Raamatussa nimenomaan puhutaan kielillä niin, että
a) Vierasmaalaiset ymmärtävät
b) Kukaan ei ymmärrä ja se rakentaa tällöin
1) Vain puhujaa
2) suurempaakin joukkoa, jos on selittäjä
En jaksa etsiä Raamatunpaikkoja, koska se en jaksa ja se taitaa olla myös syntiä.
Mainittakoon vielä meille kaikille, että toisen ihmisen halveksiminen ei ole armolahja.
Asiallinen argumentointi väärinä pitämiään asioita vastaan on taasen hyve, joskaan ei ehkä sentään armolahja.
Aamen.
Jokainen uskovainen, joka osaa vähänkään Raamattuansa, tietää, että Raamatussa on kahdenlaista kielilläpuhumista, eikä kummassakaan ole kysymys normaalista kielitaidosta. Ensimmäisenä helluntaina apostolit julistivat Jeesusta, ja tapahtui kieli-ihme. Sanoma kääntyi Pyhän Hengen vaikutuksesta kaikille niille kielille, joita eri puolilta maailmaa tulleet kuulijat ymmärsivät.
”He kysyivät ihmeissään: "Eivätkö nuo, jotka puhuvat, ole kaikki galilealaisia? Kuinka me sitten kuulemme kukin oman synnyinmaamme kieltä? Meitä on täällä partilaisia, meedialaisia ja elamilaisia, meitä on Mesopotamiasta, Juudeasta ja Kappadokiasta, Pontoksesta ja Aasian maakunnasta, Frygiasta, Pamfyliasta, Egyptistä ja Libyasta Kyrenen seudulta, meitä on tullut Roomasta, toiset meistä ovat syntyperäisiä juutalaisia, toiset uskoomme kääntyneitä, meitä on kreetalaisia ja arabialaisia - ja me kaikki kuulemme heidän julistavan omalla kielellämme Jumalan suuria tekoja." He eivät tienneet, mitä ajatella. Ihmeissään he kyselivät toinen toiseltaan: "Mitä tämä oikein on?"
(Ap.t.2:7-12)
Apostoli Paavalin mukaan kielilläpuhuminen rakentaa yksilöuskovaista. Kielilläpuhuva uskovainen ei yleensä ymmärrä puhumaansa kieltä, koska Paavalin mukaan puhuttu kieli on enkelien kieltä, ja rukouksessa sanat eivät ole aina tärkein asia. Kielilläpuhuminen kuuluu hengellä rukoilemiseen, ei ymmärryksellä rukoilemiseen.
”Kielillä puhuva ei näet puhu ihmisille vaan Jumalalle; kukaan ei ymmärrä häntä, Hengen valtaamana hän puhuu salaisuuksia.”
(1Kor.14:2)
”Kielillä puhuva rakentaa itseään.”
(1Kor.14:4)
”Toivoisin teidän kaikkien puhuvan kielillä.”
(1Kor.14:5)
”Minä puhun kielillä enemmän kuin kukaan teistä, ja siitä kiitän Jumalaa.”
(1Kor.14:
Samoin jokainen Raamattunsa hyvin osaava tietää, että seurakunnan kokoontumisiin kielilläpuhuminen ei kuulu, jos siihen ei liity selitystä. Selityksen kera, joka sekin on armolahja, ei siis selittäjän kielitaitoa, niin kielilläpuhuminen muuttuu profetiaksi, jossa on seurakunnalle kehotusta, rohkaisua tai nuhtelua. Profetioita on Raamatun mukaan arvioitava, koska niihin liittyy ”astian makua”, eikä profetia ole aina Raamatun mukainen.
”Jos puhutaan kielillä, vain kaksi tai enintään kolme saa puhua, kukin vuorollaan, ja jonkun on tulkittava puhetta. Ellei tulkitsijaa ole, puhuja olkoon seurakunnan parissa vaiti ja puhukoon vain itselleen ja Jumalalle.”
(1Kor.14:27-28)
”Samoin profeetoista saa esiintyä vain kaksi tai kolme, ja toiset arvostelkoot.”
(1Kor.14:29)
”Rakkaat ystävät, älkää uskoko kaikkia henkiä. Koetelkaa ne, tutkikaa, ovatko ne Jumalasta, sillä maailmassa on liikkeellä monia vääriä profeettoja. Tästä te tunnette Jumalan Hengen: jokainen henki, joka tunnustaa Jeesuksen Kristuksen ihmiseksi, lihaan tulleeksi, on Jumalasta. Yksikään henki, joka kieltää Jeesuksen, ei ole Jumalasta.”
(1Joh.4:1-3)
