Körttifoorumi

Keskustelu => Seuratupa => Aiheen aloitti: ruokopuu - 19.07.06 - klo:22:13

Otsikko: Armon kerjäläinen?
Kirjoitti: ruokopuu - 19.07.06 - klo:22:13
"Armon kerjäläinen ja raadolinen eivät sanoina haise ja kelpaavat nöyrille kerskailijoille kirkkopuvuksi." (Risto Nivari, Murrettu sinetti, 1987.)

Tunnistaako kukaan tämän foorumin keskustelijoista itseään tuosta edellä olevasta aforismista? Vai eikö uskalla tunnustaa siinä olevan edes hiukan totuuden siementä?
Otsikko: Armon kerjäläinen?
Kirjoitti: Pena - 20.07.06 - klo:09:57
Onhan tuossa mietelmässä hiukan kikkailuakin, mutta pohjimmiltaan viisaasti ajateltu kuitenkin. "Nöyrä kerskailija" laittaa ajattelemaan edelleen. Kristuksestahan pitäisi kristityn kerskailla, mutta vaarana on omasta nöyryydestä kerskaileminen.
Otsikko: Armon kerjäläinen?
Kirjoitti: ruokopuu - 20.07.06 - klo:10:14
Laittamattomasti sanottu. Kiitos Pena! :)
Otsikko: Armon kerjäläinen?
Kirjoitti: mies valaan vatsasta - 20.07.06 - klo:10:32
Lainaus käyttäjältä: "Pena"
Kristuksestahan pitäisi kristityn kerskailla, mutta vaarana on omasta nöyryydestä kerskaileminen.


Hyvin sanottu. Kyllähän se on niin, että vaikka sanotaan että alentakaa itsenne, jotta teidät korotettaisiin, ja vaikka me niin teemmekin, niin emme teekkään niin. Sillä jos alennamme itsemme havitellen ylennystä ja armoa, niin silloinhan me ylennämme isteämme ja meidät alennetaan.
Otsikko: Armon kerjäläinen?
Kirjoitti: seppos - 20.07.06 - klo:11:43
Lainaus käyttäjältä: "mies valaan vatsasta"
Lainaus käyttäjältä: "Pena"
Kristuksestahan pitäisi kristityn kerskailla, mutta vaarana on omasta nöyryydestä kerskaileminen.


Hyvin sanottu. Kyllähän se on niin, että vaikka sanotaan että alentakaa itsenne, jotta teidät korotettaisiin, ja vaikka me niin teemmekin, niin emme teekkään niin. Sillä jos alennamme itsemme havitellen ylennystä ja armoa, niin silloinhan me ylennämme isteämme ja meidät alennetaan.


Adventtivirressä (virsikirjassa) sanotaan  "Nöyryyttä hiljaisuutta Jumala rakastaa".  Se on minulle aina paha paikka, kun omasta luonnosta ei löydy kumpaakaan.
Otsikko: Armon kerjäläinen?
Kirjoitti: ruokopuu - 20.07.06 - klo:12:40
Kaikkihan me olemme monin tavoin vajaita, keskeneräisiä. Hiljaisuutta ja nöyryyttä saamme vain lahjana, kuten kaikkea muutakin. Emme voi puristaa mitään itsestämme, ellei sitä anneta meille.

Laajennan aihetta armoon sinänsä. Olli Valtonen on kirjoittanut muistaakseni armosta isänä, joka odottaa elämänsä tärvännyttä kotiportilla.

Jeesuksen tuhlaajapoikakertomuksessa isä näkee jo kaukaa poikansa, juoksee vastaan, syleilee ja suutelee tätä. Hän ei ota kuuleviin korviinsa pojan selittelyjä, vaan pistää iloiset juhlat pystyyn.

Isä Jumala näkee minut, elämäni tuhlanneen, jo kaukaa. Minä, kuollut, herään eloon. Minä, kadoksissa itseltäni ja muilta ollut, tulen löydetyksi ja löydän yhteyden muihin.

Minusta tämä kertomus työntää minua uuden elämän ja kasvun alkuun, paranemiseen. Minä saan voimaa vaeltaa iloisena eteenpäin yhteydestä ja yhteydessä Isään.
Otsikko: Armon kerjäläinen?
Kirjoitti: llwyd - 20.07.06 - klo:13:26
Ylpeys varmasti hiipii ihmiseen ja uskoon vaikka mitä kautta. Mutta jos tarkastelee niitä virtauksia, jotka eivät varmasti näe koskaan itseään armon kerjäläisinä vaan armon itsevarmoina, iloisina omistajina niin en kyllä niitäkään näe ylpeydestä, tuomitsemisesta ja vallankäytöstä vapaina. Vähän täysin päinvastoin itse asiassa. Armon kerjäläisyys, avuttomuus on edes tietty este lyömiselle ja rakkaudettomuudelle.
Otsikko: Re: Armon kerjäläinen?
Kirjoitti: Kauhanen T - 20.07.06 - klo:14:36
Lainaus käyttäjältä: "ruokopuu"
"Armon kerjäläinen ja raadolinen eivät sanoina haise ja kelpaavat nöyrille kerskailijoille kirkkopuvuksi."

Lainaus käyttäjältä: "mies valaan vatsasta"
Sillä jos alennamme itsemme havitellen ylennystä ja armoa, niin silloinhan me ylennämme isteämme ja meidät alennetaan.

"Joona" on ymmärtänyt asian ihan oikein.

Risto Nivarin tökkäisemän piikin voi helpoimmin väistää sanomalla: "Juuri niin, minä olen juuri tuollainen kerskailija. Voi minua kun teeskentelen olevani nöyrä ja heikkouskoinen!" Mutta tämän sanominen vie päättymättömään kehään niinkuin kaikki muutkin uskon paradoksit.

'Nöyryys johtaa ylpeyteen' -kehästä pääse pois ainoastaan omaksumalla riittävän uskonvarmuuden, ettei tarvitse enää leikkiä armon kerjäläistä. Monen mielestä uskonelämän pitää olla kasvamista sellaiseen varmuuteen.

Minä kuitenkin pelkään että varmuuudessa piilee oman tekemisen, ratkaisun, vaara. Toki Jumala voi jollekulle sellaisen antaa ja se on ihan erityinen armotyö. Mutta armona pidän myös heikkoa, etsiväistä uskoa joka pyörii kehässä tai keikkuu oikealta vasemmalle löytämättä lepoa ja tasapainoa.

"Nöyrästä kerskailusta" piikitteleminen muistuttaa tästä tasapainottomuudesta, johon kaikkien (ainakin körttiläisten tms. syntisten) pitää suostua. Siksi niitä piikkejä ei tarvitse yrittääkään väistää! (Minuun ne osuvat tietty aivan erityisen hyvin kun olen niin ulkokultainen, farisealainen jne....)
Otsikko: Re: Armon kerjäläinen?
Kirjoitti: llwyd - 21.07.06 - klo:12:02
Lainaus käyttäjältä: "Kauhanen T"
"Nöyrästä kerskailusta" piikitteleminen muistuttaa tästä tasapainottomuudesta, johon kaikkien (ainakin körttiläisten tms. syntisten) pitää suostua. Siksi niitä piikkejä ei tarvitse yrittääkään väistää! (Minuun ne osuvat tietty aivan erityisen hyvin kun olen niin ulkokultainen, farisealainen jne....)


Tasapainottomuus on osuva ja hieno sana: en oikein ymmärrä miten ihmisinä ikinä pystyisimme muuhun. Minulle kaikki inhimilinen varmuus näkyy määritelmänomaisesti itsepetoksena ja perusteettomana itsetehostuksena. Tietysti sillä varauksella ettei mitään lopullista varmuutta tästäkään käsityksestä pohjimmiltaan ole koska emme sellaista pysty ihmisinä saavuttamaan - ja voi siis olla näitä mainitsemiasi poikkeuksia. (Dogma tietysti näyttäytyy minulle yhtenä perusteettomana ihmisen tekovarmuutena, ja parempi kun en sano kristillisten ruhtinaskirkkojen perinteisistä teologioista tällä foorumilla yhtään mitään...)
Otsikko: Kurjuuden kuninkaita...!?
Kirjoitti: Kalistaja - 14.10.06 - klo:02:23
Muistanhan minä tilanteen, puhujaa en: kauan sitten seuratuvassa joku sanoi, että kehnoja me olemme... Kuuluin silloin nousevaan nuorisoon ja ajattelin, että joo joo ... Ole sinä vain surkea, minä en ainakaan ole...

  Nyt sen tiedän, että kehnoja me olemme, kurjuuden kuninkaita... Vaikka en tuota vieläkään aina tunnusta... Toisinaan yhä uho nousee jostain vaikka jalkoja paleltaisi.

   Mikään ei ole mitään, eikä kai kukaan kummoinen, silti elämässä voi olla kaikki tarpeellinen. Vähän on paljon, jos sen ymmärtää.
Otsikko: Armon kerjäläinen?
Kirjoitti: juhani - 14.10.06 - klo:23:07
joo!
Otsikko: Armon kerjäläinen?
Kirjoitti: Jouni75 - 13.12.06 - klo:06:35
Oma pienuuteni ja vajavaisuuteni saavat minut nöyräksi Herran edessä.

Tosin tuo "nöyryyden viitta" välillä hartioiltani tipahtaakin.

Mutta kuitenkin.
Otsikko: Armon kerjäläinen?
Kirjoitti: Salis - 13.12.06 - klo:12:29
Eipä tässä muuta, mutta tuo Armon Kerjäläinen kuulostaa jotenkin
keskiaikaiselta. Olisi hyvä, että uskonnollista vokabulaaria välillä uudistettaisiin. Emme me kerjää armoa. Me tiedämme, että elämme
vain armosta.
Otsikko: Armon kerjäläinen?
Kirjoitti: Sanneli - 13.12.06 - klo:16:03
Lainaus käyttäjältä: "Salis"
Emme me kerjää armoa.

