Kirjoitat, että suomalaisista helluntailaisista "tunnetusti suurin osa puhuu kielillä" ja että "suurin osa helluntailais-karismaattisista puhuvat kielillä". Onko kielilläpuhumisen yleisyydestä Suomessa ja muualla maailmassa tehty tieteelliseksi katsottavia tutkimuksia?
Jos helluntailaisuudessa opetetaan, että "Pyhän Hengen kasteen merkkinä Raamatussa aina oli kielilläpuhuminen", mahtaako tästä aiheutua seurakuntalaisille kovin suuri sisäinen paine kielilläpuhumiseen henkikasteen todistukseksi. Kysyn, kun en tiedä, miten henkikasteen saaminen tai saamatta jääminen vaikuttaa jäseneen ja muiden suhtautumiseen helluntaiyhteisöissä. Onko se joissakin tapauksissa esim. edellytyksenä tiettyihin tehtäviin, kuten evankeliointiin?
Tieteellisiä tutkimuksia? No, varmasti ihan kyselyiden perusteella on tehty tilastoja. Ja olen ollut paljon helluntailaisten ja muiden tilaisuuksissa, ja tunnen hyvin paljon ihmisiä eri seurakunnista. Niinpähän vain suurin osa helluntai-karismaattisista, ei pelkästään kyselyjen mukaan, vaan myös oman kokemukseni mukaan, puhuu kielillä.
Miksi pitäisi tulla paine kielilläpuhumiseen henkikasteen todistukseksi? :O Eihän se että joku ei ole henkikastetta saanut, tee ihmisestä yhtään sen vähempiarvoista, eikä huonompaa kristittyä.
Henkikasteen saaminen vaikuttaa paljonkin: ihmisellä tulee suunnaton into ja halu voittaa sieluja Jeesukselle, haluaa muidenkin kokevan saman siunauksen, suhde Jumalaan elävöityy jne.. muiden suhtautumiseen se vaikuttaa ensisijaisesti niin, että he innostuvat että jopas, rukoillaan tuolle tuota suurta siunausta Jumalalta, koska haluavat jokaisen kokevan saman suuren siunauksen kuin he ovat kokeneet.
Kyllähän Pyhän Hengen kaste on edellytyksenä vähän kaikkeen. Totta kai evankelioida voi ilmankin, mutta tulokset tuppaavat jäämään laihoiksi ilman Pyhän Hengen kastetta. Monella myös Pyhän Hengen kasteen kanssa, koska jos haluaa säilyttää voiman evankelioinnissa edes jollain tavalla, on vaellettava jatkuvassa parannuksen teossa.. ettei jää elämään synteihin vaikka lankeaisikin. Mutta ei kukaan sitä pahalla katso jos joku evankelioi vaikkei hänellä olisi Pyhän Hengen kastetta.
Jampin näkemyksiin voinen todeta, että kun itse aloin puhua kielillä olin yksin kammiossa. Mietin ja mietin uskonasioita ja siinä miettiessä alkoi suusta tulle sitä outoa pulinaa, jota Jampe nimitti siansaksaksi.
Sisäinen tunnetila muuttui iloiseksi, mutta järkeni sanoi, että olen nyt sekoamassa ja olen liian kauan miettinyt näitä uskonollisia asioita ja Jumalaa.
minäkin olin yksin. Olin kyllä tiennyt kielilläpuhumisesta mutta olin rukouksessa ja Jumalan sanan ääressä ja sitten alkoi yhtäkkiä tulla iloa, fyysisiä kokemuksia kuten lämpimiä voimakkaita aaltoja, sydämen janon täyttymistä, valtava rauha, rakkaus.. ja sitten ihan tämän maailman kieliä plus tuntemattomia kieliä.
