ihmisyys

[Leena]

- Edelleenkin uupuu vastaus tähän kysymykseen: Sitäkö varten olemme täällä, että taomme sen "oman onnemme"?  Että viis naapurin vähän huonommasta?  HYvä oli sato, nyt vain sremman ladon rakentamiseen. Ei pantu leipään puolet petäjäistä sillä motiivilla?

- Jokainen on siis oman onnensa seppä. En saanut vastausta tähänkään: Kuin on, kun joku ei saant edes vasaraa käteen?  Tai sain toki!  Maailmasta ei tule täydellistä kuitenkaan!  No ihan niin. Bonhoefferin perheen onnistui pelastaa kaasukammiolta vain kourallinen juutalaisia. Näitä "bonhoeffereita" oli vähänpuoleisesti ja joka ikinen pelastettu eli hyvin mielellään!

- Kun jotkut uhraavat henkensä ja meillä vinkaistaan lompakkoa lähestyttäessä, niin ihmetyttäähän se hieman. Kuka meiltä lopulta kysyy vaatetta, ruokaa, vettä, majapaikkaa, sitä, ettemme hylkäisi yksin vankilaan tai sairauteen - lopulta? 

[Leena]

- KELAn kuten muidenkin eläkeorganisaatioiden ongelma on juuri tämä: Niihin päästään poliittisin meriitein suuremmassa määrin kuin ammattiosaamisen. Ja kun käsketään kiristää ruuvia, niin sitten kiristetään seurauksia kyselemättä.

- Minlle on äärimmäisen vaikeaa ottaa mitään "kahden maan kansalaisen" roolia tässä vastaan, jos se edellyttää sitä että ikävyyksiä ja korjattavaa - korjattavissa olevaa - on tuossa silmieni alla, mä silmät luon ylös taivaaseen, ja ajattelen että tämähän on vain tätä maallista...kohta ohi...minä kiinnitän katseeni tuonne rauhan rantaan.  Minähän olen kahden maan kansalainen, ja ihmisyyteni pohja on siinä!

- Ei, en ole. Minä olen kristitty yhden kaikkeuden kansalainen, enkä voi olla hiljaa, jos näen täällä tapahtuvan asioita, jotka ovat selkeästi väärin. Ellei minusta ole antamaan siitä omastani, jota ilman tulen toimeen, ellen saa haastettua samoihin talkoisiin ketään, kuten usein näyttää, mitä varten elän? 

[Leena]

- Parin vuosikymmenen ajan on kynnetty hiljaksiin maaperä, jolla erityisen hyvin rasismi viihtyy. Kasvatetaan tuloeroja, annetaan työttömyyden levitä käsiin, vaikka tämä taantuma ei suinkaan tullut ennakoimatta.  

Minusta siis ei ole suinkaan väärin, että intomieliset nuoret ihmiset saavat ikäluokkansa oivaltamaan sen että työelämää ei voi valita kuin jotakin mielimusaa. Suurella osalla ainakin terveydenhuoltoa työvoimapula on omista syistään - eivät kuulu tähän saittiin - ollut ja pysyy.

Käsitinkö tämän oikein: Kyllä näistä kiinni halutaan pitää: päiväkodit - koulu - terveydenhuolto - vanhustenhoito?  Entä kirjastot - liikuntapaikat - msiikkioppilaitokset - kultturitalot? MIstä päin puretaan?
Ymmärsinkö tämän oikein: "Köyhille" sallittakoon näistä tietyt edut ilmaiseksi?

Mitkä?      Millä perusteella juuri nämä?
Entä tämä: Meillä ei näin laskurein mentäessä kohta, aivan totta, ole keskiluokkaa, sillä se on suuressa määrin tulonsiirroin luotu ansioryhmä.  KÄytännön esimerkkejä on pakko tarjota, muutoin menee puhe aivan esoteeriseksi.

