Körttifoorumi
Keskustelu => Seuratupa => Aiheen aloitti: karjalaisenkyösti - 13.11.21 - klo:08:30
-
Otsikon termi tässä yhteisössämme voi herättää negatiivisia mielleyhtymiä. En minäkään ole näistä negatiivisista tuntemuksista vapaa.
Mitä synonyymejä tuolle sanalle voisi olla? Ainakin nämä: Jumalan puoleen kääntyminen, Herran Jeesuksen nimen avuksi huutaminen...
Joku tietää tarkan päivämäärän, jolloin hän omasta mielestään kääntyi tietoisesti Jumalan puoleen armoa anoen, jonka jälkeen hän on tietoisesti tahtonut sitä, että kuuluu Jumalan perheeseen.
Joku toinen ei tiedosta mitään alkuhetkeä, tiedostaa vain sen, että hänellä on voimakkaampi tai heikompi halu olla Jumalan lapsi joka sitten johtaa tiedostettuun toimintaan, eli pyrkimykseen Jumalaa kohti. Ja kun on aivan lopussa, eikä mitään erityistä jaksa, niin tämä tiedostettu toiminta jatkuu 'sairastamisena Jumalan edessä'.
Jumalan näkövinkkeli on toinen. Kun Jumala synnyttää uskon, niin silloin ihminen vain alkaa uskoa. Jos Jumala ei synnytä uskoa, ihminen ei ala uskoa.
Eli, kun asiaa katsotaan ihmisnäkövinkkelistä, ihminen on se, joka tekee päätöksen uskonsa suhteen.
Jumalan näkövinkkelistä katsottaessa Jumala on se, joka tekee päätöksen asian suhteen, antaa tarjouksensa ja kenties on niin, että kukaan tarjouksen saanut ei siitä kieltäydy.
Minun näkemykseni mukaan ihmisen tulisi tiedostaa nämä molemmat näkövinkkelit, jotta pysyttäisiin terveellä pohjalla, mutta silti pysyä ihmisen osassa.
Jos tiedostetaan vain toinen näistä näkövinkkeleistä, ollaan mielestäni epäterveellä pohjalla.
Ajatus/johtopäätös, että "en voi vaikuttaa mitenkään omaan pelastukseeni, vaan Jumala joko antaa tai ei anna minulle pelastavaa uskoa, joten keskityn muihin elämäni asioihin" on kaiketikin vain eräs monista suruttomuuden muodoista.
Ajatus, että kaikki riippui minun päätöksestäni, on myös jollain tapaa vaarallinen.
Herättävätkö tällaiset ajatelmat mitään uusia ajatuksia?
-
Kiitos Kössi hyvästä ja selkeästä avauksesta.
Mielestäni niin laaja ja hyvä avaus etten tiedä mitä jatkaisin.
Lyhyesti pari ehkä tähän liittyvää ajatusta.
Puhutaan etsikkoajasta. Mielestäni se on muutakin kuin "painostuskeino" käännyttäessä.
Kyllä Jumala vaikuttaa eri elämän tilanteissa eri tavoin, vaikeudet ja sairaudet pysäyttää
helpommin kuin onnellinen, kiireinen, yltäkylläinen vaakalento.
Jumalan johdatus, kutsu yhteyteensä, tulee ilmi mm. Raamatussa, omassa tunnossa, olosuhteissa.
Lähipiirimme on kyllä melkoinen kasvattaja meille itsellemme.
Suostummeko kuunteluun, näkemiseen, ymmärtämiseen, kuuliaisuuteen?
-
Mitä tarkoittaa pelastava usko? Onko pelastus uskon kohde vai sen seuraus? Pelastuuko kristitty siksi, että uskoo vai onko hän kristitty, koska uskoo pelastukseen? Ainoa tärkeä on rakkautena vaikuttava usko.
-
Jos alkaisin kertoa miten minä pääsin tälle tielle omilta poluiltani, niin se menisi todistuspuheenvuoron puolelle.
Kokemusta , että ympäröivät ihmiset sitä ' kieli pitkällään' odottivat kirkonpenkissä, oli niin vastenmielinen, että en halua sitä uusia.
Minulla on todella päivä ja kellonaika tiedossa jolloin jotain tapahtui. Minulla ei siihen ollut muuta antaa kuin syntini. Ratkaisu ei tullut omalta puoleltani.