?
Kyllä mää ainaski.
Otsikko: Armon kerjäläinen?
Kirjoitti: uskova - 19.12.06 - klo:09:31
Minä en kerjää armoa, koska sitä ei tarvitse kerjätä :)

Armo on muutenkin ymmärretty väärin, kun meillä suomen kielessä käytetään sitä vähän erikoisesti.

Armo kreikankielessä merkitsee Jumalan suosiota ainakin. Armoa myöskin Jumala tarjoaa jatkuvasti, joten sitä ei tarvitse kerjätä ainakaan mielestäni.

Haluaisin antaa esimerkin elävästä elämästä:

On juhlat, joissa tarjoillaan kahvia ja keksiäkin. Olen juhlissa pöydän ääressä ilman että otan mitään. Pyydän: "voisinko EDES saada kupillisen kahvia, voisinko?"

-Voit, ole hyvä, minä kaadan sinulle. Ota myös kakkua ja keksiä. (kaataa kupin täyteen...)
-Voisinko saada edes kupin kahvia?
-Juurihan minä kaadoin sinulle.
-Voisinko saada edes kupin kahvia?
-Tuossa on, nenäsi edessä!
-Voi kiitos että sain edes kupin kahvia! En minä muuta tarvitsekaan, minä tyydyn vähään. (vatsa kurisee kovasti ja silmät katsovat leivonnaisiin)
-Ok! Tuossa on kuitenkin leivonnaisia jos vaikka kohta maistuisi.
-Voisinko saada EDES yhden keksin, tai puolikkaan?
-Juurihan minä sanoin.
-En minä nyt ollenkaan ole varma, tarkoititko varmasti mitä sanoit, mutta minä tyydyn vähään.
-Kyllä minä tarkoitin.
-No, otan sitten puolikkaan jos sinulle sopii?
-Ota jo!
-Ok! En sitten ota enempää kuin puolikkaan kun minä tyydyn vähään.
-Minun puolestani voisit syödä vatsasi täyteen ja viedä mukanasi kotiin loput mitä pöydässä on.
-Kiitos!
-Eipä kestä.

(lähtee kotiin puolikasta keksiä syöden, ottamatta mitään mukaansa kun isäntä/emäntä puistelee päätään)

Minulla oli tuollainen tilanne oikeissa juhlissa kun olin vähään tottunut oikeasti, enkä kehdannut ottaa vaikka tarjottiin. Samoin elämässäni taivastiellä on ollut tuo tilanne, raamattu ilmoittaa vaikka mitä lupauksia mutten voinut uskoa että niin paljon on oikeasti luvattu. En sitten ottanut vastaan mitään, tyydyin vähään. En voinut uskoa koska olosuhteet näyttivät siltä, ettei se voinut mitenkään olla mahdollista. Jumalalle kaikki on mahdollista! Ei tarvitse enää kerjätäkään kun ottaa vaan vastaan mitä Jumalalla on tarjottavaa. On myöskin kärsimyksiä mutta ne tulevat siksi, että liha yrittää vielä pitää otettaan kiinni ja ulkopuolelta alkaa tulemaan sosiaalisia vainoja, jotka raamattu myös lupaa, myöskin vähän kovemmat vainot.

Siunausta!
Otsikko: Armon kerjäläinen?
Kirjoitti: Pena - 19.12.06 - klo:16:43
Armon kerjäläisen voi ja saa varmaan ymmärtää menneiden aikojen yhteiskuntaluokkien pohjalta. Talollisten ohella maaseutua kansoitti tilaton väestö, josta suurin osa tienasi elantonsa työllään torppareina, palkollisina ja mitä kaikkia mäkitupalaisia niitä olikaan. Kerjäläisten työpanosta ei syystä tai toisesta tarvinnut kukaan, joten heille jäi ainoaksi mahdollisuudeksi pyytäminen. Ei kai se mitään ainaista ruinaamista ollut. Armon kerjäläinen on ilman vastiketta vain pyytämällä saanut Jumalan suosion. Kerjäläinen voi uskoa jo saaneensa vaikka tietää, ettei ole mitään töillään ansainnutkaan.
Otsikko: Armon kerjäläinen?
Kirjoitti: osmo - 19.12.06 - klo:19:23
Pena, olen aikaslailla samaa mieltä, mutta kerjäläisten osa ei välttämättä ollut se ettei heidän työpanostaan tarvittu, vaan se että heistä ei työhön ollut.
Ja näin myös hengellisessä...
Otsikko: Armon kerjäläinen?
Kirjoitti: Pena - 19.12.06 - klo:20:37
Kuka on mistäkin syystä kelvoton. Kaikki eivät voi ja jotkut eivät viitsi, sanoi aasi Ihaa.
Otsikko: Vs: Armon kerjäläinen?
Kirjoitti: PekkaV - 15.11.21 - klo:16:41

   Mariska & Pahat Sudet - Kukkurukuu

https://www.youtube.com/watch?v=ZZWNf9bHMZE

Otsikko: Vs: Armon kerjäläinen?
Kirjoitti: luterilainen - 15.11.21 - klo:17:07
"Armon kerjäläinen ja raadolinen eivät sanoina haise ja kelpaavat nöyrille kerskailijoille kirkkopuvuksi." (Risto Nivari, Murrettu sinetti, 1987.)

Tunnistaako kukaan tämän foorumin keskustelijoista itseään tuosta edellä olevasta aforismista? Vai eikö uskalla tunnustaa siinä olevan edes hiukan totuuden siementä?
Körtin silmin katsottuna nyt tarvittaisiin lisää körttinäkökulmaa heränneen tumman körttikansan korkeanöyryyden epäusko-oppiin.  :eusa_pray:
Otsikko: Vs: Armon kerjäläinen?
Kirjoitti: Pena - 15.11.21 - klo:17:25
Körtin silmin katsottuna nyt tarvittaisiin lisää körttinäkökulmaa heränneen tumman körttikansan korkeanöyryyden epäusko-oppiin.

Nyt taidat sekottaa keskenään heikon uskon ja epäuskon. Epäusko on jumalattomuutta ja heikko usko on pienen ihmisen nöyryyttä Jumalan suuruuden edessä.
Otsikko: Vs: Armon kerjäläinen?
Kirjoitti: luterilainen - 15.11.21 - klo:17:52
Nyt taidat sekottaa keskenään heikon uskon ja epäuskon. Epäusko on jumalattomuutta ja heikko usko on pienen ihmisen nöyryyttä Jumalan suuruuden edessä.
Herännyt tumma körttikansa ei kehuskele uskolla, jota ei voi olla, mutta enemmänkin nöyryydellään, joka on suunnattu uskoa vastaan.  :eusa_pray:
Otsikko: Vs: Armon kerjäläinen?
Kirjoitti: vn - 15.11.21 - klo:17:59
Herännyt tumma körttikansa ei kehuskele uskolla, jota ei voi olla, mutta enemmänkin nöyryydellään, joka on suunnattu uskoa vastaan.  :eusa_pray:

Nyt kirjoitat aika sekavia, ei tässä ole mitään tolkkua.   :017:
Otsikko: Vs: Armon kerjäläinen?
Kirjoitti: luterilainen - 15.11.21 - klo:18:25
Herännyt tumma körttikansa armon kerjäläisinä ei ylpeästi pidä itseään pelastuvana ja uskovaisena eikä ylpeästi kuvittele, että hengellisissä asioissa tietäisi lainkaan miten asiat ovat korkeanöyryyden epäusko-opissaan.  :eusa_pray:
Otsikko: Vs: Armon kerjäläinen?
Kirjoitti: Riitta-mummi - 15.11.21 - klo:18:36
Onko sinulla ongelmia muistin kanssa ?  Olet näitä samoja litanioita toistellut lähes joka viikko,lähes vuoden ajan, muistatko ?

Pahoittelen jos tämä johtuu esim. sairaudesta.
Otsikko: Vs: Armon kerjäläinen?
Kirjoitti: Pena - 15.11.21 - klo:22:37
Herännyt tumma körttikansa armon kerjäläisinä ei ylpeästi pidä itseään pelastuvana ja uskovaisena eikä ylpeästi kuvittele, että hengellisissä asioissa tietäisi lainkaan miten asiat ovat korkeanöyryyden epäusko-opissaan.

Tietääpä kuitenkin sen, että Kristus on pelastajamme. Se riittää.
Otsikko: Vs: Armon kerjäläinen?
Kirjoitti: Riitta-mummi - 16.11.21 - klo:08:23
Menneinä vuosisatoina maassamme keräjäläinen tarvitsi passin saadakseen kerjätä.
Sen syönsi kunnallislautakunta.

Armonkerjäläinen ei tarvitse enää muuta passia kuin kasteen Kristukseen. Kaikki
manööverit, ollakseen arvollinen kerjäämään, ovat turhaa touhua.

Huokaus Vapahtajan puoleen avaa oven armoistuinen eteen. Voi unohtaa ihmisten asettamat vaatimukset ja todistukset. Laki on täytetty.
Otsikko: Vs: Armon kerjäläinen?
Kirjoitti: Pena - 16.11.21 - klo:09:03
Kun Jeesus sitten lähti kaupungista opetuslastensa kanssa ja suuren väkijoukon seuraamana, tien vieressä istui sokea kerjäläinen Bartimaios, Timaioksen poika. Kun hän kuuli, että ohikulkija oli Jeesus Nasaretilainen, hän alkoi huutaa: "Jeesus, Daavidin Poika, armahda minua!"
Otsikko: Vs: Armon kerjäläinen?
Kirjoitti: karjalaisenkyösti - 16.11.21 - klo:10:06
Armonkerjäläinen ei tarvitse enää muuta passia kuin kasteen Kristukseen. Kaikki
manööverit, ollakseen arvollinen kerjäämään, ovat turhaa touhua.