Valitan - minulle tämä on ihmisyyttä - jotakin siitä ja sen hapuilusta, miten ollaan kristittyjä, kuinka seurataan Kristusta, ja siihen kai on kutsuttu..?. Yläkerrasta - näin uskon lujasti - se Bonhoeffer minun käteeni iskettiin ja käskettiin opiskella, kun joitakin vuosia sitten olin täysin kateissa, ja yhä kiitän.  mietin että kun tämä tätä Kristusta koko ajan tässä vetelee, niin kuin minun käy, jos minä pyydän saada tutustua...? - Toistaiseksi näin,enkä minä tälle mitään mahda. Ihmisten vaikedet menevät muuten myös ohi, autettuna nopeammin, oli se apu sitten terapia, leikkaus tai ryhmässä laulaminen - alkoholittomuus siihen kyllä kuuluu.  Kerron kyl jos mieli muttuuu!

[Leena]

- KELAn kuten muidenkin eläkeorganisaatioiden ongelma on juuri tämä: Niihin päästään poliittisin meriitein suuremmassa määrin kuin ammattiosaamisen. Ja kun käsketään kiristää ruuvia, niin sitten kiristetään seurauksia kyselemättä.

- Minlle on äärimmäisen vaikeaa ottaa mitään "kahden maan kansalaisen" roolia tässä vastaan, jos se edellyttää sitä että jos ja kun ikävyyksiä ja korjattavaa - korjattavissa olevaa - on tuossa silmieni alla, niin mä silmät luon ylös taivaaseen, ja ajattelen että tämähän on vain tätä maallista...kohta ohi...minä kiinnitän katseeni tuonne rauhan rantaan.  Minähän olen kahden maan kansalainen!  Sitä se ihmisyys...

- Ei, en ole. Minä olen kristitty yhden kaikkeuden kansalainen, enkä voi olla hiljaa, jos näen täällä tapahtuvan asioita, jotka ovat selkeästi väärin. Ellei minusta ole antamaan siitä omastani, jota ilman tulen toimeen, ellen saa haastettua samoihin talkoisiin ketään, kuten usein näyttää, mitä varten elän?  

Ja kun nyt meillä on niin hyvin, on heillä joille ei omalle sydämelle ole uskottu naapurin krjaa tilaa, laajemmat työkentät odottamassa. Luoteis-Afrikkaa uhkaa vakava nälänhätä, ja se työ ei ole hullumpaa. Lähtisin itse jos SPR ottaisi. Matkailu avartaa!

[tosikkoko]

Palaan vielä ihan tämän ketjun alkuun. Kiitos Juhani esitelmästä.

kiitos minunkin puolestani. oli hyvä kirjoitus, jota pitää sulatella.

[Salis]

- Mutta kun sitä työtä nimen omaan tässä nyt ei jokaiselle riitä!  Otahan ihminen viideksi vodeksi työelämästä pois ja yritä sitten viedä hänet takaisin sinne!  Juuri näiden lapsille tehdään sitten ne fattan hakemukset sillä päivämäärällä kun täyttävät 18, kn mitään työnteon mallia ei ole ollut kasvuvuosina olemassakaan.

Monet työelämässä olevat naiset saattavat jäädä raskauden takia vuosiksi pois työelämästä ja palaavat sinne takaisin. Tietysti alussa on hieman opettelua. Ohjelmistot ovat saattaneet muuttua, mutta itse työnteko ja siihen tarvittava osaaminen on hallussa. Kai sitä työnteon mallia voi muualtakin hakea kuin kotoa. Jos työtön aikuinen ei osaa näyttää työntekohaluja lapsilleen, niin vika ei aina ole yhteiskunnassa. Juuri tätä tarkoitin, kun kirjoitin vastuun ottamisesta. Vastuu elämästä täytyy ottaa työttömänäkin. Monesti työttömyysaika saattaa olla sytyke omaan kuntoutumiseen lisääntyvän liikunnan kautta.

[Salis]

- Parin vuosikymmenen ajan on kynnetty hiljaksiin maaperä, jolla erityisen hyvin rasismi viihtyy. Kasvatetaan tuloeroja, annetaan työttömyyden levitä käsiin, vaikka tämä taantuma ei suinkaan tullut ennakoimatta.

