Kamalan vaikea tietää mikä on viisasta. Itse hattuunnun välittömästi, jos joku livenä tulee traktaattipinon kanssa tai tahtoo kertoa ihmeellisestä kaksi vuosituhatta sitten eläneestä ihmeellisestä miehestä, josta en kai siis ole ikinä kuullut...kuoli ja nousi ylös ja hankkii paluuta...mutta jos nyt näkee jossakin tekstin, ja se ärsyttää, niin yleensä itse katson muualle. Hyvin pahantuulisena hallelujahenkinen värssy kyllä saa ärtymään, mutta täytyy sanoa, hyvin tilapäisesti.
Suurin ongelma taitaa olla se että lähinnä juttua aletaan, jos huomataan, joko pitää "uskovaisten vastaiskuna" ateistien vast.kampanjalle ja aletaan seurata, kumpi matsin voittaa. Silti mielessä elää ajatus, että onhan vahinko jos Raamattu jää joltakin tutustumatta, kun ei sieltä osu silmiin yksikään jae...itselleni on kaynyt kahdesti elämän varrella niin, että satunnainen sana on herättänyt uteliaisuuden, olen katsonut että mistäs tämä on, ja jäänyt koukkuun.
Entä, jos siellä olisi vaikka Jeesuksen jäähyväispuhe kokonaan - jae kerrallaan, mutta jokin kokonaisuus, niin että olisi havaittavissa, että hei, nämähän ovat jossakin yhteydessä toisiinsa? On monia psalmejakin, jotka eivät ole liian pitkiä mutta liian pitkiä kokonaan ladottavaksi. Irrallisiin tekstipätkiin kyllä liittää helposti mitä tahansa. Sille ei mahda mitään.