Joka päivä on aloitettava uudelleen. :'(
-
Kokemusta , että ympäröivät ihmiset sitä ' kieli pitkällään' odottivat kirkonpenkissä, oli niin vastenmielinen, että en halua sitä uusia.
Minulla ei tuollaista täsmälleen samanlaista kokemusta ole, mutta jotenkin tuntuu, että erittäin vahvasti pystyn samaistumaan tuohon Riitan mainitsemaan tunteeseen. Saman tapaisia lieviä kokemuksia tai tapauksia minulla taitaa olla. Siinä kokee itsensä jotenkin toisen luokan kansalaiseksi, vaikka muiden tarkoitus onkin hyvä. Minun kohdallani tuohon kokemukseen lienee syynä oma ylpeys. Oli miten oli, niin pelkkä ajatuskin rupeaa joskus puistattamaan ja toivoisi, ettei tuollaista tapahtuisi enää missään.
-
Toivotaan niin.
Luulen että minulla yhdistyi esiintymispelko, suoriutumispakko ja aistittava ihmisten uteliaisuus persoonaani.
Nyt oivallan, että minun paikkani on muualla. Ehkä parasta mitä olen tällä tiellä kokenut on kirjoittaminen. Kumpa selviytyisin tehtävästäni kunniallisesti, ilman ylpeyttä. Siitä muistutan itseäni joka päivä.
-
Jumala on Jumala. Subjektiivisista tietoista uskonratkaisua heränneiden yhteydessä minä olen etsinyt valtavan paljon. Väinö Malmivaaralta olisi voinut löytyä, mutta kun ei. Ihminenhän ei ole subjekti.
-
Ihminenhän ei ole subjekti.
Ihminen on subjekti. Sana tarkoittaa alamaista. Me suomalaiset ymmärrämme sanan useimmiten väärin. Se johtunee kielestämme, jossa teonsana on tekijän määre. Eurooppalaisissa kielissä asia on toisin, subjekti on predikaatin määre. Jos latinassa halutaan ilmaista, että tekijä on itsenäinen toimja, käytetään agenttia eikä subjektia.
-
Jos alkaisin kertoa miten minä pääsin tälle tielle omilta poluiltani, niin se menisi todistuspuheenvuoron puolelle.
Kokemusta , että ympäröivät ihmiset sitä ' kieli pitkällään' odottivat kirkonpenkissä, oli niin vastenmielinen, että en halua sitä uusia.
Minulla on todella päivä ja kellonaika tiedossa jolloin jotain tapahtui. Minulla ei siihen ollut muuta antaa kuin syntini. Ratkaisu ei tullut omalta puoleltani.
Joka päivä on aloitettava uudelleen. :'(
Älä kehuskele uskollasi, jota ei voi olla, ja jos luulet ja sanot uskovasi, olet ylpeä. Et sinä mitään usko. Ole nöyrä ja rukoile uskoa, mutta älä ala luulemaan, että voisit uskoa. :eusa_pray:
-
Älä kehuskele uskollasi, jota ei voi olla, ja jos luulet ja sanot uskovasi, olet ylpeä. Et sinä mitään usko. Ole nöyrä ja rukoile uskoa, mutta älä ala luulemaan, että voisit uskoa. :eusa_pray:
Ajattelin tulkata tuon Luterilaisen tekstin. Aivan tyhjentävästi en varmaan saa sitä tehtyä, mutta ainakin jossain määrin luulen onnistuvani.
Nimim. Luterilainen kaiketikin kritisoi kahta toisensa osittain pois sulkevaa ilmiötä, johon aika ajoin törmäämme ja joiden katsotaan olevan voimassa samaan aikaan:
1) "toisen uskoa ei pidä mennä arvioimaan"
2) "omaa tai oman piirin jäsenten uskoa ei saa mennä arvioimaan, piirin ulkopuolisten henkilöiden uskoa saa arvioida"
Tekstiä ei olle suunnattu juuri Riittaa vastaan, vaan tuota hassunkurista ilmiötä vastaan.
-
Nuo kohdat 1 ja 2 voi toki yhdistää näin: "Toisen uskoa ei pidä mennä arvioimaan paitsi silloin, kun tuo toinen uskova uskoo eri tavalla, kuin me".
Olenko täysin hakoteillä?
-
No, minä en jokatapauksessa ymmärtänyt tuota muuksi kuin ivaksi.
