Miullekin tuli eilen käväellessä mieleen, että oispas Myyrä matkassa, niin se heti sanos mitä tirppoja mie metsätiellä säikyttelin.
Kotona sitten yritin lintukirjasta katsella ja arpoa. Taisi olla metsäviklopari ojanpenkalla. Siitä ne sitten lenteli karkuun.
Joessa uiskenteli kai tavipari. Minusta näytti, että sillä koiraalla olisi ollut päälaella valkea laikku. Kotona kirjan kuvissa sellaista ei ollut. Mutta ne vihreän ja punaruskean kuvioinnit kyllä osui kohdalleen. Ehkä se valkea laikku oli vain miun mielikuvitusta, tai sitten jokin luonnon oikku.
Palokärjestä ja kuovista olen ihan varma. Samoin niistä rastaista, joita suuri parvi oli yhdessä metsälämpäreessä. Ne piti mahdotonta pärinää kunnes huomasivat minut. Maassa olleet lennähtivät puihin. Sitten ne kunnioittivat minua hetken hiljaisuudella, kunnes kävelin ohi.