Tämä taantuma on lähtöisin kansainvälisestä finanssikriisistä. Jos sitä ei ymmärrä, ei ymmärrä mitään muutakaan taloudesta. Työllisyys- ja yrittäjäpolitiikkaan sijoitetään tänä vuonna 2,4 mrd. euroa. Työllisyyttä ei voida hoita työvoima- ja elinkeinotoimistoissa vaan uusia työpaikkoja luodaan pääasiassa mikro-, pien- ja keskisuurissa yrityksissä. Yli 90 prosenttia yrityskannastamma on juuri mikroyrityksiä. Suomessa on 140 000 yksinyrittäjää. Juuri mikro- ja yksinyritysten työllistämismahdollisuuksiin on syytä panostaa. Miksi on työttömyyttä? Sen takia, ettei yritysten tuotteille ole markkinoita. Jos ei ole tuotteille kysyntää, on edessä joko konkurssi tai työvoiman vähentäminen.

Käsitinkö tämän oikein: Kyllä näistä kiinni halutaan pitää: päiväkodit - koulu - terveydenhuolto - vanhustenhoito?  Entä kirjastot - liikuntapaikat - msiikkioppilaitokset - kultturitalot? MIstä päin puretaan?
Ymmärsinkö tämän oikein: "Köyhille" sallittakoon näistä tietyt edut ilmaiseksi?

Eihän näitä järjestelmiä olla purkamassa!  Voimavarat tosin ovat tulevina vuosina nykyistä vähemmät johtuen kuntien ja valtion ylivelkaantumisesta.

Entä tämä: Meillä ei näin laskurein mentäessä kohta, aivan totta, ole keskiluokkaa, sillä se on suuressa määrin tulonsiirroin luotu ansioryhmä.

Tosiasiassa keskiluokka maksaa pääosin myös valtion ja kuntien verot. Suurituloisia on niin vähän, että niitä lisää rokottamalla ei saada aikaan riittävästi verotuottoja.   

[Salis]

- Edelleenkin uupuu vastaus tähän kysymykseen: Sitäkö varten olemme täällä, että taomme sen "oman onnemme"?  Että viis naapurin vähän huonommasta?

Se, että otamme vastuun omasta elämästämme ei tarkoita toisten sortamista. Eihän vapauskaan tarkoita sitä, että loukattaisiin toisten vapautta.

Kantakaa toistenne taakkoja, niin te toteutatte Kristuksen lain. Joka luulee olevansa jotakin, vaikka ei ole mitään, pettää itseään. Kukin tutkikoon vain omia tekojaan. Silloin hän voi ylpeillä vain siitä, mitä hän itse on, vertaamatta itseään toiseen. Jokaisen on kannettava oma kuormansa. Gal. 6:1-5

[Pirska]

- Edelleenkin uupuu vastaus tähän kysymykseen: Sitäkö varten olemme täällä, että taomme sen "oman onnemme"?  Että viis naapurin vähän huonommasta?  HYvä oli sato, nyt vain sremman ladon rakentamiseen. Ei pantu leipään puolet petäjäistä sillä motiivilla?

Minun maalaisjärkeni sanoo, että avun tarvitsijat pitäisi todellakin jakaa niin, että apua annetaan niille, jotka sitä oikeasti tarvitsevat ja toiset ohjataan auttamaan itse itseään. Meillä on aivan liikaa semmoista porukkaa, joka käyttää valtavasti energiaa siihen, että ottaa selville kaikki mahdolliset oikeutensa ja pitää niistä kiinni. Sama porukka ei liiemmin välitä omista velvollisuuksistaan. Semmoisista minullakin on ihan omakohtaista kokemusta.

Kaikkien työkykyisten voimavarat pitäisi saada yhteiseksi hyödyksi. Kaivataan paljon asennekasvatusta. Veikkaan, että loppujen lopuksi luuserit saisivat paljon enemmän tyydytystä siitä, että he itsekin yrittäisivät jotakin kuin että he aina odottavat valmista.

Jos näitä avunpyytäjiä ei jaotella mitenkään, niin lopputulos on se, että resurssit eivät riitä. Se, mitä luusereille jaetaan, on pois heiltä, jotka oikeasti eivät pysty itse itseään auttamaan.