Olen edelleen todistuspuheita vastaa, ja siksi en käy tarkemmin kertomaan miten uskoni (odottava, toivova ) alkoi.
-
Valitettavaksi ivaksi minäkin ymmärrän.
Kössi yrittää selittää ja tulkita ne parhainpäin, mutta ei välttämättä osu kohdilleen.
Luterilainen saisi itse kirjoittaa niin selkeästi että niistä jotain tolkkua saisi.
-
Yleisesti ottaen ihminen näyttää luonnostaan toimivan niin, että jos hänen vastaanottamansa viesti on epäselvä, se tulkitaan negatiivisesti siten, että "nyt tuo varmaan tarkoitti pahaa minulle".
Ja todellisuudessa kovin harvoin kukaan haluaa sanomisellaan pahaa jollekulle toiselle.
Miksei voisi olla niin, että jos tulee joku epäselvä viesti, se tulkittaisiin näin: "En ymmärrä, mitä tuo tarkoitti, mutta kumminkin se tarkoitti jotain hyvää".
Tällä tulkinnalla välillä meni harhaan ja tuli väärä tulkinta, mutta päädyttäisiin kuitenkin oikeaan tulkintaan useammin, kuin tuolla ihmiselle tyypillisemmällä tulkinnalla.
No, omassa tulkinnassani käytin muuta menetelmää, kuin tätä positiivisen tulkinnan menetelmää, joka pelkästään sekin tuottaisi jo yksistään todennäköisesti oikeamman tuloksen, kuin tuo ihmisluonnon mukainen tulkintamenetelmä, jonka kahleissa joka ikinen meistä on.
-
On hiukan itsekeskeistä tulkita ihmisten sanomisia itseensä kohdistuvina, joko hyvää tai pahaa tarkoittavina. On väitetty, että se olisi erityisesti meidän suomalaisten tapa suhtautua.
Vanha elefanttivitsi kuvaa tätä: Englantilainen kirja aiheesta on 100 tapaa käyttää elefanttia. Ranskalainen teos on Elefantista valmistetut ruokalajit, saksalainen julkaisu on Elefeantologian alkeet I-IV ja suomalainen Mitä elefantit meistä ajattelevat.
-
On hiukan itsekeskeistä tulkita ihmisten sanomisia itseensä kohdistuvina, joko hyvää tai pahaa tarkoittavina. On väitetty, että se olisi erityisesti meidän suomalaisten tapa suhtautua.
Vanha elefanttivitsi kuvaa tätä: Englantilainen kirja aiheesta on 100 tapaa käyttää elefanttia. Ranskalainen teos on Elefantista valmistetut ruokalajit, saksalainen julkaisu on Elefeantologian alkeet I-IV ja suomalainen Mitä elefantit meistä ajattelevat.
Saksalaiset miettii miten toi toimii.
Insinööri kansaa.
En tiedä onko sellaista kuin uskoon tulo.
Siis mulla se oli, että tulin tuntoon, että Jumala on ja se on totta.
Onkohan Raamatussa sellaista kohtaa kun joku olisi tullut uskoon?
Minusta he ovat tulleet tietoiseksi, että Jumala on.
En voi kieltää ettei mulle olisi tullut myös hengellisiä kokemuksia ja parantuminen ns, kielillä puhuminen ja ties mitä näkyjä ja muuta.
Minulle tää kaikki tapahtui putkassa, kun olin pitkään rukouksessa ja pidätettynä. Eipä siellä voinut paljoa muuta kuin rukoilla ja katella seiniä päivästä toiseen pahoissa vieroitusoireissa.
Joku varmaan miettii, et no kundi meni sekasin ja munkin kaverit, kun kerroin siitä, et no sekosit siellä ja sellaista ja kohta toi menee ohi.
-
Onkohan Raamatussa sellaista kohtaa kun joku olisi tullut uskoon?
Minusta he ovat tulleet tietoiseksi, että Jumala on.
Apostolien teoissa käytetään ilmausta 'tulla uskoon'. Se taitaa merkitä samaa kuin 'kääntyä kristityksi'.
-
Nykysuomeksi: seota !!!
-
Apostolien teoissa käytetään ilmausta 'tulla uskoon'. Se taitaa merkitä samaa kuin 'kääntyä kristityksi'.
Toivottavasti se on enempi alkaa uskoa johonkin rakastavaan enempi.