Taas hyvä kirjoitus Riitalta.
Ja vaikka ei olisi kastettukaan, niin yhtä lailla on oikeus huutaa avuksi Herran Jeesuksen nimeä.
Otsikko: Vs: Armon kerjäläinen?
Kirjoitti: karjalaisenkyösti - 16.11.21 - klo:10:15
Herännyt tumma körttikansa ei kehuskele uskolla, jota ei voi olla, mutta enemmänkin nöyryydellään, joka on suunnattu uskoa vastaan.  :eusa_pray:

Ymmärrän tähän kommenttiin liittyviä syitä, mutta juuri nyt en ryhdy niitä avaamaan enempää itselleni kuin muillekaan, en jaksa suututtaa ketään enkä muutenkaan jaksa ryhtyä perustelemaan, ei siitä liene kovin hyötyäkään.
Halusin vain todeta, että mielestäni Luterilainen ei tyhjästä tuotakaan kommenttia vetänyt.
Totean myös, että körttiläiset nöyryydessään ja muissa hyveissään eivät ole yhtään sen huonompia kuin muutkaan vaan samat hyvät ja huonot piirteet löytyvät, kullakin ryhmällä vain eri lailla paketoituna.
Olemme kaikki samalla viivalla hyvyydessä/huonoudessa, arvokkaita ihmisiä.

Otsikko: Vs: Armon kerjäläinen?
Kirjoitti: Riitta-mummi - 16.11.21 - klo:10:23
Taas hyvä kirjoitus Riitalta.
Ja vaikka ei olisi kastettukaan, niin yhtä lailla on oikeus huutaa avuksi Herran Jeesuksen nimeä.

Kiitän, Kyösti !   Kirjoitin tarkoituksella käyttäen vanhahtavia sanontoja ( Paavo Ruotsalainen ), sillä itseäni kielen monimuotoisuus viehättää. Suomen kieli on todella värikäs, ja Paavo R osasi käyttää sitä
hyvin, oppimaton vaikka hänkin oli.

Minusta kaste, ehtoollinen ja hautaan siunaus riittää uskoksi monille nöyrille jotka eivät voi katsoa itseään mihinkäänn liikkeeseen kuuluvaksi.

Usko on sisäistä elämää, ja sieltä se vaikuttaa myöskin evankeliumin tavoin.
Otsikko: Vs: Armon kerjäläinen?
Kirjoitti: Pena - 16.11.21 - klo:10:43
Halusin vain todeta, että mielestäni Luterilainen ei tyhjästä tuotakaan kommenttia vetänyt.

Se vain jaksaa minua kiusata, ettei luterilainen kerro, mistä hän 'kommenttinsa vetää'. Edelleen epäilen, että hänen luterilaisuutensakin on hämäystä.
Otsikko: Vs: Armon kerjäläinen?
Kirjoitti: luterilainen - 16.11.21 - klo:12:57
Tietääpä kuitenkin sen, että Kristus on pelastajamme. Se riittää.
Kristus ei kuitenkaan anna varmuutta taivaaseen pääsystä ennen kuin vasta taivaan portilla.   :eusa_pray:
Otsikko: Vs: Armon kerjäläinen?
Kirjoitti: Pena - 16.11.21 - klo:15:06
Kristus ei kuitenkaan anna varmuutta taivaaseen pääsystä ennen kuin vasta taivaan portilla.

Kristus ei ole epävarmuuden lähde vaan ihmisen ailahteleva mieli. Ole uskollinen kuolemaan asti, niin minä annan sinulle voitonseppeleeksi elämän.
Otsikko: Vs: Armon kerjäläinen?
Kirjoitti: luterilainen - 22.11.21 - klo:12:24
Kristus ei ole epävarmuuden lähde vaan ihmisen ailahteleva mieli. Ole uskollinen kuolemaan asti, niin minä annan sinulle voitonseppeleeksi elämän.
Kaikki heränneestä tummasta körttikansasta ei ehkä uskalla uskoa syntejään anteeksisaaduiksi, vaan ajattelevat, että tarvitaan jatkuvaa armon anelua ja katumuksessa piehtarointia, ennenkin ollaan väleissä Jumalan kanssa. Luterilaisen kirkon oppi-isän Martti Lutherin mukaan varmuus perustuu yksin Jumalan sanaan ja lupaukseen.  :eusa_pray:

Ai niin, tumma herännyt körttikansahan ei usko luterilaisen kirkon oppiin, tunnustuskirjoihin tai uskontunnustuksiin. Ne kuvaavat heränneen tumman körttikansan uskoa, mutta eivät ole sen kohteita. He eivät usko edes Raamattuun, vaan Jumalaan, joka on ilmoitettu Raamatussa. Hän ei ole vain kristittyjen Jumala, vaan kaikkien ja kaiken Jumala.  :icon_xmassurprised:
Otsikko: Vs: Armon kerjäläinen?
Kirjoitti: Pena - 22.11.21 - klo:13:21
Kaikki heränneestä tummasta körttikansasta ei ehkä uskalla uskoa syntejään anteeksisaaduiksi, vaan ajattelevat, että tarvitaan jatkuvaa armon anelua ja katumuksessa piehtarointia, ennenkin ollaan väleissä Jumalan kanssa.

Körttikansa on uskoakseni hyvin läheisissä väleissä Jumalan kanssaa. Juuri siitä johtuu sen kokemus omasta pienuudestaan ja raadollisuudestaan.
Otsikko: Vs: Armon kerjäläinen?
Kirjoitti: luterilainen - 22.11.21 - klo:13:42
Körttikansa on uskoakseni hyvin läheisissä väleissä Jumalan kanssaa. Juuri siitä johtuu sen kokemus omasta pienuudestaan ja raadollisuudestaan.
Kokemususkoko omasta pienuudesta ja raadollisuudesta pitävät körttikansan hyvin läheisissä väleissä Jumalan kanssa?  :icon_xmassad:
Otsikko: Vs: Armon kerjäläinen?
Kirjoitti: Pena - 22.11.21 - klo:13:47
Kokemususkoko omasta pienuudesta ja raadollisuudesta pitävät körttikansan hyvin läheisissä väleissä Jumalan kanssa?

Järjestys on toinen. Läheiset välit Jumalan kanssa luo kokemuksen omasta pienuudesta ja raadollisuudesta.
Otsikko: Vs: Armon kerjäläinen?
Kirjoitti: Riitta-mummi - 22.11.21 - klo:13:51
Rakasta Herraa Jumalaasi yli kaiken, ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi !

Tämä pitää pienellä paikalla ja nöyränä.
Otsikko: Vs: Armon kerjäläinen?
Kirjoitti: luterilainen - 27.11.21 - klo:12:37
Järjestys on toinen. Läheiset välit Jumalan kanssa luo kokemuksen omasta pienuudesta ja raadollisuudesta.
Aamen! Kaikkivaltiaan Jumalan kasvojen edessä vaivainen mato armon kerjäläisenä tuntee oman pienuutensa ja raadollisen suursyntisyytensä, mutta Hän pitää suursyntistä vaivaista matoa arvokkaana.  :icon_xmasbiggrin:
Otsikko: Vs: Armon kerjäläinen?
Kirjoitti: Pena - 27.11.21 - klo:13:04
Hän pitää suursyntistä vaivaista matoa arvokkaana.

Ehkä ei juuri arvokkaana, mutta hyvin rakkaana kuitenkin.
Otsikko: Vs: Armon kerjäläinen?
Kirjoitti: luterilainen - 30.11.21 - klo:12:47
Ehkä ei juuri arvokkaana, mutta hyvin rakkaana kuitenkin.
Kuten Danielille luvattiin, niin Vanhaikäinen voittaa lopulta ja antaa kirkkauden valtakunnan pyhilleen.   :icon_xmaslol:
Otsikko: Vs: Armon kerjäläinen?
Kirjoitti: Viisveisaaja - 23.12.21 - klo:23:09
Kuten Danielille luvattiin, niin Vanhaikäinen voittaa lopulta ja antaa kirkkauden valtakunnan pyhilleen.   :icon_xmaslol:

Kun nyt taas maailmassa ollaan sodan partaalla, vaikka kait kokajan on sotia jossain, mutta tossa Ukrainassa, kun on alkamassa sotaa, niin pitääpä alkaa tutkimaan tota luterilaisen mainitsemaa Danielin kirjaa.
Useasti mietin nuorempana, kun adventistit piti Danielinkirjasta luentoja ja tulkintoja, että onkohan Jumala niiden sydämiin laittanut sen halun tutkia danielinkirjaa.

Löytyisiköhän niitä puheita jostain pittee etsiä.

Danielin kirjassa on muistaakseni kirjoitettu, että lopunaikoina ihmiset alkavat tutkia Danielin kirjoituksia ja ymmärrys lisääntyy.

Mikähän tulkinta foorumilaisilla on Googin sodasta.
Aika jännää, että kiinalaiset kutsuvat kiinanmuuria Googin muuriksi.
Jostain myös luin, että roosin poika olisi Venäjän ruhtinas, siis joku venäläinen.
Ota näistä nyt selvää, mutta mielenkiintoista ja jännittävää näitä on miettiä ja tutkia, varsinkin kun nykyään saa tietoa niin helposti internetistä.
Otsikko: Vs: Armon kerjäläinen?
Kirjoitti: öppiäinen - 24.12.21 - klo:01:36
Bartimaios, Timaioksen poika

Kreikkalainen nimi? Sehän on se Platonin dialogin Timaios nimihenkilö. Eikä muutenkaan kuulosta heprealaiselta. Mutta olihan sitä kansainvälisyyttä jo silloin.

