Körttifoorumi

Keskustelu => Seuratupa => Aiheen aloitti: Pena - 30.05.22 - klo:06:57

Otsikko: Aamuhartaus 21
Kirjoitti: Pena - 30.05.22 - klo:06:57
Siinä rupeaa syntinen silloin niinkuin houkkio hapuilemaan: "Voi toki, jos minä kiintyisin siihen asiaan edes nytkään, ennenkuin on liian myöhäistä! Kotini olisi pitänyt jokapäiväisessä elämässä pyhittää Herran sanalla. Maailmaa ei olisi saanut rakastaa eikä mitään mitä siinä on, vaan se olisi ollut hyljättävä Kristuksen tähden ja otettava risti ja seurattava Herraa. Minun olisi pitänyt käydä lasteni edessä kristittynä, olisi pitänyt antaa ne Herralle, ettei maailma ja saatana olisi niitä voittanut." Näin aukenee silloin syyttävänä äärettömän laaja tehtävä, laaja työala ihmisraukan silmäin eteen. Hän räknäilee miten tuo ja tuo ja tuo on vielä aivan koskematta, vaikka jo aikoja olisi pitänyt sekin toimittaa. Ja siinä tulee sydämeen pelko: "Onko minulla nyt enää aikaa irtautua niistä, missä sydämeni on kiinni, jos lähtöhetki tulee?" Voi, hyvät ystävät, kun on raskas tällaista kuormaa kantaa, kun täytyy mennä kuolemaa kohti aivan kuolleessa tilassa!

Vilhelmi Malmivaara
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 21
Kirjoitti: Pena - 31.05.22 - klo:07:32
Tuo ja tuo synti olisi pitänyt panna pois, tuo himo tappaa, tuo synti saada Herralta anteeksi, tuo rikos saada sovitetuksi, tuo ihminen neuvotuksi, tuo parannetuksi, tuo lapsi kasvatetuksi Herralle. Tuo ihminen, jonka olen pahentanut, olisi pitänyt jättää pahentamatta, se ja se sana jäädä sanomatta, mutta sen ja sen sanan taasen olisi pitänyt tulla sanotuksi. Toisella tavalla olisi pitänyt viettää arkipäivät, toisin pyhäpäivät pyhittää, mutta on kuitenkin silloinkin melkein vain tätä maata tonkinut eikä kääntänyt katsettansa ylöspäin Herran puoleen kuin ani harvoin. Ja saatana tuo tunnon eteen aina vain uusia kuormia: "Tuo ja tuo syntisi on vielä murtamatta, tuo ja tuo himosi tappamatta ja näyttääkin vain joka ikinen päivä sitovan sinut yhä kiinteämmin itseensä ja tähän maailmaan kiinni, vaikka sinun pitäisi niistä irti päästä."

Vilhelmi Malmivaara
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 21
Kirjoitti: Pena - 01.06.22 - klo:07:26
Ei suinkaan meissä ole yhtään ainoaa, joka ei olisi valmis lähtemään täältä vaikka kohta, jos saisi olla ihan varma pääsemisestänsä Herran syliin. Mutta siinä tuleekin vastaamme: mutta, mutta! No, mitä tässä nyt sitten olisi tehtävä? Me emme saa olla, ystävät, pehmeitä itsellemme, ei, ei, ei nyt enää, vaan meidän pitää koveta itsellemme. Toimita talosi, sillä sinun pitää kuoleman ja ei elämän, sanoo Herra. Herran kansan pitää koveta itselleen, pitää ruveta pitämään lujalla itseänsä, painamaan Herran käskyt mieleensä, sitoa ne sormiinsa, kiinnittää ne sydämensä tauluihin joka ikinen päivä, eikä koettaa lohduttaa itseänsä niillä näillä lohdutuskeinoilla arvellen, että jos tästä sittenkin päästään jollakin lailla menemään. Ei näin. Täytyy säälimättä repiä nyt jo tyyny pois synninihmisensä pään alta ja sanoa sille: "Sinä raato olet jo liika kauan nukkunut synnin unta, herää jo! Minä olen liika kauan sinua säälinyt ja hemmotellut; jos vielä tätä teen, niin menen kohti helvettiä."

Vilhelmi Malmivaara
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 21
Kirjoitti: Riitta-mummi - 01.06.22 - klo:08:50
Tämä on ankaraa synninsaarnaa. Toki sitä yhäkin tarvitaan. On ehkä parempi että jokainen löytää tämän itse itsestään, eikä saarnatuolista pudoteltuna.

Nyt korostetaan Jumalan armollisuutta, ja lähimmäisen lohduttamista. Vai kuinka näette Joensuun Herättäjäjuhlien tunnuksen Lohduksi toisillenne.

Nykyään on paljon yksinäisyyttä. Ennen yksinäiset vanhukset pidettiin perheen yhteydessä. Se oli vaikka olisi ollut köyhääkin, silti vähemmän yksinäistä.

Nyt on tehtävämme lohduttaa yksinäisiä ja murheellisia. Se oli monen vanhuksen tehtävä perheissä: Hoitaa ja lohdutella lapsosia ja tarvittaessa torua ja neuvoakin.