Itte toivon, et kukaan ei etsisi kokemusta jostain henkisestä enempi kuin, et jengi tajuu, et täytyy jonkin rakastaa.https://www.youtube.com/watch?v=K1ijcpo1Ep8&ab_channel=Journeyman461
-
Näky herätyksen rauniolta
https://www.youtube.com/watch?v=LOfo24viJ6c
-
Jumala se on kun vaikutaa ja pelastaa.
-
Ei se voi olla niin, että oma halu tai peräti tahto sen ratkaiseen. Mutta toive kyllä kuullaan ja ajallaan tapahtuu alku johonkin uuteen ja parempaan. Siitä alkaa kasvu
johon halukkuus sitten vaikuttaa.
Tosin itse olen kerralla tempaistu uuden alkuun. Hän kuuli hätähuutoni. Se ei ollut oma ratkaisuni.
-
https://www.youtube.com/watch?v=rp7dMLeSTT0
-
Ajattelin tulkata tuon Luterilaisen tekstin. Aivan tyhjentävästi en varmaan saa sitä tehtyä, mutta ainakin jossain määrin luulen onnistuvani.
Nimim. Luterilainen kaiketikin kritisoi kahta toisensa osittain pois sulkevaa ilmiötä, johon aika ajoin törmäämme ja joiden katsotaan olevan voimassa samaan aikaan:
1) "toisen uskoa ei pidä mennä arvioimaan"
2) "omaa tai oman piirin jäsenten uskoa ei saa mennä arvioimaan, piirin ulkopuolisten henkilöiden uskoa saa arvioida"
Tekstiä ei olle suunnattu juuri Riittaa vastaan, vaan tuota hassunkurista ilmiötä vastaan.
Sinusta on tainnut tulla toisen nimimerkin tulkki.
Kannatttaakohan semmoinen. Näin jää tulkinnan varaan, mitä hän oikeastaan yrittää sanoa.
-
Onko tietoiseksi koettu uskonratkaisu tiedostamattoman hengellisen kasvun kypsymistä tietoiseksi? Muistan kuulleeni monessa uskoontulon todistuksessa kertomuksia lapsuuden ja nuoruuden kristillisestä kasvatuksesta ja satunnaisista käynneistä hengellisissä tilaisuuksissa.
-
Jumala se on kun vaikutaa ja pelastaa.
Ei ole muuta toivoa, ei ihmisellä ole sitä valuuttaa jolla lunastetaan sielu tuonelasta.
..........................................
Oletan ilman muuta että ihminen saattaa ratkaista sinne ja ratkaista tänne.
Tämmöiseen liittyen varsin monella on jonkin sortin uskonnollisia kokemuksia, jotka tulkitaan sen kontekstin mukaisesti missä ne koetaan esimerkiksi "uskoontuloksi" joka lähtee ihmisen oletetusta vapaasta tahdosta ja on pelastuksen edellytys. Rudolf Otto muistoni mukaan on tutkinut tämmöisiä.
Kaikenlaiset jutut alkaen oikeauskoiseen kirkkoon liittymisestä heräämiseen kuuluvat sarjaan ...kyllähän Jeesus Kristus, mutta...
......................
Kristuksen seuraaminen taitaa olla oma tarinansa, enkä tähän ikään ole oikein saanut valaistusta siihen. Ehkä se on sitä armoa ja rakkautta ja erityisesti heitä kohtaan, joista ei ainakaan hyödy ja sen tasan tietää.
Monesti olen ajatellut rikkaan miehen ja Lasaruksen tarinaa Luukkaan evankeliumista.
Monesti olen ajatellut myös sitä, että myötätunto on raskain ihmisen kannettavaksi päätyvistä tunteista. Ehkä julmuus, joka viedään ihan kaakkoon, johtuu siitä, että myötätunto olisi niin kertakaikkisen hajottavaa. Sitäkö sitten ainakin jossain määrin täytyy nähdä ja kuulla tapahtuvaksi Ukrainassa. Osa Putlerin joukoista tietty on silkastaan psykopaatteja, mutta eivät kaikki.
Kaikessa voi pelastaa vain jokin ... mutta Jeesus Kristus. Päin vastoin kuin opettivat rippikoulussa mutta viis minä siitä, niinhän ihminen ajattelee. Juu, tietysti jeesus Kristus mutta sinun täytt ja milloin mitäkin.
-
Raamattu näyttää puhuvan sekä uskonratkaisusta että siitä, että Jumala on se, joka vaikuttaa kaiken pelastuksessa.
