoida lasta. Avioliiton kestoon nähden on vielä eri maissa tuleville lapsille erilaisia vaatimuksia. Joissain tapauksissa yksinäinen henkilö voi myös adoptoida lapsen.
Sitä, että on monia erilaisia syitä sille, miksi adoptiolasta ei voida antaa, ei ole kenenkään potkimista tai syrjimistä että esim. avoparille ei myönnetä adoptiolasta.
On valtavasti erilaisia tilanteista, joissa eri ryhmittymien oikeudet ja "oikeudet" ovat ristiriidassa keskenään: minun oikeuteni pois sulkee sinun oikeuksiasi. Näissä tilanteissa vain pitää päättää se, että kuka saa pitää oikeutensa ja missä laajuudessa.
Tällä hetkellä adoptioasiassa on päätetty, että lapsen oikeudet ovat ensisijalla ja vanhempien "oikeuksia" kunnioitetaan vain silloin, jos lapsen oikeudet ovat kunnossa.
Me ihmiset kuvittelemme omaavamme enemmän oikeuksia, mitä meillä todellisuudessa pitäisi olla.
Siitähän sodatkin syntyvät, kun molemmat osapuolet kuvittelevat omaavansa enemmän oikeuksia, mitä todellisuudessa omistavat.
Sellainen ajatus vielä, että jos naapurikaupungin heteropariskunnalla on suuria ongelmia ja heillä on myös lapsia, ei tämä tarkoita sitä, että heidän alakerrassaan asuvalla heteropariskunnalla on myös ongelmia. Heteropariskunnan ongelmilla/ongelmattomuuksilla ei ole mitään yhteyttä samaa sukupuolta olevan parin (tai lukumääräneutraalin ryhmän) ongelmiin/ongelmattomuuksiin. Ihmisiä kaikki ovat ja ongelmia on ja ei ole.