Herran syliin pääsemistä en osaa edes kuvitella. Kunhan vain ovi avautuisi !
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 21
Kirjoitti: Pena - 01.06.22 - klo:14:13
On varmaan hyvä, että Malmivaara kuuluu historiaan. Ajattelen kuitenkin, että hänen ääntänsä on meidänkin hyvä kuulla, kunhan muistamme sen, että hän puhui oman aikansa ihmisille.
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 21
Kirjoitti: Riitta-mummi - 01.06.22 - klo:14:38
Ajatukset eivät ole välttämättä vanhentuneet, mutta tapa puhua ja kirjoittaa on.
Tämä on juuri sitä muuttumista joka meissä kaikissa ja jatkuvasti tapahtuu.

Kristus on sama eilen , tänään ja maailman loppuun saakka.
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 21
Kirjoitti: Pena - 01.06.22 - klo:15:47
Ajatukset eivät ole välttämättä vanhentuneet, mutta tapa puhua ja kirjoittaa on.

Sitä tapaa sanoa tarkoitinkin 'äänellä'.
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 21
Kirjoitti: Riitta-mummi - 01.06.22 - klo:18:12
Täten olemme yksimieliset.  m.o.t.       
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 21
Kirjoitti: vn - 01.06.22 - klo:22:03
Tuli äkkiseltään mieleen...
Miten on, puhutaanko ja saarnataanko nykyään riittävästi ihmisen syntisyydestä?
Jos kirkko tästä hiljenee, niin mistä ihminen tietää olevansa syntinen, tarvitsevansa
anteeksiantamusta, parannusta, armoa?
Voidaan sanoa että Jumala puhuu jokaiselle erikseen omalla tavalla, miten?
Jos omatunto on paatunut.
Eiköhän Ruotsalainen, Lestadius, Malmivaara, Muroma, Peltola, Leminen, ym. olleet
herättäjiä. Heidän kaltaisiaan tarvitaan tänäänkin.
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 21
Kirjoitti: Pena - 02.06.22 - klo:07:21
Kun tällainen mieli tulee, niin siinä asia uusiutuu. Ihminen rupeaa siinä kurittamaan itseänsä Jumalan tuomioiden alle, että saisi selkäänsä niin lujasti, jotta tajuaisi nöyrtyä. ja kun näissä murheen tulissa ollaan, siellä aloitetaan teroitella aseita, mitkä suruttomuus oli ruostuttanut.

Vilhelmi Malmivaara
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 21
Kirjoitti: Riitta-mummi - 02.06.22 - klo:08:45
Malmivaaran räväkällä äänellä joka sanoo esim. näin tuossa eilisessä aamuhartaustekstissä:

Täytyy säälimättä repiä nyt jo tyyny pois synninihmisensä pään alta ja sanoa sille: "Sinä raato olet jo liika kauan nukkunut synnin unta, herää jo! Minä olen liika kauan sinua säälinyt ja hemmotellut; jos vielä tätä teen, niin menen kohti helvettiä."


Jos tuo saarna tulee Jumalalta syntiselle, se on tarpeellinen. Jos sen sanoo lähimmäinen, ei sitä nykypäivän ihminen tahdo ymmärtää.

Kun fooruminen Thomas meitä pieksi ja kirosi Malmivaaran tapaan helvettiinkin toivotellen, olimme ymmällä: Mitä tämä nyt on !

Ehkä se oli Malmivaaralta opittua. En tiedä.

Veli-vn kyselee synnistä saarnaamisesta. En usko monen sitä kaipaavan. Tiettyjen herätyssuuntien tapaan se on kuulunut.

Itselläni on syntisyyteni aina edessäni. Siitä Kristuksen sisällinen tunteminen pitää huolen.
Luotan että lupaus:' Minä pidän sinusta huolen maailman loppuun asti ', sisältää myös sen että hän ohjaa minua synnintuntoon ja näyttää missä, miten ja mitä olen tehnyt väärin.

Paimen ohjaa laumaansa, myös meitä kovapäisimpiä.
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 21
Kirjoitti: Pena - 02.06.22 - klo:09:51
Minusta on tärkeää erottaa synti ja synnit, toisin sanoen sydämen jumalattomuus ja siitä kumpuavat ajatukset, sanat, teot ja laiminlyönnit. Synnistä saarnaamisen on mielestäni usein korvannut synneistä saarnaaminen. Silloin saarnaajalla on ilmeineinen kiusaus hyökätä niitä syntejä vastaan, jotka ovat hänelle vieraita. Näin hän tulee peittäneeksi omia helmasyntejään. Mitä kristillistä sellaisessa saarnassa muka on?
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 21
Kirjoitti: Riitta-mummi - 02.06.22 - klo:12:20
Syntien luetteleminen ja niillä osoittelu on tuomiohenkistä ja rakkaudetonta.
Eikö se olekin synnillinen teko ? Lisäksi se saattaa ( saattoi ) olla eräiden tapana.
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 21
Kirjoitti: Pena - 03.06.22 - klo:08:07
Voi, kuinka paljon puhetta Herralle täällä ilmaantui! On niin äärettömän paljon asiaa, paljon rukoilemista, paljon pyytämistä ja huutamista. Rupeaa peloittamaan, että entä jos päivät ovatkin jo niin lyhyet, ettei ennätäkään saada uusituksi kaikkea, mitä uusia pitäisi. Käy niinkuin eräälle heränneelle vanhukselle, joka monia vuorokausia oli vuoteellansa aivan äänetönnä, ei puhunut yhtään sanaa kellekään, makasi vain selkä seinään päin kääntyneenä. Hänen pojillensa tuli kova hätä ja he tiedustelivat, saisiko isälle lukea. Vanhus vastasi heille silloin, ettei nyt jouda lukemaan, nyt täytyy huutaa. Hänellä oli paljon Herralta pyydettävää ja aika oli lyhyt. Oli jäänyt aikanansa huutamatta niin äärettömän paljon asioita ja ne täytyi saada kaikki huudetuksi. Piti saada huutamalla lähestyä Herraa.