Ihmiselle voi olla mahdoton hyväksyä molemmat samanaikaisesti, koska ne näyttävät välillä sulkevan pois toisiaan.
Täältä puolelta katsoen se näyttääkin välillä siltä, että minä teen ratkaisun, mutta kun siirrytään kuoleman virran tuolle puolelle, siellä kaiketikin näyttää siltä, että Jumala teki ratkaisun.
-
Raamattu näyttää puhuvan sekä uskonratkaisusta että siitä, että Jumala on se, joka vaikuttaa kaiken pelastuksessa.
Ihmiselle voi olla mahdoton hyväksyä molemmat samanaikaisesti, koska ne näyttävät välillä sulkevan pois toisiaan.
Täältä puolelta katsoen se näyttääkin välillä siltä, että minä teen ratkaisun, mutta kun siirrytään kuoleman virran tuolle puolelle, siellä kaiketikin näyttää siltä, että Jumala teki ratkaisun.
Niinpä. Ihmisen tuntuu olevan mahdotonta ottaa vastaan täyttä ja kokonaista armoa, luomisestaan alkaen.
Olin 18v kun serkkuni, 18v, kuoli liikenneonnettomuudessa. Olin aika tavalla hukassa kun vielä oltiin kahdestaan kotona siskon kanssa kun tämä tapahtui enkä uskaltanut puhua edes hänelle ettei järkytä. Vanhemmat tekivät ulkomaanmatkan ja juhlivat kun saivat ensimmäisen poikasen pesästä.
Se oli k a m a l a a. Kauheinta oli, etten voinut käsittää missä Mauri on.
....................
Siunaustilaisuus, jossa puhui Maurin rippikoulupappi, helpotti oloa. Hän sanoi, yhtä vaikeaa kuin on nyt käsittää että Mauri on poissa, on ymmärtää että Mauri on kerran taas luonamme.
Tuo minua helpotti --- yhtä vaikea kuin on käsittää.
Arvelen että tuo pelastusjuttu kuuluu näihin joita on vaikea käsittää. Ihminen saattaa aiheetta piinata itseään yrittämällä mahdotonta.
...................
Sitten taas, että meillä on etsikkomme pienet tai ihan massiiviset, vastustaa julmia tekoja toisten ihmisten joutuessa uhriksi, jokin mitä tosissamme toivoisimme toisten meille tekevän, se on oma haasteensa eikä meille mahdoton, ja siitä jeeus kaiketi puhuu sanomalla, tämän minkä teitte, olette tehneet minulle.
-
Jumala se on kun vaikutaa ja pelastaa.
Se on niin paljon totta.
-
Sinusta on tainnut tulla toisen nimimerkin tulkki.
Kannatttaakohan semmoinen. Näin jää tulkinnan varaan, mitä hän oikeastaan yrittää sanoa.
Toisaalta, onko koko elämä tulkintaa. Tulkitsen maailmaa omalla tavallani, koen elämää omalla tavallani. Siis mitä kirjoittaa tai sanoa, jos ei mitään saa tulkita. Jokainen kuitenkin omista lähtökohdistaan käsin, jne. Tavallaan on hyvä, että sanotaan kuten sanotaan, kirjoitetaan kuten kirjoitetaan. Se tuottaa uuden ajatuksen, tai ainakin jonkin ajatuksen. Joka taas aiheuttaa keskustelua. Tai reaktioita omassa päässä. Ja jos omia ajatuksia ei ilmaise, voi juuttua oman päänsä sisään, omaan maailmaansa, omiin totuuksiinsa.
-
On hiukan itsekeskeistä tulkita ihmisten sanomisia itseensä kohdistuvina, joko hyvää tai pahaa tarkoittavina. On väitetty, että se olisi erityisesti meidän suomalaisten tapa suhtautua.
Vanha elefanttivitsi kuvaa tätä: Englantilainen kirja aiheesta on 100 tapaa käyttää elefanttia. Ranskalainen teos on Elefantista valmistetut ruokalajit, saksalainen julkaisu on Elefeantologian alkeet I-IV ja suomalainen Mitä elefantit meistä ajattelevat.
Tämä! Kansana paikkamme on ollut olla idän ja lännen kulttuurien, sotien, tapojen ja ajatusmaailmojen välissä. Ollako sitä, ollako tätä, kuinka olla vähän sitä mutta osaksi tätä jne. :017:
-
Olen kuullut ronsuvisin näin.