Ja mitä armoa hän kerjäsi, no näköään takaisin.  :icon_biggrin: Olihan se voinut toki syntien taki mennä, tai vanhempien syntien.

Kannatan sitä, että enemmän kysyttäisiin "mitä haluat minun tekevät sinulle", kuin että olisi jos valmis käsitys, mikä sinulle on hyväksi.

Otsikko: Vs: Armon kerjäläinen?
Kirjoitti: Riitta-mummi - 29.12.21 - klo:09:49
Armon keräläisen kiitos kuluneesta vuodesta


Ilossa kiitän
hädässä huudan
sinua Herra
suuri Auttajani


Ohjaa asiani
pidä lähelläsi
vie perille
kotiin
luoksesi


Amen, Halleluja, kiitos !
Otsikko: Vs: Armon kerjäläinen?
Kirjoitti: luterilainen - 29.12.21 - klo:13:53
Ymmärrän tähän kommenttiin liittyviä syitä, mutta juuri nyt en ryhdy niitä avaamaan enempää itselleni kuin muillekaan, en jaksa suututtaa ketään enkä muutenkaan jaksa ryhtyä perustelemaan, ei siitä liene kovin hyötyäkään.

Halusin vain todeta, että mielestäni Luterilainen ei tyhjästä tuotakaan kommenttia vetänyt.

Totean myös, että körttiläiset nöyryydessään ja muissa hyveissään eivät ole yhtään sen huonompia kuin muutkaan vaan samat hyvät ja huonot piirteet löytyvät, kullakin ryhmällä vain eri lailla paketoituna.

Olemme kaikki samalla viivalla hyvyydessä/huonoudessa, arvokkaita ihmisiä.
Aamen! Armon vilahduksessa Kristuksen sisällinen tunteminen, Hengen sinetti ja Hengen todistus riittää körttiläiselle tuntuvassa armossa aamunsarastuksessa kointähden koitossa.  :icon_xmaslol:
Otsikko: Vs: Armon kerjäläinen?
Kirjoitti: Pena - 29.12.21 - klo:15:53
...körttiläiselle tuntuvassa armossa...

Jumalan armo ei ole tunneasia vaan tosiasia. Se on, vilahtipa tai ei.
Otsikko: Vs: Armon kerjäläinen?
Kirjoitti: luterilainen - 29.12.21 - klo:18:04
Jumalan armo ei ole tunneasia vaan tosiasia. Se on, vilahtipa tai ei.
No eikös juuri armon vilahdus ole niitä hetkiä meidän körttiläisten elämässä, jolloin voimme voimakkaimmin tuntea armon todellisuuden arassa ja murhevoittoisessa heikossa uskossa?  :icon_xmaslol:
Otsikko: Vs: Armon kerjäläinen?
Kirjoitti: Pena - 29.12.21 - klo:18:21
No eikös juuri armon vilahdus ole niitä hetkiä meidän körttiläisten elämässä, jolloin voimme voimakkaimmin tuntea armon todellisuuden arassa ja murhevoittoisessa heikossa uskossa?

On toki, mutta ei se tuntemus sitä armoa todemmaksi tee.
Otsikko: Vs: Armon kerjäläinen?
Kirjoitti: luterilainen - 29.12.21 - klo:19:08
On toki, mutta ei se tuntemus sitä armoa todemmaksi tee.
Armon tuntemus ja todellisuus on kokonaan Jumalan työtä.  :icon_xmaslol:
Otsikko: Vs: Armon kerjäläinen?
Kirjoitti: Riitta-mummi - 17.02.22 - klo:15:21
Olen tätä kerjäläisyyttä miettinyt usein, moniaita vuosia, ainakin. Mikä on sen vastapuoli ?
Jos en kerjää, olenko silloin Armoton Kerjäläinen.

Lahdessa jokunen vuosi sitten Talviveisuissa painotettiin kovin armon kerjäämistä.
Minulla oli niinä aikoina paljon rakkautta ja kiitollisuutta osanani, ja uskalsin käyttää puheenvuoro:  Olenko kelvoton, kun olen kiitollinen ja tyytyväinen ?

Vastaus oli siihen sen tapainen, että tunsin itseni tosi tyhmäksi. Körttiläinen ei kai sitten voi olla tyytyväinen ?

Eräs nainen tuli väliajalla kiittämään. Hän tunsi samoin.

On minulla kyllä ihan tarpeeksi ollut kurjuutta, hätää, itkua ja vaikka mitä kerjättävää. Silloin kyllä kerjään Herraa auttamaan. Tunnustan syntejä lähes joka päivä, mutta en ole umpi-kurja, enää.

Onko taivaspaikka varmempi jos on aina asiat huonosti ?

 Olen kuin lapsi, iloinen kun Isä ottaa syliin, ja itken kun häntä ei näy.
Otsikko: Vs: Armon kerjäläinen?
Kirjoitti: luterilainen - 19.02.22 - klo:12:20
Körttiläinen ei kai sitten voi olla tyytyväinen ?
Körttifoorumilla körttiläinen puolustaa arkaa ja ikävöivää uskoa, jossa Kristuksen ja ihmisen väliin ei aseteta mitään. Armo kuuluu kaikille eikä körtin pidä puhua uskovaisuudestaan tai iloita tyytyväisenä uskoontulostaan eikä tutkia Raamattua, varsinkaan raamatunkohtia, jotka koskevat ihmisen syntisyyttä ja parannusta. Jos joku tällaiseen sortuu, niin suvaitsevaiset ultraliberaalit kyllä muistavat ojentaa.  :eusa_pray:
Otsikko: Vs: Armon kerjäläinen?
Kirjoitti: Pena - 19.02.22 - klo:15:16
Armo kuuluu kaikille eikä körtin pidä puhua uskovaisuudestaan tai iloita tyytyväisenä uskoontulostaan eikä tutkia Raamattua, varsinkaan raamatunkohtia, jotka koskevat ihmisen syntisyyttä ja parannusta.

Mistäpä muustakaan körtit seuroissa puhuisivat kuin uskostaan, Raamatusta, synnistä ja parannuksenteosta? Tyytyväisyys on sallittua, mutta niin on tyytymättömyyskin. Edellinen tunne kohdistuu useimmin Jumalan rakkauteen ja jälkimmäinen taas omaan vaellukseen.
Otsikko: Vs: Armon kerjäläinen?
Kirjoitti: Riitta-mummi - 19.02.22 - klo:15:53
Olen pitänyt Körttifoorumia seurojen tapaisena, hieman rennompana areenana ,jossa on voinut kirjoittaa uskosta Seurapalstalla ka kaikesta muusta sopivasta muilla alustoilla.

Nyt tämä ei tunnu enää lainkaan rakkaalta Körttifoorumilta, kun muutamat, ilmeisesti körttiläsiä inhoavat henkilöt ovat kylväneet 'hukkakauraa' ruishalmeeseemme.

Irvailua, ivaluja, panetteluja on syydetty jatkuvasti kaikkiin mahdollisiin ja mahdottomiinkin paikkoihin.

Yhtä ikävältä ovat tuntuneet suorasanaiset loukkaukset kuin salakavalat herjaukset.

Olen odottanut omaa kuolemaani, mutta foorumi kuoli minulta ensin.

Otsikko: Vs: Armon kerjäläinen?
Kirjoitti: Thomas McElwain - 19.02.22 - klo:17:09
Olen pitänyt Körttifoorumia seurojen tapaisena, hieman rennompana areenana ,jossa on voinut kirjoittaa uskosta Seurapalstalla ka kaikesta muusta sopivasta muilla alustoilla.

Nyt tämä ei tunnu enää lainkaan rakkaalta Körttifoorumilta, kun muutamat, ilmeisesti körttiläsiä inhoavat henkilöt ovat kylväneet 'hukkakauraa' ruishalmeeseemme.

Irvailua, ivaluja, panetteluja on syydetty jatkuvasti kaikkiin mahdollisiin ja mahdottomiinkin paikkoihin.

Yhtä ikävältä ovat tuntuneet suorasanaiset loukkaukset kuin salakavalat herjaukset.

Olen odottanut omaa kuolemaani, mutta foorumi kuoli minulta ensin.

Jos puhun suoraan, mielestäni Körttifoorumi kuoli, kun osallistujat päättivät olla saneutumatta irti hyökkäyksestä vanhojen Siioninvirsien käännöstä vastaan. Se yhteinen päätös muutti foorumin luonteen, ja Jumalan siunaus poistui. Jokainen yksilö on siitä vastuussa, sillä se tapahtui pitkänä prosessina, ja jokaisella oli mahdollisuus puuttua asiaan ystävällisellä ja kohteliaalla järjensanalla. Mutta niin kuin itse sanoit, kukko ei käskien laula.
Se, että kääntäjä koki, että koko foorumin yhteisö petti, kun kukaan ei vastustanut sitä hyökkäystä, riittää. Voi sanoa, että hän erehtyi ja ymmärsi väärin tai mitä tahansa. Mutta hän niin koki ja jokainen sen tiesi. Kukaan ei tehnyt asialle mitään. Ei kukaan tullut väliin hieromaan rauhaa. Se, että minä annoin ja annan vieläkin anteeksi ei mitätöi tosi-asiaa, että tilaisuus on menetetty teidän laimminlyönnin, välinpitämättömyyden, tai joissakin tapauksissa jopa vihamielisyyden takia. Miten voitte odottaa enää Jumalan siunausta Körttifoorumilla, kun tämä elefantti on olohuoneessa? Asia on edelleen niin, että teillä oli käytössä käännös tästä keskeisestä herännäisyyden tekstistä ja se menetettiin siksi, ettei haluttu kohdella sitä niin kuin foorumin säännöt edellyttävät ja niin kuin muita kohdellaan.
Anteeksianto on eri asia kuin tulos toiminnasta toinen. Joku voi tappaa toisen, ja tapetun sukulaiset voivat antaa anteeksi. Mutta kuollut ruumis ei anteeksiantamisen takia rupeaa taas elämään. Körttifoorumi on nyt raato, siksi, että se hylkäsi vanhojen Siioninvirsien käännöksen. Tarkoitus on saattanut olla hyvä ja hurskas, mutta tulos on ollut kaikille tuhoisa.
Otsikko: Vs: Armon kerjäläinen?
Kirjoitti: vn - 19.02.22 - klo:18:25
Mietin tuota foorumin kuolemaa.