Vilhelmi Malmivaara
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 21
Kirjoitti: Viisveisaaja - 03.06.22 - klo:17:38
karjalaisenkyösti kovasti aina painottaa lain saarnaamisen tärkeyttä, jota en ole koskaan oikein ymmärtänyt.

Malmivaaran lain saarnat varmaan ovat olleet jollekkin hyväksi, mutta itse en ole koskaan ymmärtänyt, että esimerkiksi Paavo Järvinen tv 7 tai joku seurakunta jossa pappi tai paimen saarnaa ja haukkuu kuulijat ja lukee lakia vetää eniten ihmisiä kokouksiin?

Tuomiokirkko? Varmaan tekee sielulle hyvää joka sunnuntai mennä kuulemaan tuomio?
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 21
Kirjoitti: Pena - 04.06.22 - klo:07:57
Kun hengellinen asia alkaa uudistua, voi, voi, kuinka paljon ilmenee silloin huutamista! Ja käskemättä silloin ruvetaan huutamaan niiden kipujen alla, joissa ollaan. Eivätkä siihen riitä silloin päivät, vaan monesti täytyy huutaa vielä yötkin, ottaa öitäkin lisäksi ja kastella leposijansa kyynelillä. kun on puheltava Herran kanssa yön hiljaisuudessa. Täytyy huutaa omien asioittensa tähden ja lastensa tähden, huutaa ystävien tähden, huutaa maailman tähden, huutaa monenlaisten laiminlyöntien ja tehtyjen syntien tähden. Eikä siinä jouda kysymään sitäkään, tuleeko tällä autuaaksi vai ei. Siinä on niin kiire huutamaan, ettei jouda katsomaan, mihin tässä mennään. kunhan vain ennättäisi sanoa Herralle kaikki.
Tällainen huutaminen on, ystävät, autuaallista ajanviettoa. Hyvä, kun saa edes sillä tavalla aikaansa viettää, vaikkapa vain muutamina elämänsä päivinä. Ruvetaan huutamaan mekin!


Vilhelmi Malmivaara
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 21
Kirjoitti: Pena - 05.06.22 - klo:07:37
Voi ääretöntä, kuinka paljon ristiä on kristityllä, joka kilvoittelee saavuttaakseen iankaikkisen elämän kruunun. Kun raamattu puhuu rististä, tarkoittaa se sitä ristiä, jota kärsitään Kristuksen ja omantunnon tähden. Kaikki tämänluontoiset kärsimiset, mitä täällä kristityn osaksi tulee, saa hän sentähden, että on kutsuttu ja herätetty ihminen sekä liitetty Kristukseen, sentähden, että hänellä on herännyt omatunto, jonka Jumalan sana ja heränneiden vanhempain antama kasvatus ovat hänelle antaneet. Koska hän on sellainen, niin synti ja maailma ja perkele eivät jätä häntä rauhaan. Heränneellä omallatunnolla eläen hän kärsii synnistä itsessänsä ja toisissa ihmisissä. Synti haavoittaa tuntoa ja siitä seuraa raskaita sisällisiä kärsimisiä. Synnin tähden vuotavat kaikki hänen kyyneleensä, mitä hän täällä joutuu itkemään, synnin tähden häntä kohtaavat kiusaukset, synnin tähden syntyy kaikki taistelu hänen sisällisessä ihmisessään. Kaikki kärsiminen, mitä ihminen saa sotiessaan sitävarten, että voittaisi elämän kruunun, on sitä Kristuksen ristiä.

Vilhelmi Malmivaara
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 21
Kirjoitti: Pena - 06.06.22 - klo:07:27
Koettakaapa ajatella, millainen on sen ihmisen kohta, joka on saanut kasvaa hurskaassa kodissa ja lähtee sieltä elämään uuteen kotiinsa toivoen siinä saavansa toteutetuksi sen, minkä on kotonansa Jumalan sanasta oppinut! Koettakaapa ajatella, millainen se on, kun hän joutuu esimerkiksi hoitamaan suurta taloutta talon emäntänä, niinkuin kävi tässäkin*! Siinä pitäisi näyttää hyvää esimerkkiä palvelijoille ja työväellensä, pitäisi kyetä vastaamaan niiden tilasta Jumalalle, peittämään omalla kunniallaan niiden heikkouksia, kantamaan omana kuormanansa niiden kuormaa, pitämään omana vikanansa niiden vikoja, omana vilppinään niiden vilppiä, omana syynänsä sitä, ettei saa niitä niin hoidetuksi ja Herrassa pysymään kuin pitäisi ja antaisi. Niin, koettakaapa ajatella, mitä ristiä siinä asemassa olevalla on, kun hän tahtoisi pyhittää kotinsa Herralle eikä tälle maailmalle! Voi, voi, kuinka paljon hänen sydämensä saa vapista, kuinka monta painia Herran kanssa lyödä ja kuinka monta kertaa luulla, että saatana voitti, maailma voitti!