Siis jenkki, sakemanni ja finne oli sademetsässä ja vastaan tuli elepantti,
Amerikkalainen wou my God, so good for business, how many burgers i can make of that, eli montakohan hampurilaista tosta tekis.
Germaani insinööri kansaa, niin mietti.
- Miten toi toimii.
Suomalainen meni puskaan ja ajatteli mitäköhän toikin musta ajattelee?
-Norsu mietti missähän ois suomalainen vihreä puolue, kun pelastaa hyttysiäkin.
äh viimenen virke viisveisaaja huumoria.
-
Ihminen lienee taipuvainen pitämään ainoastaan sitä todellisena, mistä hän on tietoinen. Tämä koskee hänen omaa mieltäänkin. Tiedetään kuitenkin, miten paljon mielen toiminnoista on tiedostamattomia, alitajuntaisia. Tietoinen uskonratkaisukin pohjautuu asian tiedostamattomaan käsittelyyn, joka on saattanut jatkua vuosiakin. Kun tunnustamme uskon Pyhään Henkeen, voimme miettiä, miten Hän on meissä itsessämme vaikuttanut meidän sitä tiedostamatta.
-
Joku on sanonut, että ihmisessä on jumalan kokoinen tyhjiö joka ei täyty muulla kuin Jumalalla,
Öö tai no jotain sinne päin. Niin raskas työviikko, et anteeksi, jos ajatus kulkee kuin puuro suolistossa tai jotain.
Siis aina kun ihminen kuulee sanomisia Jumalasta, on se pyhäkoulussa tai jonkun kadunkulmassa paasaavan ääni, niin hänen tyhjiönsä jotenkin vaikuttaa ihmiseen, että tässä on jotakin oikein.
Sitä sanaa kun tulee tarpeeksi, niin ihminen no en tiedä.
Eniten pelkään että jumalkaipuuta ihminen täyttää kaikella muulla että menee turtanaksi ja luulee jonkun muun olevan se oikea tyhjiön täyttö?
Jotkut kuten minä innostuu milloin mistä, joskus urheilu, joskus musiikki ja joskus joku muu.
-
https://www.youtube.com/watch?v=ScK3v5gcBK0&ab_channel=HillsongUNITED
-
Törmäsin Woodvorthin (?) runoon, jossa ilmaistaan minulle tärkein, se, mitä olen ajatellut, käännyimme tai tulimme uskoon tai heräsimme niin entä sitten? M i h i n me heräämme tai mitä muuta hyvänsä?
Olen jo kertonut kuinka kuulin saarnan "uskoontulosta" ja odotin, että pastori oli hyvästellyt kaikki vähät sanankuulijat, ja sitten kysyin olisiko hänellä kaksi minuuttia minulle, no tottahan.
Entä sitten, kysyin.
Miten niin, hän kysyi.
Siis, mitä sitten kun on tultu uskoon?
Hän punastui, sai vedet silm insä, tämä on totta, ja änkytti: E-e-ei mitään. Ja selitti ettei useasti saarnaa uskoontulosta.
En muista pitemmälle, en olisi osannut kuitenkaan mestaroida muuten m utta niin kai sanoin että minua vain mietityttää se että elämähän kai jatkuu.
........................
Jossain kohtaa tulin kohti ajatusta, että tuollaisia elämyksiä kaiketi monella on, se merkitsee mahdollisesti käännekohtaa elämässä, mutta minne?
Kohti Kristuksen seuraamista.
Oli surkea olo sillä en ole seurannut.
.............................
TÄmä ilmaisee parhaiten (tähän saakka) mitä ajattelen:
Vain sielun pelastusta taivaalta ken kysyy
ei määrään pääse, tiellä vaikka pysyy.
Vaan sen ken rqkastaa, jos kulkeekin hän harhaan
Jumala johtaa taivaan yrttitarhaan.
-
William Wordsworth varmaankin. Muistatko tarkemmin runoa?
-
Voistko tarkoittaa tätä Oodia nro 536 ?
https://www.bartleby.com/101/536.html
-
William Wordsworth varmaankin. Muistatko tarkemmin runoa?
En, tuokin tuli vastaan kun sitä lainattiin toisessa yhteydessä ihan eri tarinassa.