Vuosia olen täällä kirjoitellut, vaihtelevasti, viime aikoina vähemmän.
Selaillut ja lueskellut olen aika tiiviisti.
Thomaksen kertomaa syytä foorumin kuolemaan en ole havainnut.
Moitteita tulee joka paikassa, yksittäisissä viesteissä, mitään laajaa yhteistä sopimusta
en ole havainnut.
Riitan kommentti kuulostaa tutummalta.
Itse koen enemmän syynä sen että moni kirjoittaja on jäänyt pois, ne jotka kirjoittaa väsyvät,
puuttuu ehkä "henki ja elämä", innostus, kiitollinen ja nöyrä jakamisen halu välittämättä
mahdollisesta negatiivisesta palautteesta.
Ehkä keskitytään liikaa siihen mitä ihminen on ja ei ole.
Onko kokemuksia siitä mitä Jeesus on puolestamme tehnyt, halutaanko sitä jakaa?
Otsikko: Vs: Armon kerjäläinen?
Kirjoitti: Thomas McElwain - 19.02.22 - klo:18:43
Mietin tuota foorumin kuolemaa.

Vuosia olen täällä kirjoitellut, vaihtelevasti, viime aikoina vähemmän.
Selaillut ja lueskellut olen aika tiiviisti.
Thomaksen kertomaa syytä foorumin kuolemaan en ole havainnut.
Moitteita tulee joka paikassa, yksittäisissä viesteissä, mitään laajaa yhteistä sopimusta
en ole havainnut.
Riitan kommentti kuulostaa tutummalta.
Itse koen enemmän syynä sen että moni kirjoittaja on jäänyt pois, ne jotka kirjoittaa väsyvät,
puuttuu ehkä "henki ja elämä", innostus, kiitollinen ja nöyrä jakamisen halu välittämättä
mahdollisesta negatiivisesta palautteesta.
Ehkä keskitytään liikaa siihen mitä ihminen on ja ei ole.
Onko kokemuksia siitä mitä Jeesus on puolestamme tehnyt, halutaanko sitä jakaa?

On selvä, että tällainen somemuoto ei ole niin suosittu kuin ennen, ja uudet muodot ovat tulleen tilalle. Mutta Riitta valittaa muusta kuin vähäisestä käytöstä.
On myös selvä, että olen ainoa, joka huomaan, että kukaan ei paheksunut sitä hyökkäystä vanhojen Siioninvirsien käännöstä vastaan. Koette kaikki, ettei ole mitään anteeksiannettevaa ja minä vain hölmöilen.
Mutta asia on niin, että käännös oli käytettävissä ja se piti poistaa, koska ei tullut sovintoa asiasta. On tietysti loukkaavaa, ettette myönnä, että niin on tapahtunut. QED. Jumalan siunaus on poistunut teiltä tämän asian takia, ettekä edes tiedosta sitä.
Kuka tahansa ulkopuolinen ymmärtäisi, että tilanne on vakava. Käännös oli tehty ja annettu käyttöön ja sitä ei voitu jättää tänne, koska kukaan ei vastustanut sitä, että julkisesti sanottiin vanhojen Siioninvirsien olevan kamaliksi ja kuvottaviksi yms. Ei yksikään paheksunut sitä kun se tapahtui ja harva moneen kuukauteen. Kuka tahansa ulkopuolinen ymmärtäisi, että tämä on skandaalimaista. Nimikko luterilainen sen ymmärtää ja häpeää teidän puolestanne. Se että kukaan teistä ei ymmärrä sitä osoittaa, että Jumalan Henki on teistä poistunut. On kysymys Siionin virsistä herännäisyyden foorumilla sentään. On ihmeellistä miten syvä se pimeys on, kun Jumalan Henki on poistunut. Se on kipeää ja Riitta juuri siitä kärsii, vaikka hän mahdollisesti syyttää minua eikä Siioninvirsien käännösten haukkujia.
Otsikko: Vs: Armon kerjäläinen?
Kirjoitti: Thomas McElwain - 19.02.22 - klo:19:02
Toivottavasti Jumala armahtaa teitä.
Olen huomauttanut, että virsien historia kristinuskossa on tutkijoiden mukaan lähinnä riitaa. Kuitenkin suurin osa kristityistä katsoo virsien olleen siunaukseksi. Vanhat virret ovat aikanaan olleet körttien mielestä siunaukseksi, ja vaikka on tullut kaksi uudistusta sen jälkeen, moni körtti tunnustaa vanhojen virsien arvon, jollei hartausmielessä ainakin historian kannalta.
Olen teille antanut anteeksi sen, että annoitte virsien vihaajien ahdistaa minua niiden kääntäjänä siihen asti, että katsoin tarpeelliseksi poistaa ne teidän käytöstänne. Mutta se tarkoittaa, että te jäätte ilman sitä siunausta, jonka Jumala armollisesti antoi teille sekä alkuperäisessä virsikokoelmassa että käännöksessä. Se, ettette arvosta sitä siunausta ei vähennä yhtään tosiasiaa, että se on nyt poistettu.
Niin toivottavasti Juala armahtaa teitä. Mutta siunausta jäätte vaille joka tapauksessa. Se ei kelvannut teille, niin se otettiin pois.
Otsikko: Vs: Armon kerjäläinen?
Kirjoitti: luterilainen - 22.02.22 - klo:12:29
Olen pitänyt Körttifoorumia seurojen tapaisena, hieman rennompana areenana ,jossa on voinut kirjoittaa uskosta Seurapalstalla ka kaikesta muusta sopivasta muilla alustoilla.

Nyt tämä ei tunnu enää lainkaan rakkaalta Körttifoorumilta, kun muutamat, ilmeisesti körttiläsiä inhoavat henkilöt ovat kylväneet 'hukkakauraa' ruishalmeeseemme.

Irvailua, ivaluja, panetteluja on syydetty jatkuvasti kaikkiin mahdollisiin ja mahdottomiinkin paikkoihin.

Yhtä ikävältä ovat tuntuneet suorasanaiset loukkaukset kuin salakavalat herjaukset.

Olen odottanut omaa kuolemaani, mutta foorumi kuoli minulta ensin.
Ruis korjataan Jumalan aittaan ja hukkakaura päätyy tuleen. Me heränneet olemme iloisia ja tyytyväisiä foorumin kirjoittelusta jatkaen aktiivisesti foorumin seuraamista.   :eusa_angel:
Otsikko: Vs: Armon kerjäläinen?
Kirjoitti: Riitta-mummi - 06.03.22 - klo:12:23
Yksin armosta. Kansan Raamattuseura:

https://yksinarmosta.fi/tag/laki/
Otsikko: Vs: Armon kerjäläinen?
Kirjoitti: Viisveisaaja - 06.03.22 - klo:19:09
Armon tuntemus ja todellisuus on kokonaan Jumalan työtä.  :icon_xmaslol:

Kulkeeko luterilainen vielä näin keväänkorvillakin tonttulakki päässä ? Cool.

Tässä herätyskristillisten parissa ollut nyt viimeaikoina, niin kyllähän heille armo jotenkin on ookoo, mutta kovasti he painottavat lakiakin. Ei vi olla vaan armoa ilman lakia, se on se painotus.
Olen yrittänyt jonkun kertaa selittää, että kyllä se armo on vaikka ei lainalla olekkaan ja tekee syntiäkin joskus.
Mulle oli iso vapautus, kun karjalaisenkyösti opetti mulle herännäisyyden armokäsityksen ja aloin taas juopottelemaan ja en ole niin kova ja suorituskeskeinen, vaan armon alla.