Vilhelmi Malmivaara

*puhe 1910 Tiina Sinnemäen hautajaisissa
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 21
Kirjoitti: Pena - 07.06.22 - klo:07:22
Minnekä päin me olemme matkalla, iankaikkiseen elämään vai iankaikkiseen kadotukseen? Eikö ole syytä ajatella itsekunkin ainakin semmoisina aikoina, kun on ruumista hautaan saattelemassa: "Mihinkähän minua kerran saatellaan, sillä varmasti minäkin saateltavaksi joudun?" Tätä asiaa ei liika paljon ajatella, mutta jospa se sattuisi edes hautajaispäivänä vahingossa tulemaan mieleen, siinä ruumista katsellessa ja nähdessä, minkälaiseen tilaan ihminen joutuu silloin, kun täytyy mennä rajan yli ajasta iankaikkisuuteen. Jospa kukin joutuisi tarkkaamaan edes silloin, kun kuolema ja lähtö täältä tulee mieleen, minnekä päin on matkalla!

Vilhelmi Malmivaara
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 21
Kirjoitti: PekkaV - 07.06.22 - klo:11:14

   Kiitos! Wilhelmi on aikaansa edellä.

Otsikko: Vs: Aamuhartaus 21
Kirjoitti: karjalaisenkyösti - 07.06.22 - klo:13:24
karjalaisenkyösti kovasti aina painottaa lain saarnaamisen tärkeyttä, jota en ole koskaan oikein ymmärtänyt.

Ehkä ymmärrys tässä asiassa joskus tulee kasvamaan.

Minulla on sellainen aavistus, että oma olemukseni ei ole vielä saanut riittävästi lain saarnaa.
Myönnän kyllä, että sisäinen olemukseni jollain tavoin vihaa ja vieroksuu sitä, mutta joku osa itsessäni ymmärtää, että kärsin lain saarnan puutteesta.
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 21
Kirjoitti: karjalaisenkyösti - 07.06.22 - klo:13:30
Nyt voi mennä vikaan, voin myös muistaa Raamattua väärin tai ainakin selittää tekstiä väärin.

Hakomaan Auri joskus vuosia sitten kehotti välttämään 'kauhistusrukouksia'.
Hän siteerasi Raamattua, jossa oli ajatuksena, että -joka kääntää korvansa kuulemasta Jumalan lakia, sen rukouskin on kauhistus-.
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 21
Kirjoitti: Riitta-mummi - 07.06.22 - klo:13:34
Pelkään, että jatkuva lain saarna johtaa paatumukseen. Sekä kuulijan, että saarnaajan.
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 21
Kirjoitti: karjalaisenkyösti - 07.06.22 - klo:13:37
Pelkään, että jatkuva lain saarna johtaa paatumukseen. Sekä kuulijan, että saarnaajan.

Voisiko olla niin, että jos saarnaa jonkinlaista tynkälakia, vesitettyä ja lievennettyä sekä kavennettua lakia, niin sellainen johtaisi huonoon lopputulokseen, ainakin jonkinlaiseen lainalaiseen tilaan (jossa ollaan 'lain alla'), ehkä lopulta paatumukseenkin?
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 21
Kirjoitti: karjalaisenkyösti - 07.06.22 - klo:13:41
Lievennetty laki laittaa ihmisen yrittämään pelastusta osittain omin tekemisin, maahan lyövä kova laki johtaa Jumalan armon kautta vapauteen ja pitää ihmisen siinä vapaudessa. Nyt puhun ennemminkin alatiellä pitkälle päässeiden suulla, en omallani.
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 21
Kirjoitti: Riitta-mummi - 07.06.22 - klo:15:26
Kun saarnataan Jumalan armosta ja rakkaudesta, Kristuksen syliinsä ottamista loukkaantuneista , pelokkaista karitsoista, kuulen saarnan jota jaksan kuunnella. Se murtaa kovankin sydämen, ainakin minun. Se on sitä paavo Ruotsalaisen kuvailemaa 'pikottelua leipäpalasella'.

Kun kuulen saarnan synneistä, jossa ne nimeltä yksilöidään, kuulen omahyväisen opettajan äänen ja koetan sulkea korvani.

Syntini ovat aina mielessäni, yöllä unissani ne minua kohtaavat . Aamulla ymmärrän vähitellen mistä milloinkin sain opetusta.
Olen 'vierihoidossa'.
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 21
Kirjoitti: Pena - 07.06.22 - klo:16:54
Kun kuulen saarnan synneistä, jossa ne nimeltä yksilöidään, kuulen omahyväisen opettajan äänen ja koetan sulkea korvani.

Lainaamissani Malmivaaran seurapuheissa on aika karua saarnaa synnintunnosta. Se kuitenkin lähtee siitä, että syntisyyden tuntoa ei tarvitse kenenkään lähimmäisessään lietsoa vaan katumus nousee Jumalan työstä ja kuuluu Hänen hyvään kasvatukseensa. Jokainen tuntee synnin itsessään ja pyrkii parhaansa mukaan peittämään muiden viat Jeesuksen pelastustyön alle.
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 21
Kirjoitti: Riitta-mummi - 07.06.22 - klo:19:06
Juu, en ajatellutkaan Malmivaaran sanoja Aamuhartaudessa.

Edelleen osa heränneistä kai kaipaa ja halusti kuulee tällaista saarnaa tarpeeseensa.