-
Voistko tarkoittaa tätä Oodia nro 536 ?
https://www.bartleby.com/101/536.html
En tunne Woodvorthia kovin hyvin. Selasin Oodin läpi, en luule että kyseessä on sama runo.
Oikeastaan itse ajatus kiinnosti minua, tai sytytti samanlaisen ajatuksen kuin se vanha Dietricus Docensin "uskova seuraa, seuraaja uskoo" :kahvi: :kahvi:
-
Onko tietoiseksi koettu uskonratkaisu tiedostamattoman hengellisen kasvun kypsymistä tietoiseksi? Muistan kuulleeni monessa uskoontulon todistuksessa kertomuksia lapsuuden ja nuoruuden kristillisestä kasvatuksesta ja satunnaisista käynneistä hengellisissä tilaisuuksissa.
Minä puolestani. tämän luettuani selasin muistoni riparilta, iltanuotion ohjelmaan kuului säännöllisesti isosen "todistus" eli selvitys tämmöisestä uskoontulosta. Yksikään ei edes vihjannut kodin vaikutukseen muistoon mummon iltarukouksesta tai yleensä mistään.
Jo tähän ryhtyessäni hoksasin kuinka samasta muotista ne tosin tulivat. Tarina alkoi säännöllisesti riparilta, ja toisinaan varsin ristiriitaisesti tarinan kanssa ne päättyivät: Ei siihen mitään tunteita liitynyt...
Arvelisin että puheenvuorot ja mitä niihin sisällytettiin, suuressa määrin kopioitiin omilta isosilta, ja tuo hokema "ei-siihen-mitään-tunteita-liittynyt, opittiin suoraan niorisopastoreilta. Ei kai se mikäään ihme ollut. Taatusti valtaosalle ensimmäinen julkinen puhe. :kahvi:
-
Joku Metsolan kirkon takkahuoneesta teologiksi singonnut (oliko Risto Uro?) kuvaili kerran saarnassaan, miten seurakuntanuoret kertoivat iltaisn toisilleen kokemuksiaan uskon heräämisestä. Vähitellen tarinat alkoivat muistuttaa toisiaan. Teologiaa opiskellessaan hän oppi, että noita tarinoita oli yllättäen monenlaisia, eri piireissä toisenlaisksi muodostuneita.
-
Jos nyt olisi pidettävä sellainen puhe, en taitaisi osata enkä edes haluta. Kuinka ihminen voi olla ollenkaan varma siitä että Jumala olisi juuri hänestä pätkän vertaa kiinnostunut? Suurin osa on tehnyt enemmän pahaa kuin hyvää,. Siitä huolimatta en jaksa semmoisia hartauspuheita joissa vakuutellaan, että kuvittele jokin ihana paikka jossa oli hyvä olla ja sinne risti ja ystävä ja sitten puhe oikeastaan onkin puolessa välissä eikä muuta saatu, kuin kuka minkäkinlainen fiilis. En oikein usko noihion juttuihin, niissähän ihminen manipuloi tunne.-elämäänsä.
Kuten saattaa todeta, tämä ei vastaa Penalle eikä kai oikein kenellekään eikä taida kuulua edes aiheeseen.
Oikeastaan tahtoisin jonkinlaisen ns kaanaankielen sanakirjan tyhmyreille. :kahvi:
-
Minun kokemus on , että kun rakastamme ja rukoilemme, Jumala tekee sen uskonratkaisun.
-
Kuten saattaa todeta, tämä ei vastaa Penalle eikä kai oikein kenellekään eikä taida kuulua edes aiheeseen.
Minäkin kuuntelin tuollaisen radiohartauden. Loppumusiikki vahvisti vierauden tunteen.
-
Seurakuntavaalien ehdokkaiden vaalikonevastauksia luin, ja yksi kertoo tekevänsä uskonratkaisun joka sunnuntai ehtoollisella käydessään. :023: Ja sitten sanoo myös, että sitähän tehdään arjessa yhtenään, kun mietitään, mikä kulloinkin olisi Herran Jeesuksen seuraamista. Tässä siis oli kysytty sitä, kumpi itselle on merkityksellisempää: kirkkoon kuuluminen vai uskonrtkaisu.
Nasevasti vastattu, mutta päädyin silti toiseen ehdokkaaseen.
