Pyytäisinkin, että palauttaisit ne erinomaiset kysymykset tänne, jos ne sinulla vielä on jossain tallessa!
Valitettavasti kysymykset hävisivät jo hypertekstivanhusten taivaaseen.. ideahan varmasti jäi mieleen.
Siis:
1) mikä on lapsen parhaaksi?
2) mistä tiedät / miten perustelet?
3) millä tavoin joku aikuinen x on ominaisuuksiltaan vaillinainen kasvattamaan lasta, ja miten parisuhde vastakkaista sukupuolta olevan aikuisen y kanssa tämän puutteen korjaa?
Olisi varmaan aika itsekin hieman vastailla, kun olen tässä yrittänyt kovasti provoilla..
1) Uskon, että lapsen parhaaksi on se, että hänen kanssaan elää pysyvästi ainakin yksi aikuinen, joka välittää hänestä, on luotettava. Jotta voisi olla vanhempana lapselle, on suomenmaassa oltava juridisesti tämän huoltaja (asioiden hoitaminen terveydenhoidossa, kouluissa jne. ei onnistu kivalta naapurintädiltä, vaikka tämä muuten täyttäisi lasten fyysiset ja henkiset tarpeet biologisten vanhempien juopotellessa, eikä uusioiskältä, kun biologinen iskä on työmatkalla). Siispä on tärkeää tehdä lapsi-vanhempisuhteista virallisia JA hyväksyttyjä myös sellaisissa tapauksissa, joissa ne eivät vastaa standardiperhekäsitystä (äiti+ isä+ 1,8 lasta+ koira).
2) Oman kantani muotoilen negaation kautta: voiko lapselle olla haittaa siitä, että hän on haluttu ja toivottu, rakastettu ja hoidettu? Siitä, että tähän asti ei ole hyväksytty ja tuettu muuta kuin heteroparisuhdetta, ei voida päätellä sitä, että homoseksuaalit tai itselliset eivät voisi elää onnellista perhe-elämää ja kasvattaa lapsia.
3) Kysymyksen muotoilu paljastanee kantani. "Täydellisen normaali" ihminen on abstraktio, ideaali. Laskeskelin tuossa, että edes pieni kylällinen kasvattajien parhaimmistoa ei yhdessäkään saa aikaan yhden täydellisen ja normaalin ihmisen verran vanhempaa. Näyttää kuitenkin siltä, että ihmiset joka tapauksessa lisääntyvät ja kasvattavat. Tikulla silmään sitä joka ei malkaa näe siinä toisessa silmässä!