Olen arka ja pelokas karitsa, minulle Kristukselta saatu pikottelu ja palanen sopivat hyvin pitämään synnintunnon edessäni.

Tätä on monen vaikea uskoa kun kirjoitan niin kuin kirjoitan. Sanat annetaan niin kuin ne kirjoitan.
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 21
Kirjoitti: Pena - 08.06.22 - klo:07:18
Luulen, ettei saatana saa ihmisiä vietellyksi niin paljon kadotukseen millään muulla kuin sillä luulolla, että taivaaseen ollaan menossa. Tämä on sillä ovela pyydys ja tällä se saa houkutelluksi paljon ihmisiä mukaansa. Se luulottelee ihmiselle, että ollaan menossa taivaaseen, kyllä autuaaksi tullaan, ei tässä mitään hätää ole. Kun ihminen tämän uskoo, ovat luonnollisesti hänen asiansa aina onnistuneet hyvin hänen omasta mielestänsä, parannuksentekonsa aina menestynyt eikä hänellä ole mitään puutosta koskaan tunnettavanaan. Hänen ei ole koskaan tarvinnut tekojansa katua, ei koskaan tuntea väärällä tiellä olevansa, vaan hän on aina saanut olla varma siitä, että tie on oikea eikä väärä. Ja tässä luulossa hän raukka jatkaa sitten matkaansa, kunnekka pääsee onnettomuutensa perille asti.

Vilhelmi Malmivaara
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 21
Kirjoitti: Pena - 09.06.22 - klo:07:37
Mutta jos joku matkamies joutuu epäilemään olevansakin väärällä tiellä, joka ei viekään perille, niin tämä vaikuttaa sen, että hänen täytyy ruveta kyselemään ja ottamaan selvää, mihin päin hän on matkalla. Silloin tulee hänelle mahdolliseksi palata oikealle tielle. Aivan samoin on hengellisessäkin elämässä. Jos ihminen on varma siitä, että hän pääsee taivaaseen, kun tekee näin, uskoo näin, toivoo näin, niin hän ei ymmärrä ruveta edes kyselemään, minne on matkalla. On aivan luonnollista hänen omasta mielestänsä, että kyllä hän taivaaseen pääsee. Mutta entäpä, jos se tie onkin väärä? Jospa tekosi ja työsi ovatkin vääriä? Entäpä, jos ne ovatkin sellaisia, että ne kuoleman hetkellä kaatuvat päällesi kaikki? Niin käy sille, jonka tie on väärä, ja se päättyy helvettiin.

Vilhelmi Malmivaara
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 21
Kirjoitti: Pena - 10.06.22 - klo:07:23
Me ihmiset olemme kaikki luonnostamme lavealla tiellä. Sen huomaa kukin, jos vain alkaa tarkata omaa itseänsä. Ajatelkaapa nyt, murehduttaako meitä synti? Emmekö me rakasta mieluummin leutoa ja helppoa elämää, hyvää oloa, väljää tilaa, kuin ahdingoita? Taistelemmeko vastaan, ettei synti meitä voita?

Vilhelmi Malmivaara
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 21
Kirjoitti: Viisveisaaja - 10.06.22 - klo:18:12
Wilhelmi taisi olla aika itsekriittinen ?
Tuollaiset syvät itsetutkiskelut onkohan ne hyväksi?

Joskus nuorena harrastin samaa ja jotenkin tuli tunto, että Jumala ei tuomitse kuin siitä, että ensirakkaus on jäänyt vähemmälle, no ei se, mutta kun tuomitsin itseäni kaikenlaisista virheistä ja murehdin kaikkea, niin jotenkin tuli tunto, että turhaa?
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 21
Kirjoitti: Pena - 16.06.22 - klo:07:44
Saatana on myös niin ovela, ettei se välitä mitään siitä, millä keinoilla saa ihmisen saaliikseen. Se vetää toisia saaliiksensa julkijumalattomuudella, toisia taas jumalisuudella, mutta molemmat ihmisraukat ovat yhtä sokeita näkemään sen vehkeitä. Saatana vetää toisia omaksensa jumalattomuuden varmuudella, toisia jumalisuuden varmuudella, mutta molempia teitä se vie helvettiin. Kun se saa ihmisen nukutetuksi tuohon väärään varmuuteen, tietää se, ettei ihminen enää arkaile, ei kysy askeleitansa, ei tarkkaa tekojansa, puheitansa ja ajatuksiansa, ei rupea neuvottelemaan, mitä pitäisi tehdä, että autuaaksi tulisi. mutta kun ihminen näin elää väärän varmuden pohjalla huoletonna tilassansa siinä uskossa, ettei tässä mitään hätää ole, sillä "minä ymmärrän, minä uskon, minä osaan, minä olen oikeassa", niin on se kauheaa itsensä pettämistä. Voi kauheaa, kuinka paljon on ihmisraukkoja, jotka näissä luuloissa siirtyvät ajasta iankaikkisuuteen! Kun sellainen makaa sairasvuoteellansa, niin monta kertaa kokoonruu siihen vielä muitakin ihmisiä kulemaan, mitä se lähtönsä aikana sanoo, ja jos vainaja sanoo, ettei hänen kuinkaan käy, vaan hän on turvattu, niin on asia heidän mielestänsä niinkuin ollakin tulee. Kuolevan omiin puheisiin uskotaan aivan niinkuin ihmisraukka olisi itse tuomari omassa asiassaan. Tästä päättelevät sitten jälkeenjäävät: "Kun sekin autuaaksi tuli, niin kyllä minäkin, ei tässä mitään hätää ole", ja rupeavat hornaamaan saman tyynyn varassa entistä sikeämpää synnin untansa.