Armo ei minusta ole jälkeen synnintunnon tai tekojen, vaan armo odottaa jotenkin löytäjäänsä.
Siksi en olisi tuomitsemassa ketään mistään, vaan enempi armahtamassa ja osoittamassa armonantajaa.
Otsikko: Vs: Armon kerjäläinen?
Kirjoitti: Riitta-mummi - 06.03.22 - klo:19:20
 :icon_sunny: Armon aurinko paistaa yhtälailla hyville ja pahoille. Perillepääsyyn tarvitaan passi. Sen kannessa on risti.
Otsikko: Vs: Armon kerjäläinen?
Kirjoitti: luterilainen - 11.03.22 - klo:12:53
:icon_sunny: Armon aurinko paistaa yhtälailla hyville ja pahoille. Perillepääsyyn tarvitaan passi. Sen kannessa on risti.
Vasta viimeisellä tuomiolla meidät jaetaan vuohiin ja lampaisiin. Lampaat pääsevät taivaaseen ja vuohet joutuvat helvettiin kitumaan ikuisessa tulessa.  :eusa_pray:
Otsikko: Vs: Armon kerjäläinen?
Kirjoitti: luterilainen - 11.03.22 - klo:14:31
:icon_sunny: Armon aurinko paistaa yhtälailla hyville ja pahoille. Perillepääsyyn tarvitaan passi. Sen kannessa on risti.
Perillepääsy ei kuitenkaan ole varmaa, sillä armon kerjäläisillä ei ole pelastusvarmuutta. Vasta viimeisellä tuomiolla meidät jaetaan vuohiin ja lampaisiin. Siihen asti vain unelmoidaan, odotetaan ja toivotaan taivaaseen pääsemistä. Toki yksin armon varassa roikkuvalla armon kerjäläisellä on luottamus siihen, miten Jumalan ratkaisu on omallakin kohdalla paras mahdollinen tuomionsa kuullessaankin katsoen Jeesuksen helliin silmiin, niin kuin “Sun silmäis eteen, Jeesus” -lauluntekijäkin kirjoittaa.  :eusa_pray:

SUN SILMÄIS ETEEN, JEESUS

1. Sun silmäis eteen, Jeesus, / nyt saavun kurja ihminen, / tuon velkani ja köyhyyden / sun silmäis eteen, Jeesus.

2. Sun silmäis eteen, Jeesus, / jään painaessa syntien / ja toivon, katson kaivaten / silmiisi helliin, Jeesus.

3. Sun silmäis nähden, Jeesus, / mä rikoin käskyt Jumalan, / tein syntiä, sen tunnustan, / sun silmäis nähden, Jeesus.

4. Silmiisi katson, Jeesus. / Jo tuomioni kuulla sain, / vaan sittenkin mä katson vain / silmiisi helliin, Jeesus.

Laulun tekijätiedot:
Melodia: Huugo Nyberg 1903
Teksti: Lars Stenbäck 1839
Suomentaja: 1881, U Lauri Thurén
Siionin kanteleeseen tulovuosi: 1881
Otsikko: Vs: Armon kerjäläinen?
Kirjoitti: Riitta-mummi - 11.03.22 - klo:14:44
Kiitos kirjoituksesta ja virrestä. Olemme siis tästä samaa mieltä.

Mitä sitten mielestäsi Paavo Ruotsalainen tarkoitti kysyessään ihmiseltä joka tuli hädässään Paavon puheille: 'Onko passi kunnossa ?

Voiko passitakin päästä`? Ja voiko se joka uskoo passin oleva kunnossa, ollakin pääsemästtä ?

Taivainen tuomari katsoo velkakirjamme ja päättää. Toivotaan, toivotaan. :eusa_pray:
Otsikko: Vs: Armon kerjäläinen?
Kirjoitti: Pena - 11.03.22 - klo:15:10
Vasta viimeisellä tuomiolla meidät jaetaan vuohiin ja lampaisiin. Lampaat pääsevät taivaaseen ja vuohet joutuvat helvettiin kitumaan ikuisessa tulessa. 

Kristityn ei ehkä tulisi olla niin huolissaan omasta pelastuksestaan, sillä se, joka tahtoo pelastaa elämänsä, kadottaa sen, mutta joka elämänsä minun tähteni ja evankeliumin tähden kadottaa, on sen pelastava.
Otsikko: Vs: Armon kerjäläinen?
Kirjoitti: luterilainen - 12.03.22 - klo:10:42
Kristityn ei ehkä tulisi olla niin huolissaan omasta pelastuksestaan, sillä se, joka tahtoo pelastaa elämänsä, kadottaa sen, mutta joka elämänsä minun tähteni ja evankeliumin tähden kadottaa, on sen pelastava.
Tuossa on ehkä armon kerjäläisellä joko tietoisesti tai tiedottomasti kaupankäyntiä Jumalan kanssa, jossa armon kerjäläinen kadottaa oman elämänsä Jeesuksen ja evankeliumin tähden ansaitakseen omavoimaisesti perillepääsyn. Toki heränneen tumman ystäväkansan oman elämänsä kadottaminen Jeesuksen ja evankeliumin tähden, jos sitä on edes olemassakaan, on kokonaan Jumalan työtä.  :eusa_pray:
Otsikko: Vs: Armon kerjäläinen?
Kirjoitti: Riitta-mummi - 12.03.22 - klo:11:23
Jumalan lupaus pelastuvista. Ef 1  3 -13

Jumalan pelastussuunnitelman ylistys

3 Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä! Hän on siunannut meitä kaikella Hengen siunauksella, taivaallisilla aarteilla Kristuksessa. 4Jo ennen maailman luomista hän on valinnut meidät Kristuksessa olemaan edessään pyhiä ja nuhteettomia Kristuksesta osallisina. 5Rakkaudessaan hän näki hyväksi jo edeltä määrätä meidät yhteyteensä, omiksi lapsikseen, Jeesuksen Kristuksen tähden. 6Ylistetty olkoon hänen armonsa kirkkaus, kun hän antoi meille rakkaan Poikansa!
7 Kristuksen veressä meillä on lunastus, rikkomustemme anteeksianto. Näin Jumala on antanut armonsa rikkauden 8tulla runsaana osaksemme ja suonut meille kaikkea viisautta ja ymmärrystä. 9Hän on ilmaissut meille tahtonsa salaisuuden, sen Kristusta koskevan suunnitelman, jonka hän oli nähnyt hyväksi tehdä 10ja joka oli määräajan tullessa toteutuva: hän oli yhdistävä Kristuksessa yhdeksi kaiken, mitä on taivaassa ja maan päällä.
11 Jumala on myös antanut Kristuksessa meille perintöosan, niin kuin hän oli suunnitellut ja ennalta määrännyt – hän, joka saattaa kaiken tapahtumaan tahtonsa ja päätöksensä mukaisesti. 12Siksi meidän, jotka olemme jo ennalta saaneet panna toivomme Kristukseen, tulee elää Jumalan kirkkauden ylistykseksi.
13 Kristukseen tekin nyt uskotte kuultuanne totuuden sanan, pelastuksenne evankeliumin. Häneen uskoessanne te myös olette saaneet luvatun Pyhän Hengen sinetiksenne. 14Se on meidän perintöosamme vakuutena, joka takaa meille lunastuksen, Jumalan kirkkauden ylistykseksi.
Otsikko: Vs: Armon kerjäläinen?
Kirjoitti: Pena - 12.03.22 - klo:12:39
Tuossa on ehkä armon kerjäläisellä joko tietoisesti tai tiedottomasti kaupankäyntiä Jumalan kanssa, jossa armon kerjäläinen kadottaa oman elämänsä Jeesuksen ja evankeliumin tähden ansaitakseen omavoimaisesti perillepääsyn.

Mitä 'elämän kadottaminen evankeliumin tähden' voisi olla? Ei se ainakaan tuollaista kaupankäyntiä ole. Minä kuulen ilmaisussa saman kuin lauseessa: "Suurempaa rakkautta ei kukaan voi osoittaa, kuin että antaa henkensä ystäviensä puolesta." Kyseessä on äärimmäinen epäitsekkyys.
Otsikko: Vs: Armon kerjäläinen?
Kirjoitti: luterilainen - 12.03.22 - klo:13:04
Mitä 'elämän kadottaminen evankeliumin tähden' voisi olla? Ei se ainakaan tuollaista kapankäyntiä ole. Minä kuulen ilmaisussa saman kuin lauseessa: "Suurempaa rakkautta ei kukaan voi osoittaa, kuin että antaa henkensä ystäviensä puolesta." Kyseessä on äärimmäinen epäitsekkyys.
Heränneen tumman ystäväkansan äärimmäinen epäitsekkyys,  jos sitä on edes olemassakan, on kokonaan Jumalan työtä.  :eusa_pray:
Otsikko: Vs: Armon kerjäläinen?
Kirjoitti: Pena - 12.03.22 - klo:13:25
Äärimmäinen epäitsekkyys,  jos sitä on edes olemassakan, on kokonaan Jumalan työtä.

Näin varmaan onkin. Ei tähän ajatukseen tarvitse liittää mitään erityistä ihmisryhmää.
Otsikko: Vs: Armon kerjäläinen?
Kirjoitti: Viisveisaaja - 18.03.22 - klo:16:18
Joku kirjanoppinut tai fariseus kun jutteli Jeesuksen kanssa asiasta, niin Jeesus totesi, et juomarit ja bublikaanit, siis bubeissa käyvät mänevät ennen teitä taivasten valtakuntaan.

Joku mummo pisti viimeiset kolikot kolehtiin ja Jeesus totesi, toi mummo laittoi enempi kuin kukaan muu kolehtiin.

Armo ja muu on aika mysteeriä ja moni varmasti tulee ihmettelemään viimeisellä tuomiolla, että miten toikin nyt sai taivaassa noin ison asunnon?
Kalastaja opetuslapset on tuomareina ja ties mitä.

Iteäni siunasi tavattomasti, kun olin aivan masentunut ja niin sanotut huonompi saiset ja maineiset tai muuten vaan bub miehet vitsailivat ja olivat nostamassa ja nostamassa mua maailmanlopun tunnelmista.
Oli iso opetus mulle ja päätin silloin, että en alennu fiksuksi ja vakavaksi elämässä, ehkä en siihen olisi pystynytkään.

Köyhillä slummeissa asuvilla on monesti iloa enempi kuin rikkailla, nunnat ovat tehneet muhun lähtemättömän vaikutuksen, kun tavannut niitä keskieuroopassa ja aina ne on iloisia ja huumoria täynnä ja nostavat surullisia suruista, ..
Tästä aiheesta voisin kirjoittaa kirjan.

Ihmiset on tyhmiä, vähän kuin jengi toi syntisen naisen Jeesuksen luo ja Jeesus siinä laski varpaitaan ja jengi alkoi tajuu, että jotain tässä armottomuudessa on pielessä.

https://www.youtube.com/watch?v=Dp7abF7mSDY&ab_channel=Hector-Topic
Otsikko: Vs: Armon kerjäläinen?
Kirjoitti: Pena - 19.03.22 - klo:07:58
Jeesus totesi, et juomarit ja publikaanit, siis pubeissa käyvät menevät ennen teitä taivasten valtakuntaan.

