Olimme eilen Turussa helluntaiseurakunnan päiväkokouksessa, jossa siunattiin eräs vaimon sukulaisen pikkuvauva.
Siellä oli eräs rukoukseen liittyvä juttu lapsille, josta tuli mieleeni, että jos joku tilaisuudessa sattisi olemaan sokerista tehty, niin saattaisi ehkä osittain sulaa (=pahastua).
Illalla junalla kotiinpäin tultaessa syötimme vauvamme.
Söi varsin hyvin.
Sitten yhdessä vaiheessa pikkupoika yllättäen oksensikin päälleni sen verran paljon, että vaatteet kastuivat pahanhajuisesta nesteestä.
Kun huomasin, että nyt tulee oksennus, nopeasti peitin vaatteillani istuinpenkin, jotta sinne menisi mahd. vähän oksennusta.
Joku pisara junan penkillekin meni.
Junan WCssä yritin siivota itseäni. Vaimo puzasi pojan.
Jos saa oksennukset päälle, niin eihän se siistiytyminen kovin hyvää lopputulosta anna.
Onneksi en saanut tautia, vaikka housut olivat märät ja ulkona oli kylmä.
Onneksi ei käynyt tuota onnettomuutta menomatkalla.
Pitäisi varmaan olla varmuudenvuoksi vaihtovaatteet aina mukana, kun jonnekin matkustaa pikkupojan kanssa.