Työvoimapolitiikasta en ymmärrä höykäsen pöläystä, mutta ihmeelle tuntuu, jos töitä ei riitä kaikille ja samaan aikaan laitoksissa olevat joutuvat kärsimään siitä, ettei heillä ole tarpeeksi hoitohenkilökuntaa.

Kelasta on minullakin käsitys, että siellä on ihan omat säännöt.

[Leena]

-Ei luusereille, ilman muuta, oletan että nyt puhutaan toimeentulotuesta, ei perustuslain muutoksesta tai sen rajoja hipovista/KELAn ylittämistä  ratkaisuista.  Mutta millä erotat sen "luuserin" "loserista"? Sitä viisaudenkiveä etsitään kuin Afrikan tähteä.  Kukaan ei ole halukas antamaan tahallaan valehtelevalle terveelle työkykyiselle, jolla on työpaikka tallella yhtikä mitään siltä luukulta - on illuusio, että he siellä sitä kurkut himosta lutkien jonottavat.

Keskiluokan kohtalohan tässä vaakalaudalla on, sillä koko tulonsaajaryhmä on suurelta osin juuri tulonsiirroin pystytetty - päivähoito, koulu, terveyspalvelut, lääkekorvaukset, vanhustenhuolto.  Tämä hallitus ei ole sitä purkanut vaikka piti, ja valitan, oli juuri kokoomksen listoilla, kun väki sanoi gallupeissa ettei haluakaan vähempiä veroja takoakseen omaa onnea, kunhan saa ne pitää.  Sitä tässä yritin selittää.

Yks hallayö voi mummon kaataa tai voi tulla turma muu, ja sen varalta meillä nämä turvaverkot ovat.  Nyt kai mietitään pitäisikö reiät parsia vai repiä lisää, jotta ihmiset pääsisivät toteuttamaan sitä "ihmisyyttään", jos käsitin oikein?



Itsestänikin näyttää tältä: Työvuosia tarvitaan ja tullaan tarvitsemaan jatkossa, siksi ei olisi varaa hellittää yhdestäkään joka vielä johonkin kykenee.  Maksaahan hän veronsa joka eurosta. Erimielisyyttä tästäkin on:  niinkö, että muutamat tekevät lisää ja lisää kunnes nitkahtavat, vaan ottamalla työelämän piiriin jokainen joka kykenee yhteenkin tuntiin. Siten voidaan kyllä realistisimmin vähentää "miinusväestöstä" (mitähän Jumala miettii termistä) koituvia yhteisiä kulujakin. 

"Työvoimapulasta" puhuttaessa pitäisi aina selkeästi uutisoida onko kyseessä virkojen, toimipaikkojen  vai käsiparien puute, onko kunnalla virantäyttökielto (miksi meillä on niin omalaatuinen verotuksen malli? Eivät lait ole jumalansanaa, niihin suhtaudutaan välillä kin fundamentalisti Raamattuun, pyhiä)  vai onko joku pakotettu eläkkeelle - meillä on todella väkeä, jotka eivät saa mennä työhön, koska ovat aikanaan kuuluneet jonkin tietyn pykälän tietyn momentin alaisuuteen...

[vaivattu sielu]

Meitä on joka junaan ja jokunen jää vielä asemalle! 

[Leena]

- Onko kukaan pannut merkille tätä: Huomiomme on sitkeästi vähätuloisissa, ei esimerkiksi niissä jotka kierrättävät ansiotulonsa pääomaverotksen kautta (ei progressioita), tekevät ensin rötöksiä ja erotetaan "kultaisten kädenpristusten" lohduttamina ("En tässä nyt ala selvittää paljonko se oli") tai saavat ensin eläkkeen "luottamustoimista" ja ovat samaan aikaan oikeutettuja ansaitsemaan lisää?

Puhutaan että "nämä" on "pidettävä maassa" ettei "tule aivovuotoa". Mietin tämän tästä mihin tuollaisia aivoja tarvitaan. Nehän ovat orientoituneita vain siihen, kuinkas nyt vedätettäis. Mielummin minä pitäisin täällä erinäisiä sairaanhoitajia, esimerkiksi.