'Pubit' ja 'publikaanit' tulevat toki samasta lähteestä, julkista tarkoittavasta sanasta publicus. Publikaanit ovat julkishallinnon virkamiehiä ja pubit julkisia kapakoita.
Otsikko: Vs: Armon kerjäläinen?
Kirjoitti: Viisveisaaja - 05.05.22 - klo:19:32
'Pubit' ja 'publikaanit' tulevat toki samasta lähteestä, julkista tarkoittavasta sanasta publicus. Publikaanit ovat julkishallinnon virkamiehiä ja pubit julkisia kapakoita.

Sit on julkiset naiset, kun usein vaan haluaa toimentulon lapselleen.

Nyt jos koskaan on armoa kerjääviä maasaamme, siis sodan alta tulleita ja toivon, että heidän hädänalaisuuttaan ei kukaa ketkään käyttäysi hyväkseen, vaikka se nyt toiveajattelua, kun riistäväthän heitä pornoteollisuus ja raa at työnantajat, mutta toivottavasti maamme oikeuslaitos puuttuisi asioihin, vaikka aika mahdotonta ja paljon peetä tulee vielä ilmi, kun ihminen vaan on paha !
Otsikko: Vs: Armon kerjäläinen?
Kirjoitti: PekkaV - 26.05.22 - klo:13:59

   Armo

https://www.youtube.com/watch?v=V4r4YrzsviI

Otsikko: Vs: Armon kerjäläinen?
Kirjoitti: Riitta-mummi - 26.05.22 - klo:16:36
Kiitos PekkaV kahdesta upeasta musiikki-linkistä. Ne ovat enemmän kuin biisejä.

Vesku tulkitsee Armon niin että sen ymmärtää.  Näkyivät muut taiteilijat myös elävän Armon alla tässä hetkessä videolla.
Otsikko: Vs: Armon kerjäläinen?
Kirjoitti: karjalaisenkyösti - 08.07.22 - klo:13:00
Mulle oli iso vapautus, kun karjalaisenkyösti opetti mulle herännäisyyden armokäsityksen ja aloin taas juopottelemaan ja en ole niin kova ja suorituskeskeinen, vaan armon alla.

Evankeliumia on pidettävä esillä siitäkin huolimatta, vaikka moni voi käyttää sen suomaa vapautta väärin, eli viemään itsensä vain toisesta vankilasta toiseen.
Jotkut kuitenkin sen kuultuaan vapautuvat evankeliumin suomaan vapauteen.
Jos evankeliumia ei pidetä esillä, silloin kukaan ei vapaudu.

Se on sitten eri asia, että olenko minä sitä oikein osannut pitää esillä 5-veisaajallekaan.
Eikä sitäkään varmuudella ulkopuolinen monesti tiedä, kuka menee vankilasta toiseen ja kuka evankeliumin oikein on omaksunut.

On se niinkin, että evankeliumin vapauden omistava ihminen voi olla hyvin monen monituisessa mallisessa vankilassa.
Otsikko: Vs: Armon kerjäläinen?
Kirjoitti: luterilainen - 08.07.22 - klo:15:32
Onhan tuossa mietelmässä hiukan kikkailuakin, mutta pohjimmiltaan viisaasti ajateltu kuitenkin. "Nöyrä kerskailija" laittaa ajattelemaan edelleen. Kristuksestahan pitäisi kristityn kerskailla, mutta vaarana on omasta nöyryydestä kerskaileminen.
Aamen! Siksi herännyt tumma ystäväkansa korostaakin voimakkaasti yhteisöllistä huonommuuttaan armon kerjäläisinä alatien nöyryydessä.  :eusa_pray:
Otsikko: Vs: Armon kerjäläinen?
Kirjoitti: Pena - 08.07.22 - klo:16:38
Kyllä kai körttiläisen huonommuus on ihan hänen omaansa. Yhteisö hoitaa pois siitä huonoudesta lohduttamalla ja rohkaisemalla.
Otsikko: Vs: Armon kerjäläinen?
Kirjoitti: vn - 09.07.22 - klo:20:14
Kyllä meitä joskus lyödään ja sorretaan ja mitätöidään, ja sen seurauksena huonommuus iskee.
Toki useimmiten se on kuitenkin omaa syytämme, pään pensaaseen panemista, häpeää, pelkoa,
joskus suuttumusta ja päreiden palamista.
Armoa joudumme kerjäämään ja pyytämään moniin olemisiin ja tekemisiin.  :eusa_pray: :eusa_pray:
Otsikko: Vs: Armon kerjäläinen?
Kirjoitti: Leena - 10.07.22 - klo:05:03
Aamen! Siksi herännyt tumma ystäväkansa korostaakin voimakkaasti yhteisöllistä huonommuuttaan armon kerjäläisinä alatien nöyryydessä.  :eusa_pray:

Jestas, ja minä kun luulin, että hän jo lopetti.   :repee2:
Otsikko: Vs: Armon kerjäläinen?
Kirjoitti: Viisveisaaja - 14.07.22 - klo:13:45
Kyllä meitä joskus lyödään ja sorretaan ja mitätöidään, ja sen seurauksena huonommuus iskee.
Toki useimmiten se on kuitenkin omaa syytämme, pään pensaaseen panemista, häpeää, pelkoa,
joskus suuttumusta ja päreiden palamista.
Armoa joudumme kerjäämään ja pyytämään moniin olemisiin ja tekemisiin.  :eusa_pray: :eusa_pray:

Amen
Otsikko: Vs: Armon kerjäläinen?
Kirjoitti: Viisveisaaja - 14.07.22 - klo:13:48
Kyllä kai körttiläisen huonommuus on ihan hänen omaansa. Yhteisö hoitaa pois siitä huonoudesta lohduttamalla ja rohkaisemalla.

Jotenkin se on että Totuus vapauttaa,

Joskus pena selitti miksi persujen rasistisuus ( jota on vähän, enempi pragmaattista ajattelua,
 Niin totuus vapautti.
 Osaisin ajatella makaroonin läpi katsontaani avartaa. )
Otsikko: Vs: Armon kerjäläinen?
Kirjoitti: PekkaV - 11.01.23 - klo:04:37

   Ah Armon Herra Suloinen

https://www.youtube.com/watch?v=LtgjvHuRruE

Otsikko: Vs: Armon kerjäläinen?
Kirjoitti: Thomas McElwain - 11.01.23 - klo:05:51
   Ah Armon Herra Suloinen

https://www.youtube.com/watch?v=LtgjvHuRruE
:039:
"Hmm, minusta joku on saanut ajatuksensa kuuluviin, narsisti kun on."

https://www.h-y.fi/siionit/tietoa/siionin-virsien-historiaa/malmivaara-in-english.html
Otsikko: Vs: Armon kerjäläinen?
Kirjoitti: Leena - 21.01.23 - klo:03:30
En usko, että  ihminen kykenee ymmärtämään armoa,   sillä armollisuus ei taida kuölua ihmisen ominaisuuksiin.   

Vähän kuin koettaisi saada aistimusta jostakin ilman aistia. Tätä olen jankuttanut täällä jos tuollakin, meidän nyt vain on vaikea ellei mahdoton käsittää armahdusta ilman vastiketta ja hintaa.

Kyllä se taitaa niin olla,  että minne menetkin,  armo selitetään ehdolliseksi.   Kyllä,  kyllähän Jeesus Kristus,  mutta ...

...Kyllä sinun täytyy tulla henkilökohtaisella vapaantahdonratkaisulla uskoon,  ja Raamattuhan sanoo,  sydämen uskolla tullaan autuaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan,  että  kyllä sinun pitää todistaa siitä uskosta

... kyllä saat anteeksi mutta kyllä on otettava pelastus vastaan niin kuin lapsi... 

...kyllähän Jeesus Kristus mutta kyllä sinun täytyy kuulua ainoaan oikeauskoiseen kirkkoon ja kilvoitella,  osallistua kirkon toimintaan ja... (oletan että seurasi ja)


Vertaus kahdesta palvelijasta ei mitenkään kuvaa vain jotakuta pahaa ihmistä
,  joka ei annan anteeksi ikinä mitään,  luulenpa että se kertoo jokaisesta.  Ihminen ei edes ymmärrä,  kuinka paljon on saanut anteeksi -- ja tähänkin on jo lipsahtamassa,  jos siis on saanut anteeksi mistä sen tietää! 

--------------

Monesti selittäjällä on ollut hätä:  Eihän armo voi ilmainen olla.  Sitten sitä käyttäydytään ihan miten vaan!    Ei ihmistä voi semmoiseen vapauteen päästää,  seuraisi murhia ja raiskauksia ja pienempää kamaluutta. 

Kun Lutherin sana ilmaisesta armosta tavoitti Thûringenin talonpojat,  niin puhkesihan siellä kapina saman tienm  sillä maaorjan asemassa pidetyt ja kohdellu ihmisert oli pidetty siihen saakka kurissa ja nuhteessa kiirastulipelkojen avulla. 

No,  tietty siinä olisi esimerkki siitä kuinka armon julistus ilman jyryä lain saarnaa johtaa verenvuodatukseen.   Tilsnne oli mutkikkaampi kuten poliittiset tilanteet aina,  ja suosittlenkin Luther- tutkija Kaarlo Arffmannin kirjhoja jos tämä nimenomainen,  Lutherin elinaikana tapahtunut kiinnostaa. 

