Pohjois-Karjalan leikkimielinen ekaeka kisa 1.1.2012 alueena tietysti PK:n maakunta. "Kilpailun" tarkoituksena oli, kuka näkee eniten lajeja maakunnassa. Tällaiset tapahtumat aktivoivat retkeilemään talvisessa luonnossa ja sitä kautta saa hyvin tietoa alueen talvilinnustosta.
Laitoin illalla kellon soimaan 5.30 sadatellen ulkoa kuuluvaa pauketta. Uudenvuoden joutava räiskiminen tulisi ehdottomasti lailla kieltää! Niin siinä kävi, että yöunet jäivät vähiin ja kyllä olisi aamulla väsyttänyt alle neljän tunnin unilla. Ulkona näytti olevan kirkasta ja pakkasta -9 astetta. Hyvä, sellainen sää piristää!
Läksin kotoa kello 8 reikä reikä reppuineni ja auton lasien puhtaaksi saattamisessa oli täysi työ, illalla olin laittanut kulkupelin valmiiksi lämmitykseen ja ajastimeen (tässä on uudet kellotolpat). Suunnitelma oli selvä eli ensin lähikuusikon, Kuhasalon, ruokinnoille. Oli vielä melko pimeää, mutta hyvä olla ajoissa paikalla, koska aikainen lintu ruokinnalle tulee. Kävelin hitaasti rantapolkua eka ruokintapaikan (tyhjä) ohi sisemmälle metsään toiselle ruokinnalle, joka on tiaisten suosiossa. Kaveri tuli myös sinne kyttäämään lintuja, mutta jatkoi saman tien rantaan. Muutama varhainen lenkkeilijä toivotti hyvät uudet vuodet.
Pian alkoi kuulumaan punatulkkujen vihellystä - lentelivät jossain kauempana. Okei, eka laji siis punatulkku ja aika kello 8.27. Seuraava oli varis ja kolmas korppi, joka teki hämärässä hienon tiedustelukierroksen pään yläpuolella samalla ronkkuen kuuluvasti. Eka tiainen oli töyhtötiainen ilmoittaen kujerruksellaan olemassaolonsa. Tiaisia alkoi pyrähdellä talilla ja siemeniä hakemassa - sen verran rupesi jo kirkastumaankin, että sai lajeista selvää. Koko poppoo oli paikalla: töyhtötiaisen lisäksi hömö-, tali-, sini- ja kuusitiaiset. Lisäksi närhi lensi vaivihkaa istumaan kuuseen. Selvä pyy...tiaiset oli nähty ja puukiipijä tällä alueella tänä talvena vähissä, joten jatkamaan matkaa. Hippiäiset eivät nyt äännelleet, vaikka niitäkin siellä on.
Matkalla Karhumäkeen Lintusten hyvälle ruokinnalle autosta harakka. Perillä uusine lajeina pikkuvarpunen ja keltasirkku, mutta ei muita uusia. Sitten suuntasin Niinivaaran koulun pihaan pulun ja tilhen toivossa, mutta kumpiakaan ei näkynyt. Kirkkoon (Pielisensuun) menijöitä oli paljon liikkeellä, vanhoja pariskuntia vaelsi hiljalleen jalkakäytävällä. Minä suuntasin Karsikon kaupunginosaan; aurinko oli jo noussut ja ajoin uimarannalle eka evästauolle. Joki oli yöllä jäätynyt, mutta vuolaassa virrassa oli vielä pieniä sulapaikkoja. Ei uusia lintuja. Seuraava etappi saman kaupunginosan Innantie, jossa koivujen latvat täynnään viherpeippoja sekä yksi retken mukavimpia havaintoja: keväisesti sähköpylvään metallisuojusta pärryyttävä käpytikka. Tikkaherralla oli selvästikin jo tikkaneiti mielessä. Lähdin kävelemään koivikon halki kohti pientä, Pielisjokeen laskevaa Iiksenjokea, jossa kaveri ruokkii sorsia. Koko sinisorsapoppoo oli paikalla ja laskin 33 lintua. Voimalaitoksen lauhdevesi pitää joen sulana.
Sitten keskustaan ja Ilosaareen. Radiosta kuuntelin pätkittäin jumalanpalvelusta ja mitä nyt vähän saarnaa ehdin kuuntelemaan, niin "nimessä ja veressä" jäi mieleen. Ilosaaresta oli tuuli pyyhkinyt hyvin lunta pois ja oli helppoa kävellä routaista maata. Ei koskikaraa, mutta naakka uutena. Juttelin yhden kontiolahtelaisen lintupariskunnan kanssa, joilla oli ilmeisesti kilpailu myös mielessä. He neuvoivat tilhipaikan ja minä vastalahjaksi kuusitiaisen. Rauhankadun huoltoaseman takapihalla on pihlajissa vielä marjoja, joten sieltä löytyi 50 tilheä ja ohi lennähti vielä kaksi kesykyyhkyä eli pulua. Näitä kalliokyyhkyn meikäläisiä vastineita.
Puhelin soi aina välillä ja nyt soittaja oli kaveri, joka ilmoitti eilen Liperistä löytyneestä pikku-uikusta ja hän kysäisi, kiinnostaako? Totta kai kiinnostaa, sinne lähtisin joka tapauksessa koskikaraa etsimään. Ensin kuitenkin Rantakylään, josta matkalla Ranta-Mutalasta vielä 10 tilhen parvi ja Hanhentielle joen varteen. Kaksi laulujoutsenta etsi vastarannan sulasta ruokaa kaulat melkein kokonaan veden alla. Tuollainen pitkä kaula on kyllä kätevä!
Sitten keskustan halki kohti Liperiä. Koski- ja Koulukadun risteyksessä on hyvä pensasaita, joka ei pettänyt nytkään, sillä aidassa oli paljon varpusia auringonotossa. Liperin Viinijärven Taipaleenjoen silta oli paikka, josta pikkuharvinaisuuden voisi nähdä. Jätin auton vaaleansinisen ortodoksikirkon (kaunis vanha kirkko, Taipaleen ort.srk on yli 500-vuotias ja tämä muistaakseni kolmas kirkko paikalla joen töyräällä) parkkipaikalle. Nyt jo kaukoputkikin mukaan ja heti jo kiikareilla rannan kasvustossa ruokaileva PIKKU-UIKKU. Jee...laji on harvalukuinen pesimälintu maassamme. Lisäksi sillan toiselta puolelta löytyi telkkäkoiras ja rantakivellä nökötti koskikara. Kaksi mukavaa havaintoa. Peruslajisto alkoi olla koossa; tikkoja en aikonut etsiä enkä kaupungista harmaalokkia. Muitakin lajeja kyllä olisi ehkä löytynyt, mutta talvinen päivä on lyhyt.
Kotimatkalla kävin vielä yhdellä huoltamolla ja Pilkon sittarin pihalla bongaamassa räkättirastaan, joka höyhenet pörröllään mutusteli musta-aronian marjoja. Lajimäärään 24 olin täysin tyytyväinen ja kun sääkin oli mitä parhain talvikeli, pakkanen ja aurinkoa sekä sopivasti lunta niin mieli oli tyytyväinen. Liikuntaakin sai riittävästi. Tänä iltana päättyy tulosten lähettäminen, joten ehkä huomenna selviää sijoituskin. Arvelen keskikastissa olevani.