Kai tähänkin jollain jokin näkemys on? Ei tätä yhteiskuntaa sairas köyhä nakerra, kuulkaahan. Nämäkö nyt ovat sillä perusteella niitä vilpittömiä miehiä, että pukeutuvat liituraitaan ja lakeerikenkiin?

[Leena]

Meitä on joka junaan ja jokunen jää vielä asemalle! 

- Olisiko kristillisintä yrittää noukkia se edes johonkin, ennen kuin alkaa sataa lunta ja rakeita?

[myöhänen]

Pienessä päässäni miettinyt auttaisiko kenties käsien ristiin laitto ja rukoilu - pyytämällä kykyä, taitoa tai jonkinlaisia tuntosarvia jotta huomaisi lähimmäisen hädän. 
Jos osaisi edes jollain lailla - vaikka vain kuunnellen auttaa tarvitsevaa. 
Nykypäivänä yhteiskunnassa niin kiire, jottei osata pysähtyä - koska se ei taida olla sallittua, tai ainakaan suositeltavaa - ehkä edes omaa vointia kuuntelemaan ja herkistymään Jumalan puoleen  .
Tie toisen auttamiseen käy kenties vasta omien  asioiden läpikäynnin kautta.
Tai sitten ei  . Maailmassa meille tie katsottuna valmiiksi, kun vaan huomaamme kysyä kuinka tulisi kulkea 
Voisiko kaikki olla yksiselitteistä  ?

[mt]

Yli 90 prosenttia yrityskannastamma on juuri mikroyrityksiä. Suomessa on 140 000 yksinyrittäjää. Juuri mikro- ja yksinyritysten työllistämismahdollisuuksiin on syytä panostaa. Miksi on työttömyyttä? Sen takia, ettei yritysten tuotteille ole markkinoita. Jos ei ole tuotteille kysyntää, on edessä joko konkurssi tai työvoiman vähentäminen.

Kiitos hyvästä aasinsillasta, seuraa yrittäjän propagandapäästö.

Minulla on menossa kolmas taantuma yrittäjänä, ja lähipiiriini on parinkymmenen vuoden aikana kuulunut runsaasti 1-3 hengen nyrkkipajoja, nytkin reilut parikymmentä. Tällaisissa mikroyrityksissä on huonoina aikoina paljon piilojoustoja, joista ei lehdissä kirjoittella. Otetaanpa esimerkki.

Alkukesästä muuan viestintäalan yhtiö ilmoitti 20 työntekijän irtisanomisesta. Asia kerrottiin lehtien taloussivuilla. Myös saman alan mikroyrityksillä on vaikeuksia. Tilauksia on vähemmän, isot talot kiristävät hintoja alas, maksuaikataulut pitenevät jne. Niinpä mikroyrityksessä
* pidennetään päivää
* lisätään työn tehokkuutta
* alennetaan yrittäjän palkkaa tai vastaavaa tuloa
* karsitaan kustannuksia
ynnä tehdään monia muita toimia, kuten kehitetään uusia tuotteita, muutetaan tuotantosuuntaa jne. Vastaavaa ei voi tehdä isossa yrityksessä yhtä nopeasti. Mikroyrityksessä päätökset tehdään ja toteutus astuu voimaan heti. Kaikki nämä ovat tuttuja omasta ja naapuriyritysten kokemuksista.

Lehdet eivät kirjoittele asiasta, koska parinkymmenen sinnittelevän mikroyrittäjän joukko ei ilmesty työvoimatoimiston luukulle. Hesarin arkistosta löytyi vuoden ajalta kaksi juttua mikroyritys-hakusanalla. Toisessa muisteltiin viime lamaa ja "pakkoyrittäjiä", toinen oli yrittäjien perhevapaita käsittelevä mielipidekirjoitus. Pienyrittäjien ongelmia tuotiinkin monipuolisesti esiin mielipidepalstoilla, mutta lehden omia juttuja ei tahtonut löytyä. Vaivanneeko taloustoimittajia ns. painavan ahterin tauti.

Mt