-
Seurakuntavaalien ehdokkaiden vaalikonevastauksia luin, ja yksi kertoo tekevänsä uskonratkaisun joka sunnuntai ehtoollisella käydessään. :023: Ja sitten sanoo myös, että sitähän tehdään arjessa yhtenään, kun mietitään, mikä kulloinkin olisi Herran Jeesuksen seuraamista. Tässä siis oli kysytty sitä, kumpi itselle on merkityksellisempää: kirkkoon kuuluminen vai uskonrtkaisu.
Nasevasti vastattu, mutta päädyin silti toiseen ehdokkaaseen.
tosi nasevasti. Tämän olisin tahtonut ymmärtää rippikoulussa, siis, mikä kulloinkin on Kristuksen seuraamista. Taisi elämä tulla elettyä silkastaan hämmentyneenä ja ymmällään vaikeissa ratkaisuissa vailla karttaa hortoillen --- jotain tännepäin tarkoitin kun joskus jumputin, johdattaako Jumala yksittäistä ihmistä.
Kas, meillä tultiin uskoon ja sitten pysyttiin uskossa tai ei. Kun en tuosta käsittänyt hölkäsen pölähtävää. Missä pysyä? Ettei kasva kuusitoistavuotiaasta? tsiisus.
Olis taas tarvittu se kaanaankielen kaikenkattava sanakirja.
-
Tietoinen uskonratkaisu ei kuulu herännäisyyteen. :icon_xmaslol:
-
Tietoinen uskonratkaisu ei kuulu herännäisyyteen.
Ainakaan sen tekemistä ei toisilta kysellä.
-
Tietoista uskonratkaisua ei kysytä Jumpulta. Ainakin herännäisyyden mukaan.
-
Tämän olisin tahtonut ymmärtää rippikoulussa, siis, mikä kulloinkin on Kristuksen seuraamista.
Tällä foorumilla kristuksen seuraaminen tarkoittaa syyttää narsisismista, jos joku erehtyy ystävällisenä eleenä kääntää vanhoja siionin virsiä. Jos hän valittaa syytöksestä, se vain todistaa sen olevan narsisti. En vaan tajua miksi olla tai olematta narsisti olisi tuotava alunperin esille, niin kuin asemat, kunniat, rahat, kultajalusteet sun muut körteille rakkaat asiat. Eikös olennainen ole, että virret käännettiin, olipa kääntäjä minkälainen tahansa. Mutta kristuksen seuraaminen ilmeisesti vaatii täällä toisten vainoamistä ystävällisen eleen johdosta.
-
Tällä foorumilla kristuksen seuraaminen tarkoittaa syyttää narsisismista, jos joku erehtyy ystävällisenä eleenä kääntää vanhoja siionin virsiä. Jos hän valittaa syytöksestä, se vain todistaa sen olevan narsisti. En vaan tajua miksi olla tai olematta narsisti olisi tuotava alunperin esille, niin kuin asemat, kunniat, rahat, kultajalusteet sun muut körteille rakkaat asiat. Eikös olennainen ole, että virret käännettiin, olipa kääntäjä minkälainen tahansa. Mutta kristuksen seuraaminen ilmeisesti vaatii täällä toisten vainoamistä ystävällisen eleen johdosta.
"olennainen ole, että virret käännettiin" pitää olla: olennaista ole, että virret käännettiin
-
"olennainen ole, että virret käännettiin" pitää olla: olennaista ole, että virret käännettiin
Niin, siirrytäänkö McElwainin suomenkielen korjaamiseen, kun kiusaaminen virsien kääntämisestä ei riitä. Tietysti Pekalla on oikeus kirjoittaa "ihmiskunon" ja "etäämppää," koska hän käyttää äidinkieltään.
-
Niin, siirrytäänkö McElwainin suomenkielen korjaamiseen, kun kiusaaminen virsien kääntämisestä ei riitä.
"Kiusaamiseksi" kokemasi on ollut tahatonta, ei tahallista. "Tekevälle sattuu".
-
"Kiusaamiseksi" kokemasi on ollut tahatonta, ei tahallista. "Tekevälle sattuu".
Jospa olisi totta.
-
Jospa olisi totta.
Tosi kuin vesi ja pitää kuin seula. (Lapsuudessani opittu hokema)
-
Tosi kuin vesi ja pitää kuin seula. (Lapsuudessani opittu hokema)
Niinpä juuri!
-
Niinpä juuri!
Juuri ja juurevuus, tuuri ja onni, lillukan varsi ja aikamiessonni