Vilhelmi Malmivaara
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 21
Kirjoitti: Riitta-mummi - 16.06.22 - klo:09:14
Nyt on sellaista tekstiä Malmivaaralta, jota minäkin saatan ymmärtää. Ei monilla kielikuvilla ja koukeroilla kaunistettua saarnatekstiä, vaan pihdiskelua.

Voi kun tuo väärä varmuus ei heijailisi minuakaan synnin uneen.

Helposti muodostuu joukko joka toinen toistaan tukien pysyttäytyy uskomuksissaan. Jopa ohjaa muitakin joukkoonsa. Ja kun tullaiseen joukkoon ( loukkoon ) joutuu, se kyllä pitää huolen omistaan. Siellä ollaan ja pysytään.

Ei hyväksytä matkan jatkumista, uuden ja todemman etsimistä, mielen muuttumista.

Raamattu sanoo:

Roomalaisille 12:2 FINRK
Älkää mukautuko tämän maailmanajan menoon, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, jotta voisitte tutkia, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä.


Miksi sitten milloinkin katsotaan  Tämän maailman ajan meno ?

Sitä pitää kysellä sielussaan, minun mielestä. Ei pidä välittää muiden kuin Kristuksen äänestä sisällään.
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 21
Kirjoitti: Pena - 16.06.22 - klo:09:33
Yksi tämän maailman meno, joka minun nähdäkseni vaivaa kristittyjäkin, on mielipiteiden kärjistyminen ja riitautuminen. Juuri tuon väärän varmuuden vallassa tuomitaan eri mieltä olevat.
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 21
Kirjoitti: Viisveisaaja - 18.06.22 - klo:16:07
Yksi tämän maailman meno, joka minun nähdäkseni vaivaa kristittyjäkin, on mielipiteiden kärjistyminen ja riitautuminen. Juuri tuon väärän varmuuden vallassa tuomitaan eri mieltä olevat.

Ei ole ajat muuttuneet sitten Wilhelmin ajoista.

Vai oliko penan toteamus.
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 21
Kirjoitti: Riitta-mummi - 24.06.22 - klo:06:58
103 PSALMI.
Armollisen Jumalan ylistys.
Daavidin virsi.


Kiitä Herraa, minun sieluni,
ja kaikki, mitä minussa on, hänen pyhää nimeänsä.
Kiitä Herraa, minun sieluni,
äläkä unhota, mitä hyvää hän on
sinulle tehnyt,


hän, joka antaa kaikki sinun syntisi anteeksi
ja parantaa kaikki sinun sairautesi,


joka lunastaa sinun henkesi tuonelasta
ja kruunaa sinut armolla ja laupeudella,



joka sinun halajamisesi tyydyttää hyvyydellään,
niin että sinun nuoruutesi uudistuu kuin kotkan.


Herra tekee vanhurskauden
ja hankkii oikeuden kaikille sorretuille.


Hän on tehnyt Moosekselle tunnetuksi tiensä,
Israelin lapsille suuret tekonsa


Laupias ja armahtavainen on Herra,
pitkämielinen ja suuri armossa.

Ei hän aina riitele
eikä pidä vihaa iankaikkisesti.
Ei hän tee meille syntiemme mukaan
eikä kosta meille pahain tekojemme mukaan.



Sillä niin korkealla kuin taivas on maasta,
niin voimallinen on hänen armonsa
niitä kohtaan, jotka häntä pelkäävät.
Niin kaukana kuin itä on lännestä,
niin kauas hän siirtää meistä rikkomuksemme.


Niinkuin isä armahtaa lapsiansa,
niin Herrakin armahtaa pelkääväisiänsä.


Sillä hän tietää,
minkäkaltaista tekoa me olemme:
hän muistaa meidät tomuksi.


Ihmisen elinpäivät ovat niinkuin ruoho,
hän kukoistaa niinkuin kukkanen kedolla.


Kun tuuli käy hänen ylitsensä,
ei häntä enää ole,
eikä hänen asuinsijansa häntä enää tunne.


Mutta Herran armo pysyy
iankaikkisesta iankaikkiseen
niille, jotka häntä pelkäävät,
ja hänen vanhurskautensa lasten lapsille,
niille, jotka pitävät hänen liittonsa
ja muistavat hänen käskynsä ja noudattavat niitä.
Herra on pystyttänyt istuimensa taivaisiin,
ja hänen kuninkuutensa hallitsee kaikkia.


Kiittäkää Herraa, te hänen enkelinsä,
te väkevät sankarit, jotka hänen käskynsä täytätte,
kun kuulette hänen sanansa äänen.


