Tiitillä ja pyryllä on ollut kulttuurikokemuksia, niinkui minullakin.
Yksi suomenruotsalainen kaverini Yngve Bomann lahjakas taiteen ystävä jonka tein kansainvälistä taidekauppaa pikkasen aikaa ja mä olin se salakuljettaja, ja nyt en puhu paltureita.
Jotenkin toi jutska meni näin, että me oltiin olikohan Leningradia vielä se aika ja Ynkka osti sen arvo taulun ja mun piti viedä se Suoameen.
No jäin tietty tullissa kiinni ja aloitin sen tutun itku virren ja olin jo miettinyt Ynkan kaa ja itekseni mitä potaskaa tulee puhua ja mä aloitin sen mun, et ostin torilta ja galleriasta ja tuon kuitit.
No ens kerralla, kun juutalaisten kanssa lensin Israeliin, niin lunastin sen painting ja menen Israelliin, sen perhahanan taulun kanssa ja tulin Israelista Stutgardiin ja kesä vaatteissa ja kylmä ja jatkolento ei onnistunut ja palelin ja olin miinusasteet ulkona, kunnes löysin autobaarin ja siellä lojusin kylmissäni patteri vasten pysäkkihalllissa ja menin etsimään lentoani eteenpäin ja sma akka kun edellispäivänä näki kun aaavasin laukkuni, niin ja huomaisi arvotaulun, no johon tiki kun värit paistoi ja ei taiteen tuntijakin oolisi huomannut, että ei ihan tusina tavaroita toi kuva.
No mimmi vaan antoi mennä, mitä itse ajattelin hän katsoi kansanvälinen lentokenttä ja asioita tapahtuu ja vinkkasin silmää ja olin empaattinen.
No Suomeen selvisin ja Yngve sai pahuksen puolimiljoonaa arvoisen painting ,.
Olohan sekkailu toikin,.
Paloa mun elämään mahtuu,.
Liiaksi paljon.
