Vielä noista Raamatunkäännöksistä.
Mielenkiintoinen piirre monessa uudistuksessa, kuten vaikkapa uuden raamatunkäännöksen ilmestymisessä, on se että alussa se tuntuu tulevan jostain paholaisen leiristä.
Huhujen mukaan vuoden 33/38 käännös oli paholaisesta ja sitä ei pitäisi käyttää.
Eräs herätysliike käyttääkin vain 1776 käännöstä.
Vuoden 1992 käännös monien mielestä pitää polttaa.
Jehovantodistajien UM käännös pitäisi myös joidenkin mielestä polttaa.
Kun sitten aika kuluu, niin ajan hammas puree käännöksestä synnin pois, ja sen jälkeen se onkin jo sälonkikelpoinen.
Ongelmana noissa salonkikelpoisissa käännöksissä saattaa olla se, että kukaan ei enää sitä kieltä ymmärrä. (Tämä oli tietysti kärjistys)