Kiittäkää Herraa, kaikki hänen sotaväkensä,
te hänen palvelijansa, jotka hänen tahtonsa teette.
Kiittäkää Herraa, kaikki hänen tekonsa,
hänen valtakuntansa kaikissa paikoissa.
Kiitä, minun sieluni, Herraa.
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 21
Kirjoitti: Pena - 05.07.22 - klo:06:30
Ja kuulkaa, ensimmäinen työ Jumalalla, jos Hänen käsiinsä antautuu, on se, että Hän rupeaa Pyhän Henkensä nuhteiden kautta repimään ihmisestä alas noita onnettomia luuloja. Hän ei tee näin sitä varten, että me hukkuisimme, vaan sentähden, että me raukat tulisimme tuntemaan totuuden. Ensimmäinen asia, minkä Jumala siinä ihmiselle kirkastaa, avatessaan hänen silmänsä näkemään, on se, että hän on helvetin tiellä, onnettomalla polulla. Oletteko te löytäneet itseänne vielä ikinä sieltä, matkalta kadotukseen? Ja kun Jumala saa ruveta paljastamaan ihmiselle hänen todellista tilaansa, joka on vaarallinen tila, niin siinä syntyy kauhea taistelu Jumalan ja ihmisen välillä. Kun herännyt omatunto sanoo, kuinka kadotuksenalainen tila on, niin ihminen alkaa silloin henkensä edestä tarrata kiinni niihin pönkkiin, joiden varassa hän on oppinut muuttumatonta tilaansa puolustamaan, ja Jumala puolestansa alkaa niitä kaataa kumoon toista toisensa perästä. Jos Jumala pääsee työssänsä niin onnistumaan, että saa ne kumoon, niin ihmisen suusta alkaa ruveta kuulumaan valitusta ja huutoa: "Voi minua, minä hukun, minä olen joutunut Jumalan vanhurskaan vihan ja tuomion alle, jotka olen epäuskollani ja suruttomuudellani päälleni vetänyt." Ihminen makaa silloin kuolleena raatona syvyyden pohjalla, itsessään aivan avutonna ja tuomittuna. Oletteko te sieltä koskaan itseänne löytäneet? Siihen, ihmisraukat, täytyy teidän ja minun kerran joutua, ja jollei se armo tapahdu täällä, joudutaan siihen tuolla puolen haudan ja kuoleman virran, se on aivan varma, mutta silloin se on hirmuista. Mutta jos ihminen löytää itsensä siitä tilasta tässä elämässä, ei silloin tarvitse ruveta hänelle tyrkyttämään: "Rupea nyt tekemään parannusta, rupea heräämään, rupea kuulemaan ja tottelemaan Herraa, rupea uskomaan, rupea rukoilemaan!" sillä silloin on jo tuli nurkassa ja kyllä silloin osaa käskemättä ruveta hätäkelloja soittamaan. Ei siinä tarvitse pappia ei lukkaria neuvomaan, sillä kyllä siinä osaa silloin yksinkin ruveta elämäntietä etsimään. Eikä sellainen hätääntynyt syntinen voi pysähtyä, vaikka koko maailma kieltäisi, vaan lähtee henkensä edestä pakenemaan tulevaista vihaa. - No, onko teillä ikään sellaista hätää ollut?

Vilhelmi Malmivaara
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 21
Kirjoitti: Pena - 06.07.22 - klo:07:02
Voi, mikä kiire sellaiselle ihmiselle tulee! Hänellä on niin paljon pelastettavaa siitä tulipalosta. Lapsiraukat ovat maailmassa, ja kuinka saisi ne sieltä takaisin? Itse on elänyt surutonta elämää ja sen kautta antanut toisillekin onnetonta esimerkkiä. Tulee kova kiire kysymään: "Mitä pitää tehdä, että autuaaksi tulisi?" Tästä hätähuudosta se autuudentie alkaa, siitä se alkaa. - Oletteko te näitä ensimmäisiä askeleita vielä ikinä ottaneet? Jos ette ole, mitä te, ihmisraukat, valehtelette itsellenne, että olette taivaaseen menossa? Sanokaa suoraan olevanne matkalla helvettiin. Te ette saa armahtaa synninihmistänne, ette saa sääliä lihaa eikä verta! Teidän sielunne hukkuu, jos niitä säälitte, joiden hukkua pitää. Ne pitää teidän uskoa Herran tuomioiden alle. Kun ne sinne uskotte, silloin vasta osaatte oikein ruveta huutamaan: "Jeesu, anna armos saanen Täällä vielä eläissän, Että tykös kääntyä tainnen Ja parata itseän", niinkuin äsken suunne veisasi. Silloin alkaa sydämenne veisata todella Herran edessä sitä virttä.

Vilhelmi Malmivaara
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 21
Kirjoitti: Viisveisaaja - 07.07.22 - klo:17:25
Vilhelmin, Jeesuksen ja vaikka Ukko Paavon puheet voi nähdä humoristisina myös.

Rakastan näitä lainauksia, kun ne on niin monitulkinnallisia.
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 21
Kirjoitti: Pena - 12.07.22 - klo:07:43
Mitä vahinkoa siitä mahtaisi olla, jos rupeaisi epäilemään autuaaksi tulemistansa? Mitä merkillistä se haittaisi? Ja missä ramatun paikassa sanotaan uskoksi varmuutta autuaaksi tulemisestansa? -Sen epäileminen ei vaikuttaisi mitään muuta, kuin että silloin ahdistuttaisiin tarkkaamaan itseänsä ja jouduttaisiin sen kautta asioissansa Herran jalkoihin. Sen se tekisi. Se vaatisi kysymään: "Missä minun auttajani on?" Se panisi katsomaan, minkälaista on minun vaellukseni, minkälaista uskoni, minkälaista elämäni, mitä minä puhun, mitä ajattelen, mitä himoitsen, mitä teen. Tätä se vaikuttaisi. Se painaisi vanhemmat siellä Herran jaloissa katsomaan lapsiansa kysellen, mihin päin olen niitä hoitanut, mitä niille opettanut, millaista esimerkkiä antanut. Se ahdistaisi ottamaan kirjan käteen ahkerammin kuin ennen kotielämässä ja veisi siihen, että polvet rupeaisvat notkistumaan Herran edessä tuon tuostakin. Tämän se vaikuttaisi. Täytyisi ruveta ottamaan korielämässä raamattu käsille ja sieltä etsimään vastausta kysymykseen: "Onko minulla iankaikkisen elämän osallisuutta?"