Tapasin kaverin joka halusi kivittää kaikki homot ja perusteli Raamatulla (oliko 3ö Moos.,  Kysyin,  kuis se "älä tapa!.  Sen bhän kyllä saa anteeksi,m  hän tietää yhden liikkeen joka julistaa kyllä synninpäästön. 

Nälkiintyneet talonpojat, homofoobinen kaveri.  Näistäkö selitys pitää etsiä sille,  ettei armosta oikein sovi puhua.

................

En tässä rupea syvemmin pohdiskelemaan mitä ihmisille siis pitäisi opettaa,  sillä en osaa eikä onneksi edes tarvitse. Hokema laista ja eankeliumista on tuttu, kiitos. 

Tiedän vain harvemmin kuulleeni kovin uskottavaa esitystä  armosta,  sillä ei mikään pehmeä lässyttäminen tyyliin olet mielessäsi ihanassa paikassa...   siellä on yhtävä,,, ja risti  saa kuin kysymään,  mitä ihmettä on tarkoitus sanoa.  Tai sen hokeminen, miten me kaikki saamme nyt sitä ja tätä tässä.

Eipä ole erityisen vaikea käsittää ihmistä, joka pyytelee kahikupillista vaikka se olisi kuinka kaadettuna siihen nenän alle.   

......................


Totta on sekin,  että tehtyäni ekskursion ortodoksiseen kirkkoon,  siis,  olin sen jäsenenä,  sai minut shyvemmin hätääntymään kuin osasin kuvitella saatuani oppia ettei Kristus suorittanut kuin pohjarahan,  loippu on ansaittava omalla kilvoittelulla. Lähdin sieltä,  ja opin silloin kuinka lujasti olin pysynyt koko lailla turvassa edes ajattelematta koko juttua, koska jostain syystä jokin luottamus Kristksen kokonaan suorittamaan maksuun oli päässyt perille-  Kokonaan toinen asia on,  että viimeistään nyt tiedän armoa ylipäänsä tarvitsevani ja kaipaan kuulla saman asian uudelleen ja uudelleen.   

Ehkä ne herätyskokouksissa kiertelijät jotka kävivät katkuvasti "antamassa elämää Jeesukselle"  ikävöivät samaa. Kuinka sietää omaa huonouttaan, sen tahtoisin käsittää ja siihen itse yhdistäisin sen,  että kokee joka tapauksessa olevansa kerjäläinen.  Ehkä ei ole opinkappaleesta,  vaan ihmisen kokemuksesta kyse.




 
Otsikko: Vs: Armon kerjäläinen?
Kirjoitti: luterilainen - 11.02.23 - klo:15:44
En usko, että  ihminen kykenee ymmärtämään armoa,   sillä armollisuus ei taida kuölua ihmisen ominaisuuksiin.   

Vähän kuin koettaisi saada aistimusta jostakin ilman aistia. Tätä olen jankuttanut täällä jos tuollakin, meidän nyt vain on vaikea ellei mahdoton käsittää armahdusta ilman vastiketta ja hintaa.

Kyllä se taitaa niin olla,  että minne menetkin,  armo selitetään ehdolliseksi.   Kyllä,  kyllähän Jeesus Kristus,  mutta ...

...Kyllä sinun täytyy tulla henkilökohtaisella vapaantahdonratkaisulla uskoon,  ja Raamattuhan sanoo,  sydämen uskolla tullaan autuaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan,  että  kyllä sinun pitää todistaa siitä uskosta

... kyllä saat anteeksi mutta kyllä on otettava pelastus vastaan niin kuin lapsi... 

...kyllähän Jeesus Kristus mutta kyllä sinun täytyy kuulua ainoaan oikeauskoiseen kirkkoon ja kilvoitella,  osallistua kirkon toimintaan ja... (oletan että seurasi ja)


Vertaus kahdesta palvelijasta ei mitenkään kuvaa vain jotakuta pahaa ihmistä
,  joka ei annan anteeksi ikinä mitään,  luulenpa että se kertoo jokaisesta.  Ihminen ei edes ymmärrä,  kuinka paljon on saanut anteeksi -- ja tähänkin on jo lipsahtamassa,  jos siis on saanut anteeksi mistä sen tietää! 

--------------

Monesti selittäjällä on ollut hätä:  Eihän armo voi ilmainen olla.  Sitten sitä käyttäydytään ihan miten vaan!    Ei ihmistä voi semmoiseen vapauteen päästää,  seuraisi murhia ja raiskauksia ja pienempää kamaluutta. 

Kun Lutherin sana ilmaisesta armosta tavoitti Thûringenin talonpojat,  niin puhkesihan siellä kapina saman tienm  sillä maaorjan asemassa pidetyt ja kohdellu ihmisert oli pidetty siihen saakka kurissa ja nuhteessa kiirastulipelkojen avulla. 

No,  tietty siinä olisi esimerkki siitä kuinka armon julistus ilman jyryä lain saarnaa johtaa verenvuodatukseen.   Tilsnne oli mutkikkaampi kuten poliittiset tilanteet aina,  ja suosittlenkin Luther- tutkija Kaarlo Arffmannin kirjhoja jos tämä nimenomainen,  Lutherin elinaikana tapahtunut kiinnostaa. 

Tapasin kaverin joka halusi kivittää kaikki homot ja perusteli Raamatulla (oliko 3ö Moos.,  Kysyin,  kuis se "älä tapa!.  Sen bhän kyllä saa anteeksi,m  hän tietää yhden liikkeen joka julistaa kyllä synninpäästön. 

Nälkiintyneet talonpojat, homofoobinen kaveri.  Näistäkö selitys pitää etsiä sille,  ettei armosta oikein sovi puhua.

................

En tässä rupea syvemmin pohdiskelemaan mitä ihmisille siis pitäisi opettaa,  sillä en osaa eikä onneksi edes tarvitse. Hokema laista ja eankeliumista on tuttu, kiitos. 

Tiedän vain harvemmin kuulleeni kovin uskottavaa esitystä  armosta,  sillä ei mikään pehmeä lässyttäminen tyyliin olet mielessäsi ihanassa paikassa...   siellä on yhtävä,,, ja risti  saa kuin kysymään,  mitä ihmettä on tarkoitus sanoa.  Tai sen hokeminen, miten me kaikki saamme nyt sitä ja tätä tässä.

Eipä ole erityisen vaikea käsittää ihmistä, joka pyytelee kahikupillista vaikka se olisi kuinka kaadettuna siihen nenän alle.   

......................


Totta on sekin,  että tehtyäni ekskursion ortodoksiseen kirkkoon,  siis,  olin sen jäsenenä,  sai minut shyvemmin hätääntymään kuin osasin kuvitella saatuani oppia ettei Kristus suorittanut kuin pohjarahan,  loippu on ansaittava omalla kilvoittelulla. Lähdin sieltä,  ja opin silloin kuinka lujasti olin pysynyt koko lailla turvassa edes ajattelematta koko juttua, koska jostain syystä jokin luottamus Kristksen kokonaan suorittamaan maksuun oli päässyt perille-  Kokonaan toinen asia on,  että viimeistään nyt tiedän armoa ylipäänsä tarvitsevani ja kaipaan kuulla saman asian uudelleen ja uudelleen.   

Ehkä ne herätyskokouksissa kiertelijät jotka kävivät katkuvasti "antamassa elämää Jeesukselle"  ikävöivät samaa. Kuinka sietää omaa huonouttaan, sen tahtoisin käsittää ja siihen itse yhdistäisin sen,  että kokee joka tapauksessa olevansa kerjäläinen.  Ehkä ei ole opinkappaleesta,  vaan ihmisen kokemuksesta kyse.
Körtti armon kerjäläisenä elää roikkuen Jumalan armon varassa. Vaatimaton rukous ja Siionin virret riittävät. Muuta ei tarvita, sillä kaikki muu on omavoimaista ylpeilyä.  :eusa_pray:
Otsikko: Vs: Armon kerjäläinen?
Kirjoitti: luterilainen - 11.02.23 - klo:15:44
https://www.youtube.com/watch?v=SkLyMxt9YMM  :109:
Otsikko: Vs: Armon kerjäläinen?
Kirjoitti: vn - 11.02.23 - klo:20:50
En koe että pitäisi pohtia miten välttää omavoimaista ylpeilyä.
Enemmän pitäisi tehdä parannusta synneistä ja pyytää armoa, anteeksiantamusta, kiitollisuutta ja turvautumista Jeesukseen, siten kuin Raamatussa kerrotaan.
Otsikko: Vs: Armon kerjäläinen?
Kirjoitti: Pena - 12.02.23 - klo:08:18
En koe että pitäisi pohtia miten välttää omavoimaista ylpeilyä.

Pohtiminen lienee usein keino välttää itse asiaa. Parannuksenteon pohtiminen viivyttää usein parannuksentekoa.
Otsikko: Vs: Armon kerjäläinen?
Kirjoitti: Viisveisaaja - 16.02.23 - klo:19:16
Pohtiminen lienee usein keino välttää itse asiaa. Parannuksenteon pohtiminen viivyttää usein parannuksentekoa.

Luin jotain mielen liikkeet tai jotain hömppää netistä ja siinä oli mainittu sana passiivisagressiivisuus.
Ajattelin heti, että nyt osuu varmaan  analyysit työkaveriini, kun jurona murisee vaan.
-No löysinkin itseäni aika paljon.
Ihan pelästyin.

Analyysi meni jotenkin, että aina pikkaisen myöhässä, hankala saada tekemään mitään käskemällä.
Jos pomo sanoo huomenna toi pitää olla valmis, niin pikaisen vailla valmiiksi jää.
Jos pitää saada joku luettelo huomiseksi, niin sitä ei saa.
Kaikenlaista pientä harmia.

Taidan olla aika paljon sellainen paassiivi.