Vilhelmi Malmivaara
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 21
Kirjoitti: Pena - 13.07.22 - klo:06:07
Jos näin saa käydä, enhän minä silloin pahalla tiellä ole. En silloin sieluani kadota, jos minun täytyy asioitteni kanssa tulla Herran eteen. Ja jollen ole autuas, mikä vahinkoa minulle silloin on siitä, ettei minulla ole siitä varmuuttakaan? Turhaahan minun silloin on koettaa tyhjää säkkiä pystyssä pitää, sillä ei se kumminkaan kauan seiso. Parempi on, että eteeni tulee vain Daavidin läksy: "Tutki minua, Jumala, ja tunnustele sydäntäni; kiusaa minua ja ymmärrä minun ajatukseni, ja katso, jos minä pahalla tiellä lienen, niin saata minua iankaikkiselle tielle!" Kadottiko Daavidin se, että hän epäili autuutensa osallisuutta ja joutui tilastansa puhumaan Herralle?

Vilhelmi Malmivaara
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 21
Kirjoitti: Pena - 08.08.22 - klo:08:50
Kun Jumala saa ihmisen ahdistetuksi tähän oman tilansa tarkkaamiseen Hänen kasvojensa edessä, niin silloin löytävät toisensa Herra ja syntinen, ja kahdenkesken ne silloin asiat selvittävät. Lihalle ja verelle on kyllä vaikea alistua Jumalan tutkittavaksi, mutta muuten eivät asiat selkene.
Minun ei tarvitse sanoa, kuinka siellä sitten käy, kun Herran pariin joutuu. Menkää Herran eteen, niin kyllä näette sen itse!


Vilhelmi Malmivaara
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 21
Kirjoitti: Pena - 09.08.22 - klo:07:39
Joka ainoa teko, minkä teemme, ajatus, minkä ajattelemme, sanat, jotka puhumme, ne kaikki tulevat kerran vastaamme kuolemassa. Ne eivät siirry selän taa, mutta siirtyvät eteemme. Minä olen pappinaoloaikanani käynyt kolmen-, neljäntuhannen sairaan luona, ja joka ainoa niistä on tavalla tai toisella ollut tekemisissä entisen elämänsä kanssa. Niin joudumme mekin, kun meille tulee vuoro siirtyä täältä pois. Saamme olla aivan varmoja siitä, että vaikka minkälaisessa mielentilassa nyt olisimme, vaikka nämä asiat tuntuisivat kuinka turhanpäiväisiltä tahansa nyt ja vaikka jaksaisitte niitä leikkinäkin pitää, niin me joudumme niistä kerran selvää tekemään kuolemamme hetkellä. Kaikkityynni, mitä täällä on ajateltu, puhuttu ja tehty, kaatuu päällemme kerran. Eikä ainoastaan omat teot, vaan lasten teot, omaisten teot, ystävien ja ympäristön teot. Kaikista niistä joudumme tekemään selvää omantuntomme kanssa.

Vilhelmi Malmivaara
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 21
Kirjoitti: Riitta-mummi - 09.08.22 - klo:08:30
Jumala on unessa, monissa unissa, näyttänyt minulle kaiken väärintekemäni. Väärä elämäntapa ja sen väärät valinnat näin selvitetään minulle unen keinoin. Se on tehnyt monista heräämisistä vaikeita, raudanrakaita.

Näin saan nähdä itseni jonka olen unohtanut ja upottanut .  Samalla olen saanut turvautua apuun, Kristukseen ja hänen sovitukseensa .

Ilman pappiakin Herra hoitaa asioitamme parhain päin.

Kiitos Jeesus !
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 21
Kirjoitti: Pena - 10.08.22 - klo:08:42
Minkälaiset varustukset teillä on sitä aikaa varten hankittuna? Minkälaisia hankitte nyt? Jos meidät siirrettäisiin nyt yhtäkkiä tästä kuolinvuoteellemme, miltähän meille maistuisi se uni, mikä meitä nyt painaa Jumalan sanan alla keskellä sananharjoitusta, miltä se hajamielisys, jolla saatana vetää pois ajatukset, niin ettemme vain sanasta mitään osaa saisi? Ja miltä tuntuisi omassatunnossamme, jos meidän täytyisi nyt kuolla, kun olemme sanaa aina täällä vastustaneet? Miltä tuntunee kuolinvuoteellamme, kun täytyy armon ajan loppuessa viedä Herran eteen kaikki se leikinteko, jota täällä on harjoitettu autuaaksitulemisen asiasta, kun on kevytmielisyydessä hylätty Jumalan kutsuva armo ja unohdettu ja tallattu jalkojen alle ne monet lupakset, jotka on Herralle teht?

Vilhelmi Malmivaara